tiistai 14. toukokuuta 2013

Kaksi tahmeaa

Herkku ja Gizmo.
Helatorstaina kisasin Vantaalla sekä Nasun että Herkun kanssa kaksi starttia. Herkku oli todella nihkeässä vireessä meidän normista virittelystä huolimatta. Agiradalla rakkaat kontaktit saivat Herkkua innostumaan, muutoin oli aika taistelua saada se pysymään liikkeessä. Hyppyradalle laitoin Herkun aitaan odottelemaan ja otin sen siitä mukaan juuri ennen lähtöä. Parempi. Ihan siisti rata ja suht kevyttä menoa. Sitten keppien jälkeen nenä veti maahan, kuten edelliselläkin suorittajalla.  Houkuttelu eteenpäin vei aikansa... tuloksena radoilta oli 5 ja yliaika 0.

Tietysti sitten olen pohdiskellut virettä... meillä on ollut nyt hyvä vauhti ja into, viimeisimmissä kisoissa ja treenatessa. Vähän mietin säätä, ehkä oli yllättäen lämmintä Herkulle. Olinko itse jotenkin erilainen? Varmaan olinkin, kisa on eri tilanne kuin treenit. Toisaalta, minulla oli ihan varma olo lähteä Herkun kanssa tekemään. Viime aikaisten treenien perusteella en odottanut tätä, vaikka tiedän että H. käy tuulella. Se että H. käy tuulella (motivaatio ei aina kohdillaan), on varmasti seurausta puutteellisesta pohjatyöstä. Jatkamme harjoituksia!

Nasun kanssa ei tarvinut taistella motivaation kanssa. Radat kivat, haastavia yksityiskohtia, osasta selvittiin ja osasta ei. En vielä ole valmis, mutta harjoittelen. Toisaalta ihan lupaavia yrityksiä, ehkä saan vielä kokonaisuuksiakin joskus kasaan. Parissa kohdassa unohtui taas se huolellinen ohjaus, kun ajatukset oli seuraavassa tilanteessa. Joissain kohdissa mielestäni onnistuin ihan kauniisti.

Ja sitten se tahmea Giisseli, 7kk. Viime aikoina olen huomannut, että Gizmoa kiinnostaa helposti ihan hänen omat juttunsa. Haistelu on hyvin korkealla sijalla tekemisessä. Ja kaverit, ne ovat isompi häiriö kuin hetki sitten. Kun kutsun Gizmoa, se voi seisoa ja katsoa minua, ja käydä maahan lojumaan. Namitkaan ei ole mikään superjuttu, joskaan en sanoisi että Gizmo on koskaan ollut kovinkaan ahne. Minusta se tuntuu kaikessa tekemisessä tällä hetkellä vähän tahmealta. Vanhat tutut jutut sytyttävät sen nopeasti, esim. cik/cap (jossa palkkaankin lelulla). Keittiötreenit on samanlaiset innokkaat kuin ennