Läheisistä, vanhoista kavereista, uusista tuttavuuksista.
Suunnittelemattomuudesta.
Pakatuista kasseista, pyykkipusseista.
Helteen ohella mieltä on lämmittänyt kasvattien hyvät tulokset. Trin (NasuxEnnis) lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Ennen (NasuxEnnis) lonkat B/B ja kyynärät 0/0. Enne nousi myös kesän aikana agilityn 2-luokkaan!!
Viime viikolla bongattiin kolme kätköä tiimillä kaksi äitiä ja kolme mukulaa. Kiitos seurasta!
Kätkö-löytö-itseluottamus nousee...!
Useampi kätkö on itseasiassa löytynyt helponlaisesti hakemalla nollapistettä, vaikka epäilin ettei kännykkä antaisi kovin tarkkaa sijaintia.
Koria
Kahvila upeissa jokimaisemissa
"Konut tählet", tähtitorni Jaala
Näiden kolmen kanssa tuli eilen aamulenkillä loggailtua yksi kätkö.
Perusposetus kätköpurkilla!
Nautitaan helteistä ja tuulen tuoksuista.
Nasu ja Gizmo
Onni on pikkuveli, jonka jalka kasvoi isommaksi kuin minun.
Päätin keväällä, että voisin pitää kesän agilitytaukoa, kun kuitenkin reissataan niin paljon. Kuinka ollakaan, kalenteriin ilmestyi uusi vanha laji! Enimmäkseen olen liikkunut monen vuoden ajan liikuttaakseni koiria. Tämä on nyt sellainen oma juttu, ilman koiria. Hyvää vaihtelua yksinäisiin lenkkeihin ja palloa voi potkia missä vaan, milloin vaan.
Blogihiljaisuus todennäköisesti jatkuu vielä, sillä elokuullekin on reissua suunnitteilla.
Kirjoittelin viime vuoden loppupuolella palaavani aiheeseen: "Mitäs tämä on?"
En voi sanoa olevani käsityöihminen. En omista ompelukonetta, villasukista valmistuu usein vain varsi ja jo ala-asteella valitsin puutyöt. Vaikken osaa mitään, niin silti aina ajoittain toinen minäni (?) astuu esiin ja haluaa ehdottomasti toteuttaa luovuuttaan. Raskas tyyppi.
Se tyyppi on hautonut melkein kymmenen vuoden ajan saippuan valmistusta. Viime syksynä sitten tuli jokin sysäys, ja läheiset saivat joulupaketeissaan aitoa palasaippuaa, lipeästä ja rasvoista valmistettua.
Eikä se jäänyt siihen, teki mieli testailla vähän lisää. Tässä ystävänpäiväksi suunnittelemani suklainen kieputussaippua, vasta kaadettuna muottiin:
Ja tässä se on paloiteltuna, reilun kuukauden kypsyneenä:
Takana näkyy jämämassasta valmistettu "kakku" suklaanokareilla. Saippua on käytössä ihanan kermainen ja suklaantuoksuinen, vesi tulee kielelle!
Ja jottei tämä nyt mene ihan pelkästään "muuta" kategoriaan niin vähän myös koirailuja lopuksi:
Tästä alkaa nyt kontaktikuuri. Tänään teimme 9 toistoa, 6 osuu tavalla tai toisella, 3 ohi, joista 1 ihan ok mutta rajalla, siellä väärällä puolella. Kaikki lähetykset rinnasta kiinni pitäen, palkka on koko ajan samalla sijainnilla, kuollut lelu. Apusilmät reunalla tarkkailee osuuko. Useampi osuma on takatassuilla kontaktialueen yläreunassa, uskoisin että kun vauhtia on enemmän, niin osumat on kunnollisia. Olen tyytyväinen tähän settiin. Videon lopussa on pieni radan pätkä, muuri on minimuuri, rimat ensimmäistä kertaa "radalla" 50cm.
Muistan joskus lukeneeni tantrasiivouksesta. Jäi mielikuva, että siivous tehdään hitaasti ja rauhallisesti, "nauttien". Rauhallista imurointia, rauhallisia liikkeitä rätin kanssa. Siinä varmaan sitten sivussa mieli tekee töitä ja rauhoittuu, vähän kuin hölkätessä.
Minusta tuntuu että minun koiran koulutus on nykyisin tantratreeniä. En ehkä hätiköi enää niin paljon kuin ennen. Se on ihan hyvä. Tarkemmin en oikein osaa kuvailla, miksi treenaaminen tuntuu niin tantralta. Olen jotenkin innostunut niistä pienistä paloista ja hinkkaan vailla aikataulua.
Tässä muuten Gizmon keinun tilanne, tässähän kävi niin että ensin on keinu, myöhemmin puomi ja A. Videolla näkyy ensimmäiset koko keinun harjoitteet. Nämä ei tietenkään ole ainoat keinun treenikerrat, leikkailin videolle eri vaiheita.
Minusta bang-tekniikka on ollut kiva, koska koira on saanut koko ajan tehdä innolla ja vauhdilla. Ekoissa koko keinun suoritteissa Gizmo selvästi hakee tasapainoa ja esteen hallintaa, mikä on ihan järkevää. Muutama hyväkin toisto tulee. Näissä palkkailin kädestä, Gizmon on tarkoitus jäädä 4on. Seuraavalla treenikerralla voisin lähetellä putken kautta ja odottaa itse keinun päässä. Ja siitä seuraavalla kerralla voisin taas häivyttää itseni sivummalle etupalkalla ja putkeen vapautuksilla. Ei minulla itseasiassa ole tästä tekniikasta mitään huonoa sanottavaa. Ehkä se on hidas siinä mielessä, että kokonaista estettä ei suoriteta vielä ensimmäisellä treenikerralla, tai kolmannella, tai kymmenennelläkään... mutta edetään minusta koiran ehdoilla.
Melkein kaksi kuukautta sitten napsitut luustokuvat tulivat kirjaimina takaisin. Gizmon lonkat ja kyynärät ovat A/A ja 0/0, Nipsu siskon B/A ja 0/0. Jatkamme iloisina harjoituksia. Näitä pätkiä olen ottanut joskus syksyllä, mutta ovat jääneet koneelle...
Voin sanoa, että ennen luustotutkimuksia monesti mietitytti, miltä luusto näyttää. Gizmo remuaa päivittäin aikuisten koirien kanssa, juoksee metsässä niska menosuuntaan päin ja on loikkinut meidän aidan yli edes takaisin alle 5 kuukauden iästä asti. Pentuaitauksesta se mätkähti lattialle, kun kiipesi aidan yli, ollessaan alle 5 viikkoa. Sinnikäs syntymästä asti. Toisten tielle jumiutunut, elvytetty pentu. Olen koko ajan ajatellut, että erilaiset tasapainoilut ja kehonhallintatemput on sille vain turvaksi :)
Tässä vielä meidän joitain viime viikkojen treenejä. Hitaasti mutta varmasti... keppien lähetyksissä olen viime aikoina seisonut vain paikoillani, sillä huomasin alitajuisesti auttavani sisäänmenokulmia. Takaakierto ON vaikea, heti kun tulee minun liikettä yhtään enempää, Gizmo kiertää koko esteen. Serpentiini ON vaikea, kun näkyy putken suut niin ne imaisevat, ensin aivot, ja sitten koko koiran. Teen varmaan jatkossa ilman putkia, kunnes alkaa sujua paremmin. Wrappeja tehdään 50 cm:n korkeudessa, muutoin 45 cm.
Lähestyvä joulu on kieltämättä kuitenkin vähentänyt aikaa koirien kanssa. Tai ei ehkä aikaa koirien kanssa, mutta aikaa tietokoneella videon muokkauksen tai blogittelun merkeissä. Pidän joulun valmistelusta, on kivaa ostaa lahjoja, paketoida, askarrella... vähemmälläkin pääsisi mutta kun vaan tekee mieli väsätä kaikenlaista. Ihmeellinen joulumieli. Ihan pakonomainen.
En osaisi kuvitella, että meillä asustaisi vain yksi koira. Miten paljon koiran elämää rikastuttaakaan lajitoveri! Lisäksi minusta on kiva seurata ja analysoida oman perheen koirien keskinäistä vuorovaikutusta, leikkejä, kilpajuoksuja, ruokailuja ym. Edes kurainen, kylmä ja pimeä syksy karvanvaihtoineen ei muuta mieltäni.
Laumaelämä lisää myös haasteita koiran kanssa elämiseen. Vaikka pennut voivat oppia tärkeitä taitoja perheen aikuisilta koirilta, poimivat pennut myös kaiken huonon käytöksen. Ja sanonta "laumassa tyhmyys tiivistyy" pitää paikkansa. Kun yksi sanoo "vuf" ikkunasta heijastuvalle kuvalle, niin toiset säntäilevät haukkuen sinne tänne. Kun yhden mielestä ohitettava koira on epämääräinen, niin toisetkin, ilman omaa arviointia, ovat tietysti heti samaa mieltä.
Olen joskus kuullut vanhemman koiraihmisen suusta, että kun omistaa yhden koiran, kouluttaa yhtä koiraa. Kun omistaa kaksi, kouluttaa kolmea. Ja niin edelleen. Viisaasti sanottu, niinhän se menee. Koirat pitää opettaa toimimaan yksin, ja yhdessä jokaisen perheen toisen koiran kanssa, ja kaikilla variaatioilla, jos koiria on useampi.
Pohdinta lauman iloista ja haasteista kumpusi oikeastaan siitä harmillisimmasta tilanteesta, kun perheen koirat eivät tulekaan toimeen keskenään. On (mutulla) todennäköisempää saada toimiva lauma aikaan, kun koirilla on riittävät ikäerot ja uusi jäsen saapuu pentuna. Aina sekään ei ole varmaa. Ja toisaalta, usein myös aikuisten koirien lauman vaihdokset onnistuvat.
Meidän lauman ongelmaksi on koitunut viidakon lait (?). Nasu on päättänyt että lauman vanhin, Sippa, saa nyt mielellään poistua. Herkku ja Gizmo tuntuvat olevan tilanteen ulkopuolella. Nasua ja Sippaa ei voi laittaa samaan tilaan, sillä Nasu hyökkää heti, jos saa vapaana palloilla. Käskyn alla väistää ja pysyy nahoissaan, kun valvon tilannetta. Jos käymme lenkeillä, vapaana tai hihnassa, kaikki on kuten ennenkin. Hiillostus alkaa kun mennään sisälle. Minne vain.
Omaan silmään Sippa liikkuu ja elää aika lailla kuten ennenkin. En tiedä mitä Nasun mielestä on muuttunut. Nasulla oli juoksut, hormonit varmasti vaikuttivat käytöksen käynnistymiseen, vaikka ennen ei ole vastaavaa tapahtunut. En usko, että tilanne enää rauhoittuu. Pyrin vaan pitämään Sipan elämän turvallisena, onnellisena ja rauhallisena. Kaikkien muiden myös.
Sippa avustaa nuoren polven keskittymisharjoituksia...
Viime viikolla olin loppuviikosta kipeänä ja se tarkoitti koirillekin muutaman päivän vuodelepoa... Muita se ei haitannut, Gizmo alkoi etsiskellä purtavaa. Takkapuiden silppua oli joka puolella ja vessapaperiakin oli silputtu, ei siis mitään arvokasta sentään.
Maanantaina sitten Gizmo ja siskonsa Nipsulainen luustokuvattiin ja nyt odotellaan kennelliiton arvioita. Tämähän myös tarkoittaa kuukauden mittaista doping varoaikaa. Katsotaan, jos vielä tämän vuoden puolella ehdittäisiin tokokokeisiin. Rokotukset laitettiin samalla reissulla kuntoon, painoa oli 13,8kg.
Agin puolella olen keskittynyt Gizmon kanssa keppien "avopuolelle", kun se on vaikeampaa. Eilen testattiin maksirengasta ensimmäistä kertaa, kolme toistoa ja kaikki osui ihan omatoimisesti itse hakien. Eli minirenkaalla on ollut ajatus mukana. Minipöytää ollaan tehty myös pari toistoa, siinä meillä on alustalla nami. Matalalle keinulle loikkaamista myös tehdään silloin tällöin, siitä pitäisi työstää videota. Herkku pääsi taas tekemään motivaatiotuuletukset, samoin Nasu teki pienen radan pätkän.
Tässä Gizmon ohjaustreeniä eiliseltä, foundations -kurssin harjoituksia:
Herkun kesän mittainen agikisatauko päättyi eilen Riihimäellä. Toukokuun kaksi starttia oli kuumassa säässä niin väsyneet, että ajattelin pitää suosiolla taukoa ja kisata Herkun kanssa taas kun kelit viilenee. Kesä on treenailtu harvakseltaan ja lyhyesti. Usein Herkun treeni on ollut noin minuutin mittainen motivaatiopyrähdys. Teemana kivaa, nopeaa, hyvällä palkalla. Ehkä mennään oikeaan suuntaan?
Eilisissä kisoissa ekalta radalta (agi) nolla, sijoitus kolmas. Se ei valitettavasti pienessä luokassa riittänyt luvaan. Alku lähti vauhdilla, sitten kesken rataa Herkulta näytti katoavan ajatus jonnekin, ihan kuin se ei enää olisi muistanut, että mitä oltiin tekemässä. Edes kontaktit ei vetänyt, vaikka lupa kiivetä saa aina turbovauhdin päälle. Pyöreällä laukalla, kuitenkin puuhtaasti maaliin. Tuntui taistelunollalta.
Pienen kävelyn jälkeen Herkku pääsi autoon huilimaan ja hakemaan uutta intoa. Tokalle radalle keräsin asennetta. Pitää yrittää ohjata tehokkaasti ja kaikki kohdat niin pitkälle kuin on tarpeen, ja yrittää pienetkin sadasosat rutistaa ajasta pois. Herkku oli ehkä aavistuksen paremmin mukana. Kepeillä olin varpaillani, sillä Herkku oli juuri harkkaesteillä jättänyt jostain syystä vikaa väliä pujottelematta. En oikein sitten kepeiltä ehtinyt seuraavaan valssiin ja olin Herkun tiellä. Keräiltiin kuitenkin vauhtia lisää ja taisteltiin loppuun asti sadasosat mielessä. Kahdella sadasosalla voitettiin toiseksi tullut :)! Taistelulta tuntui tämäkin.
Herkulla on tekniikkaa, mutta motivaatio on vaihtelevaa. Joskus Herkku lähtee katsomaan ratahenkilöitä, joskus on jäänyt vaan haistelemaan tms. Tämähän on suurelta osin varmasti koulutusvirhe. Tietysti se on aina koira- ja ohjaajakohtaista mikä toimii kenellekin, mutta Herkun olisi ensin pitänyt oppia kaahotus, sitä vauhtia kun on vaikeampi tuoda jälkikäteen, joskus mahdotonta. Herkku hidastuu käännöksissä, nekin olisi pitänyt rakentaa superkivoiksi. Ehkä Herkullekin olisi toiminut tapa, jolla Gizmo on nyt opetettu. Oppia ikä kaikki.
Mutta on meidän tekeminen koko ajan parantunut, eilinen oli taas parempi esitys kuin aikaisemmat. Eikä Herkun kokonaissarja ole huono: 14 starttia/3 hylkyä/5 nollaa/1 yliaikanolla.
Kun ei olla tehty mitään erityistä, niin ehkä siitä syystä ei ole tullut blogiinkaan kirjattua mitään.
Lähinnä olen yrittänyt keskittyä (juoksu)kontaktitreeneihin, tai ehkä enemmän energiaa on mennyt tarvittaviin tarvikkeisiin. Melkoisen työlästä on, verrattuna 2o2o treeniin, eikä jää kaivertamaan itsetuntoa jos luovutan jossain kohdassa. Mutta ei nyt vielä :) Haluaisin tosiaan oppia tekniikan.
Lampailla kävimme Gizmon kanssa toissa viikolla, pyöröaitauksessa harjoiteltiin suunnan vaihtoa ym. alkeita. Gizmo ja lampaat on minusta hyvä yhdistelmä tälläiselle aloittelijalle, Gizmolla on ajatus ja korvat (ainakin toistaiseksi) mukana.
Päätin jatkaa Trkmanin ryhmässä samojen agilityn alkeiden (Foundations class) parissa kuin keväällä. Kurssi antoi enemmän kuin ehdittiin sisäistää, joten paljon jäi vielä tekemättä. Rimoja nostetaan hitaasti, minusta on hyvä että joku valvoo sitäkin (joku muukin kuin minä). Keppejä ja kontakteja jatketaan kurssin aikana. Olen oikein tyytyväinen että Gizmon alkeet on tehty Silvian opissa, kun koirasta näkyy oma ajattelu, into, itsenäisyys, mutta samalla kuuliaisuus. Tämä tapa tuntuu sopivan meille. Kurssille ehtii vielä mukaan, suosittelen kaiken tasoisille :)! Erittäin antoisaa on taas katsoa toistenkin videoita, siitä saa ideoita ja oppia.
Meidän lähtötaso -video:
Gizmo muuten täyttää lauantaina vuoden... aika on mennyt mielettömän nopeasti! Nyt alkaa jännittää tulevat luustokuvat.
Nasun kanssa juostiin muutama startti, mutta eipä niistä mitään kerrottavaa jälkipolville. Yksi video löytyy FB:stä. Odottelen että minun oma pää joskus kehittyy riittävälle tasolle... Ja yritän sillä aikaa vakuuttaa itseäni kuten usein muille sanon: Jossain vaiheessa "melkein-tulokset" muuttuu tuloksiksi. Onneksi on kasapäin kannustavia suomalaisia sanontoja, kuten... poikkeus vahvistaa säännön...hehehee!
Dobosta sen verran, että jos siihen tökkää terävällä kepillä, se puhkeaa. Rest In Peace. Mutta ihan kiva sillä oli treenailla silloin tällöin vaihteluksi. Täytyy rehellisesti sanoa, että jumppasin yksin niitä juttuja selvästi enemmän, kuin mitä jaksoin koiria siinä pyörittää. Mutta katsotaan nyt saisko sitä vielä paikattua jotenkin... Tilaa se vei, siitä se oli kyllä kieltämättä hyvin epäkäytännöllinen.
Kyllä! Aina välillä agility alkaa tökkiä. Minusta tuntuu, että agility on hienoisesti tökkinyt koko kesän. Se on aikaa vievää, se vaatii esteitä ja kentän, usein sen myötä myös auton käyttöä.
Valmennus maksaa yleensä noin 20e/kerta, ja useampi kerta samalla valmentajalla vie eteenpäin. Jos kävisi 40 viikkoa vuodessa valmennuksessa tuohon hintaan, kokonaissumma tekisi 800 euroa (yksi koira). Ja bensat päälle. Enkä edes pidä erityisemmin autolla ajelusta. Hukkaan heitettyä aikaa. Valmennukset ovat usein niin vaikeita (minulle), että harjoitus on lähinnä muistiharjoitus, en aina voi keskittyä kunnolla omaan ja koiran tekemiseen. Toki siinäkin kehittyy.
Kun treeneissä otetaan koirasta ja ohjaajasta kaikki mehut irti, niin koira tarvitsee tietysti huoltoa. Osteopaattia, fysioterapeuttia ja hierontaa. Kotona on muistettava liikuttaa koiraa monipuolisesti, hyötyä on myös jumpasta ja venyttelystä. Ylipainoa ei saa olla tippaakaan. Toki nämä on myös tärkeitä huomioida muissakin lajeissa, lajikohtaisesti, mutta minusta nämä korostuu mm. agilitykoiran kohdalla. Ja hintalappu bensoineen on näilläkin.
Tokoa ja temppuja olen jo pitkään treenannut seuraavalla tekniikalla: mieluummin 3 minuuttia päivässä, kuin tunti 1-2 kertaa viikossa. Se pitää myös koiran innokkaana. Tokoon en tarvitse erityistä kenttää tai välineitä. Miten tätä voisi toteuttaa agilityn kohdalla? Tässä kohdassa on hyötyä useammasta koirasta. On enemmän järkeä treenata useampi koira kerrallaan, jolloin esteiden asettelu ei välttämättä olekaan se treenin pisin osuus. Ja samalla yhden koiran treeniaika pysyy riittävän lyhyenä ja kevyenä. Jotenkin kentille ajeluissa on silloin enemmän järkeä :D? Vai miten se nyt onkaan...
Kotona voi myös useampia asioita treenata, kun näkee vähän vaivaa. Jos on tilaa pitää keppejä pihassa, ja/tai paria hyppyä, saa jo perusasioita vahvistettua. Lankulla tai laatikolla voi harjoitella kontakteja. Kun nurmialueella on sopiva asetelma puita, voi harrastaa puuagilityä.
Summa summarum, agility vaatii välineitä ja paikkoja ja paljon aikaa, ja minusta se on rahallisesti kallis harrastus. Välineitä pitää huoltaa ja ostaa joskus uusia. Kenttiä pitää huoltaa. Ok, myös muiden lajien kenttiä pitää huoltaa.
Ilmaisia harrastuksia en tiedä, mutta edullisempia kylläkin.
Perheellisenä ihmisenä olen muutenkin nihkeä viettämään useita iltoja viikossa koiraharrastuksissa.
Ja sitten taas raahaudun kentällä. Ja kaikki koirat menee hyvin ja innokkaasti. Siinä sitä taas ollaan, suunnittelemassa seuraavaa treeniä! Toki me pidetään agilitystä, minä sekä koirat.
Pitää myös kehua Mäntsälän koirakerhon treenikenttää lapsiystävälliseksi, sillä siellä on paljon kiviä tutkittavaksi ja "vuoria" valloitettavaksi. Kun käyn vapaavuorolla treenaamassa, poika lähtee aina innolla mukaan. Otetaan esteiden kantaminen sitten vaikka voimailun kantilta. Sydämen ja lihasten rääkkääminen ei liene pahasta silloin tällöin. Mutta on varmaan ihan järkevääkin välillä pohdiskella: "mitä järkeä...?" Vai onko kuitenkaan...
Arki on usein yötyöläisenä yksinäistä ja elämä on melko virtuaalista. Lomalla piti tarttua reaalimaailmaan ja imeä sitä ihan varastoon asti. Blogi oli tauolla ja netissä kävin lähinnä vain sen verran kuin oli pakko (maksettava laskuja, vastattava kiireelliseen postiin tms.). Loman ajan elämä oli niin sanotusti matkalaukuissa.
Hauskoja hetkiä oli mm. Tampereen reissulla, kaupungissa johon silloin tällöin ikävöin. Siellä kaikki bussit vie Roomaan ja silti luonto ja rauha on lähellä. Kaikille on tilaa. Tampereella Särkkispäivän lisäksi treffattiin kavereita. Ylöjärvellä meni viikonlopun päätteeksi agirotu neitsyys. Nyt vasta! Ensi vuonna on pakko päästä uudelleen!
Muistona kuva meidän joukkueesta (Nasu ja tyttäret):
Sosiaalisesti aktiivisen loman viimeisenä kohokohtana ennen töihin paluuta oli buukattuna Iron Maiden -keikka. Se oli fyysistä. Lähellä lavaa oli kuuma tunnelma, hevipoikien maiharit talloivat varpaat kipeiksi ja kun käden kerran nosti pystyyn, sitä ei mahtunut laskemaan alas. Mutta niin hauskaa!!
Koirat ovat lenkkeilleet ja lepäilleet, treeneistä olen pitänyt taukoa. Foundations class päättyi lomallani ja viimeisen tehtävän olinkin vain lukijaroolissa, kun harjoitusmahdollisuuksia ei reissun päällä ollut. Muutamia temppuja tuli koostettua kontaktikurssia varten ja vähän tehtiin tokoa. Gizmo aloitti ensimmäiset juoksut, mikä olikin ihan hyvä ajoitus, kun olen taas ilmoittanut meidät Riitan tokokurssille. Pennut kasvaa liian nopeasti, 10kk, eli se tokoikä -paalu, tulee täyteen elokuun puolessa välissä.
Nyt siis akut ladanneena yritän taas jaksaa yksinäistä arkea. Kuuntelen paljon musiikkia ja viime yönä rakastuin David Bowieen. Noloa myöntää että vasta nyt, mutta parempi minulle myöhään kuin ei milloinkaan. Pidän koruttomista esityksistä, ja laitan tähän yhden hittikappaleen. Siinä on jotain freesiä, nokkelaa ja nykyaikaista, mutta samalla se huokuu mennyttä. Se on kiinnostava ja kuulijalle helppo, silti monitasoinen. Olipas kliseisesti sanottu, mutta ei kait tässä tarvitse pyörää keksiä. Nerokas mieheksi tuo Bowie!
Edelleen omat klikkaukset tulee vähän jäljessä. Kun keskittyy niin paljon siihen kontaktialueeseen ja koko tapahtumaan, unohtuu helposti myös "jackpotata" erittäin hyvät suoritukset. Jää vain pohdiskelemaan... Mutta eiköhän harjoitus tee mestarin tässä, meistä molemmista.
Toistoja olen joka tuokiossa tehnyt max. 10, ja sillä kriteerillä jatketaan. Toistaiseksi haluan myös kuvata joka ainoan suorituksen, jotta voin analysoida tekemisiäni, ja toisaalta palata alkuunpäin jos ongelmia ilmenee. Videoiden perusteella on varmaan hyvä myöhemmin arvioida, missä virheitä alkoi tulla ja mistä syystä, tai että missä kohdassa meni vielä hyvin. Pelkkä videokameran sijoittaminenkin on harjoituksen alla...
Eilen teimme uudessa paikassa 7 toistoa, joista tässä 5 viimeistä (ja parasta). Edelliset askelmerkit eivät osuneet ja siirsin merkkiäni hieman kauemmas. Jatkamme siis sopivien lähetyspaikkojen hakua/testailua, yritän parantaa omaa klikkaamista ja palkkaamista. Olemme myös saaneet luvan siirtyä pian matolta pois, joten ehkäpä muutaman tuokion jälkeen...
Koirathan ovat jo Herkkua lukuunottamatta uineet monta kertaa, mutta me käytiin eilen Herkun kanssa uimassa! Olen kesälläkin villasukissa, eilinen oli siis täysin poikkeavaa käytöstä. Vesi oli lämmintä ja sää muutenkin helteinen. Ei tarvinut edes nopeasti pyrähtää, vaan pystyi uimaan nautinnolla.
Vapailla olisi taas tarkoitus koota FC -treenivideot kasaan. Osioon 4 kuuluu serpentiinitreeniä, pieni rataharjoitus ja tietysti niitä vanhoja tuttuja juttuja... kepit, kontaktit, keinu, käännökset...
Meidän RC on nyt sillä tasolla, että jatkamme lähetyspaikan testailua, niin että saadaan osumia "alastulolle". Ja tavoitteena on minun osaltani oppia tarkkailemaan oikeaa tekniikkaa, oikeita osumia, ja mikä ehkä vaikeinta tällä hetkellä, klikkaamaan oikeaan aikaan! Kun tuijottaa että osuuko, ja sitten näkee että osuu, niin sitten tulee klikkaus... koira ehkä on jo mennyt pari metriä eteenpäin. Eli pitää varmaan oppia katsomaan jo niitä aiempia osumia, arvioida niiden perusteella, jotta viesti päästä kulkee käteen riittävän nopeasti.
Kolmannen mattotreenin aikana sain itselleni askelmitan ylös, josta kokeillaan lähetyksiä myös ensikerralla.
Kukat varmasti häiritsevät harjaantumatonta silmää, ainakin itselleni oli hieman vaikea nähdä jälkeenpäin videolta, että meneekö oikein. Olennaisessa osassa on siis takajalkojen väli maahan osuessaan. Oranssi tötterö ihan vieressäni merkkaa alastulon alueen alkamista (matossa myös merkit).
Jatkoimme saman harjoituksen parissa. Yritin työstää vähän tiukempia käännöksiä ja liikkua itse paremmin. Kotona katsottuna, olisi pitänyt palkata kahden hypyn välissä, niissä kohdissa kun vauhtia on otettu putkesta. Silloin se väli levisi, ja pari palkkaamista olisi kyllä auttanut...!
Samalla videolla on myös osia toisesta harjoituksesta, pääsemme ihan selvästi menemään suoraa!
Kontakteja on tietysti pohdittu jo paljon ennen Gizmoa. Mutta Gizmon kasvun myötä olen oppinut taas lisää itsestäni. Koska pidän itseäni kömpelönä kokonaisuuksien kanssa, mutta hyvänä hinkkaajana, niin olen päätynyt kontaktien osalta seuraavaan: (tietysti luotan myös etävalkun ohjeisiin prosessin aikana)
Nasun kanssa käytiin eläinlääkärillä, kun epäilin korvatulehdusta, ja samalla punnitsin sekä Gizmon, että Nasun. Painot olivat hauskasti 16,2 kg ja 12,6 kg. Saman korkuiselta näyttävät. Hauskat punnitukset kategoriaan menee myös se, että olen kaksi kertaa punninnut minut ja Herkun, tuloksella 666 :).
Harjoiteltavaa on enemmän kuin viikossa tunteja. Mutta onneksi näitä voi jatkaa ja jalostaa kehityksen myötä itsenäisestikin.
Kolmannen harjoituksen aiheena on kaksi pientä "rataa", joissa käännösten lisäksi tehdään myös suoria, venytettyjä hyppyjä. Koiran mukaan rimat, este-etäisyydet ja käännösten määrä. Käännöksiä siis enemmän niille, joilla ne tahtovat levitä. Näiden lisäksi tietysti jatketaan vanhoja juttuja, este-erottelua, cik/cap, multi-wrap (<-mikähän olisi hyvä suomennos...?), lähetysetäisyyden kasvatusta, kontakteja, keppejä... eli treenattavaa on yllin kyllin. Pennun kanssa on vielä treenattava ihan perusjuttujakin, leikkimistä ym.
Ekassa videossa vähän vaikeutetaan keppien sisäänmenoja, tehdään sana erottelua, aiheena kepit/sik/sak ja multi-wrappeja uudessa korkeudessa. Tokassa videossa keinua ja toinen rataharjoituksista, sen parissa jatkamme vielä. Ns. vastaanottava puoli tarvitsee vielä paljon treeniä, huomasin sen myös multi-wrapissa.
Herkku ja Gizmo.
Helatorstaina kisasin Vantaalla sekä Nasun että Herkun kanssa kaksi starttia. Herkku oli todella nihkeässä vireessä meidän normista virittelystä huolimatta. Agiradalla rakkaat kontaktit saivat Herkkua innostumaan, muutoin oli aika taistelua saada se pysymään liikkeessä. Hyppyradalle laitoin Herkun aitaan odottelemaan ja otin sen siitä mukaan juuri ennen lähtöä. Parempi. Ihan siisti rata ja suht kevyttä menoa. Sitten keppien jälkeen nenä veti maahan, kuten edelliselläkin suorittajalla. Houkuttelu eteenpäin vei aikansa... tuloksena radoilta oli 5 ja yliaika 0.
Tietysti sitten olen pohdiskellut virettä... meillä on ollut nyt hyvä vauhti ja into, viimeisimmissä kisoissa ja treenatessa. Vähän mietin säätä, ehkä oli yllättäen lämmintä Herkulle. Olinko itse jotenkin erilainen? Varmaan olinkin, kisa on eri tilanne kuin treenit. Toisaalta, minulla oli ihan varma olo lähteä Herkun kanssa tekemään. Viime aikaisten treenien perusteella en odottanut tätä, vaikka tiedän että H. käy tuulella. Se että H. käy tuulella (motivaatio ei aina kohdillaan), on varmasti seurausta puutteellisesta pohjatyöstä. Jatkamme harjoituksia!
Nasun kanssa ei tarvinut taistella motivaation kanssa. Radat kivat, haastavia yksityiskohtia, osasta selvittiin ja osasta ei. En vielä ole valmis, mutta harjoittelen. Toisaalta ihan lupaavia yrityksiä, ehkä saan vielä kokonaisuuksiakin joskus kasaan. Parissa kohdassa unohtui taas se huolellinen ohjaus, kun ajatukset oli seuraavassa tilanteessa. Joissain kohdissa mielestäni onnistuin ihan kauniisti.
Ja sitten se tahmea Giisseli, 7kk. Viime aikoina olen huomannut, että Gizmoa kiinnostaa helposti ihan hänen omat juttunsa. Haistelu on hyvin korkealla sijalla tekemisessä. Ja kaverit, ne ovat isompi häiriö kuin hetki sitten. Kun kutsun Gizmoa, se voi seisoa ja katsoa minua, ja käydä maahan lojumaan. Namitkaan ei ole mikään superjuttu, joskaan en sanoisi että Gizmo on koskaan ollut kovinkaan ahne. Minusta se tuntuu kaikessa tekemisessä tällä hetkellä vähän tahmealta. Vanhat tutut jutut sytyttävät sen nopeasti, esim. cik/cap (jossa palkkaankin lelulla). Keittiötreenit on samanlaiset innokkaat kuin ennenkin. Mutta esim. ulkona namitokot ei sytytä sitä. Se tekee kyllä, mutta jotenkin tunnen että se on tahmaista. Ei niin virkeää kuin toivoisin ja olen nähnyt. Ei ulkopuolinen varmaan edes huomaisi. Ehkä murkkuoireita... Vahtiminen ja epäluuloisuushan alkoi jo varhain.
Siispä pitäydymme erityisen kivoissa ja helpoissa jutuissa nyt hetken. Ja ehkä teemme jälkeä ja piilotamme tunnarikapulaa. Tunnarikapulan etsiminen oli nimittäin tämän päiväisten tokotreenien paras ja kiinnostavin juttu! Leikitään paljon ja palkkaan paljon. Annoskokoakin voisi taas tarkistaa, Gizmohan on syönyt kaksinkertaisia annoksia verrattuna Nasuun ja Sippaan.
Trkmanin Foundations class etenee. Kurssi on luova, sieltä voi poimia niitä juttuja, joihin oma koira tarvitsee treenausta. Me olemme tehneet viime aikoina kasia kahdella hypyllä ja putkella, cik/cap sanojen erottelua, este-erottelua, lähetystä ja kerran kujakeppejä. Koostan videota kun taas ehdin. Uusimmassa tehtävänannossa pääsemme harjoittelemaan suoraan etenemistä!
Saitteko juuri mielikuvan autoa kiillottavasta Karate Kid:istä? On muuten sattumalta syntymävuonnani ilmestynyt elokuva. Tiedätte varmasti mikä tarkoitus otsikolla on. Foundations, foundations...
Siitä päästinkin taas nettikurssini pariin! En tiedä osaanko tarpeeksi hyvin pukea sanoiksi kurssin antia, mutta otsikko antaa minusta parhaan mielikuvan.
Etukäteen tiesin Trkmanin tavaramerkiksi tietysti juoksukontaktit, cik/cap -käännökset ja temput. Nyt lisäisin tavaramerkkeihin myös huolellisen pohjatyön ja itsenäisyyden opettamisen. Olen kurssin myötä löytänyt agilitystä hiomisen hienouden. Agility on ehkä näyttäytynyt minulle tähän asti enemmän ohjaajan taitojen hiomisena, nyt siis on löytynyt se koiran kouluttamisen osuus. Näen paremmin niitä pieniä työstettäviä paloja.
Kurssilla koettua:
Koiralla pitää olla HALU lähteä suorittamaan itsenäisesti.
Koiran pitää OSATA tehdä itsenäisesti.
Harjoitukset ovat yksinkertaisia ja niitä voi tehdä parilla siivekkeellä ja putkella.
Esim. jos koira ei irtoa yhdelle siivekkeelle riittävän matkan päästä itsenäisesti (ei lelua/kippoa houkuttimena), pysytään siinä harjoituksessa.
Harjoitusta pitää aina muokata hieman, ei toisteta samaa.
Häiriöesteet heti alusta lähtien.
Hitaammin on nopeammin. Ei edetä ennen kuin koiralla on tarpeeksi taitoa.
Tehdään kisamaisessa vireessä
Toistaiseksi aloitellaan vain "hetsauksista"
Minua ei turhauta "wax on, wax off" laisinkaan, itseasiassa päin vastoin. Tämä sopii minulle!
Kaikkia treenejä en FC:n osalta kuvaa, tai työstä julkaistavaksi asti. Kurssilla tulee valtavasti hyviä ideoita muokata muutaman esteen pätkiä. Opettelen treenaamaan lyhyemmin ja lyhyemmin koiraa kohti. Videointi auttaa suunnittelemaan huolellisesti harjoituksen, ja pitämään sen lyhyenä.
Kun katselee muiden videoita, alkaa nähdä kehitettäviä asioita. Sitten tekee oman videon ja näkee siellä ne ihan samat asiat. Kait se on hieman kuin pyörällä ajo? Kun katsoo muiden pyöräilevän, voi saada vinkkejä, mutta käytännönharjoitus on tarpeen, jotta oppii itse ajamaan.
Tässä meidän lyhyt "Lesson 1, part 2", ennen kuin seuraavat harjoitukset tulevat. Alussa keinun kolistelua, välissä kasia häiriöesteillä. Työnnän mielestäni koiran "leviämään" vasemmalle käännöksessä, liikkuvan kuvan perusteella. Luulen että tarvitaan paljon enemmän etäisyyttä siivekkeiden välille, jotta pystyn pitämään liikkeen yllä, mutta samaan aikaan lähtemään ajoissa pois babysittaamasta käännöstä. Tai siis tässä tapauksessa häiritsemästä käännöstä. Lopussa ihan vaan oman vuoron odotus -harjoitus, Herkkuahan ketutti huolella, kun ei päässyt koko ajan mukaan... not.
FC-kurssi on nyt virallisesti käynnistynyt. Pelkistä esitehtävistä foorumille tuli 1,219 kommenttia. Ne pitivät sisällään videoita esitehtävistä, esittelyitä ja Silvian ohjeita videoiden ja kysymysten perusteella. Tehtävä nro 1 avattiin maanantaina 8.4. ja viestejä on kertynyt jo 268.
Kurssin asioita tulee siis pohdittua päivittäin, jotta pysyy perässä. Toisten videot on parasta antia, ja lisänä jokaiseen videoon Silvian jatko-ohjeet. Videoista saa itselleen hyviä vinkkejä ja ainakin verkkokalvolle (jos ei vielä selkärankaan asti) palaa kaikki käännökset ja lähetykset :D
Ensimmäisen oppitunnin aiheet olivat yksinkertaisia. Lähetyksiä putkeen pidättäen koiraa ensin, sama cik/cap -käännöksiin. Tavoitteena kasvattaa hiljalleen lähetysetäisyyttä. Erottelu "menemene" vs. "tässätässä". Itse toteutin tuota näissä videoissa putkien kanssa. Silvia suosittelee erilaisia häiriöesteitä heti alussa, hyvin lähellekin. Yksinkertaisissa harjoituksissa on siis työtä joka päivälle, sillä etäisyyttä ei kasvateta yhdessä harjoituksessa, vaan tarvitaan lyhyitä treenipätkiä usein.
Putkeen Gizmo irtoaa jo innolla, cik/cap vaatii lähetyksen lähempää. Kädessä tuntuvaan vetoon olen tyytyväinen.
Herkku ja Nasu tekee samoja treenejä. Herkun kohdalla nämä on erinomaista kiihkon nostattamista, lyhyet ja nopeat harjoitukset. Nasun kanssa myös on hyvä harjoitella pohjia, hallintaa ja käännöksiä.
Pääsiäisenä kävin Nasun kanssa ATD:n kisoissa Purinalla, kolme starttia:
Minulla oli tunne juoksemisesta, mutta liikkuva kuva kertoo taas totuuden perässä roikkuvasta kivireestä. Ekat kaksi rataa oli naurettavan helppoja ja olisi pitänyt pystyä parempaan. Eli ei ne sitten tainneet olla minulle naurettavan helppoja. Tuomarina niissä oli Leena Rantamäki-Lahtinen. Vika rata oli hauska ja kimurantti, Nybergin Johannan käsialaa. Radalta tuli yhteensä 13 tulosta, koirakoita 56. Meidän rata kosahti esteelle nro 9, putkesta piti mennä suoraan kepeille, mutta Nasu kävi hypyn kautta. Agilityssä onnistuminen on niin yksinkertaista. Pidä katse koirassa ja JUOKSE! Vain 30-40 sekuntia... Nasu hoiti kyllä oman tonttinsa erinomaisesti joka radalla.
Nämä oli muuten ekat pätkät minun ja Nasun agilityä, jotka julkaisen!! Syynä on se kameran jalusta. Varmasti jatkossa kuvaan enemmänkin treenejä ja kisoja, myös Herkusta.
Gizmon kasvu on hidastunut tai pysähtynyt, en tosin tiedä voiko meidän vaakaankaan luottaa. Painoa oli tänään punnittuna 11,1kg, 200g enemmän kuin kaksi viikkoa sitten! Toivoisin vielä muutamaa kiloa ja senttiä lisää :)
Puhina ja haukkuminen kohdistuu erityisesti toisiin koiriin tällä hetkellä, mutta myös esim. tummiin pukeutunut (Gizmon mielestä) oudosti käyttäytyvä ihminen voi käynnistää haukun. Eilen Gizmo haukkui meidän tiellä olevaa lasten rekka-autoa, kun palasimme kävelyltä. Häntä pystyssä ja haukkuen se veti rekkaa kohti ja tarkistettuaan sen juttu unohtui. Vahtihaukkua kuuluu välillä sisälläkin, joten siinä Gizmo eroaa Nasusta ja Sipasta.
Purinalla oli samanikäisiä pentuja, jotka olivat ihan pentuja myös mieleltään. Gizmo suhtautui niihin äkäisesti irvistiäen jos ne tulivat sen "alueelle", eli liian lähelle. Toiset olivat vielä innokkaita ja tulivat iloisina moikkaamaan ja leikkikaveria hakemaan. Ei tietysti paras tilanne muutenkaan kohdata ketään, kun ollaan hihnojen kanssa ahtaassa paikassa. Mutta edelleen, toiset olivat iloisia, Gizmo määräävä. Leikkikaveriksi Gizmo kelpuutti aikuisen bortsun, joka odotti rauhallisesti ja antoi Gizmon tehdä aloitteen. Sen kanssa oli saman tien leikit pystyssä.
Kirjaan Gizmon käytöstä ylös, koska monesti nämä pentuajan tapahtumat unohtuvat. Mörköilyihin olen tuumannut että "höpö höpö", vähän matalaan äänen sävyyn, ja ohjannut mielenkiinnon muuhun hommaan. Toisten koirien kanssa olen nyt yrittänyt tehdä niin, että sanon etteivät saa lähestyä, Gizmo on hitaasti lämpenevä. Lenkillä me ei kyllä ketään tavatakaan, vaan harjoitellaan ohitusta. Kotona Gizmo on aika reipas aikuisten koirien kanssa. Se ei niitä hirveästi kumarra, ja sitä vähän seurailenkin... Pentuesisarusten kanssa leikit kuitenkin meni kivasti tapaamisessa!
FC:n esitehtävistä palautteena oli tehdä pidempiä heittoja, ja jatkossa käyttää lelua cik/cap:issä. Vähän mutisin että tahtoo mennä korvat, mutta vastaus oli, että nyt on helppoja harjoituksia, lelu on helpompi tuoda nyt kuin myöhemmin. Paikallaoloonkin sain ohjeeksi käyttää jatkossa lelua. Ihan hyvä idea. Ja maanantaina saadaan kurssin ekat oikeat tehtävät, jee!!
Loppuun laitan esimerkkivideon. Koiran innostava lähetys ja oikea-aikainen (ja -suuntainen)palkkaus:
Niinpä niin. Kouluttaminen on lapsellisen helppoa! Joku pöljä tosin näyttäisi sijoittaneen pussin suoraan päin tolppaa, näin videolta katsottuna.
Sunnuntaina Nasenit tapasivat luovutusiän jälkeen ensimmäistä kertaa koko porukalla. Emilia Rainetoja saapui meitä Mäntsälään kouluttamaan. Aluksi hän käsitteli palkkaamista ja sitten pääsimme tekemään pentuagilityä. Sylkkäriä, poispäinkäännöstä ja valssia testailtiin ilman esteitä, myöhemmin hieman putkea ja yhdellä esteellä harjoittelua.
Lopuksi tietysti piti päästää pentuja vähän juoksemaan porukalla...!
Kaikki pennut olivat niin taitavia ja jaksoivat keskittyä ja tehdä töitä! Paikallaolo oli hallussa, eikä sisarusten läheisyydessä työskentely tai vieras halli olleet isoja haasteita. Kiitos kaikille omistajille kun pääsitte paikalle ja olette tehneet jo nyt noin hienoa työtä!
Mietin, että tämä oli muuten Gizmon ensimmäinen ohjattu koulutus! Minusta Gizmo oli sellainen kuin muulloinkin, ja sellainen kuin odotin. Keskittyi nakkien kerjäämiseen ja teki innolla harjoituksia. Koulutan aina sen omalla ruoalla, joten nakit oli ihan superia.
Otin pennuista lyhyitä videopätkiä, mutta videointi ei ollut tärkein juttu, sillä halusin seurata harjoituksia ja keskittyä myös Gizmoon. Niinpä sain huomata jälkikäteen, ettei Sheristä valitettavasti tullut yhtään videopätkää! Muut vilahtavat tässä videoleikkeessä:
Vielä Gizmosta pieni video, joka sisältää odotusharjoituksen ja keräysharjoituksen. Osa tavaroista on vaikeampi nostaa, osa helpompia. Vaikeat jää poikkeuksetta viimeiseksi. Ehkä helpompia voisi jo vaihtaa muihin tavaroihin. Toisaalta, tavaroiden nimeämiseen voisi myös panostaa. Painoa 5,5 kuukauden (23 viikkoa) iässä oli Gizmolla 10,9kg, tai jotain sinne päin.
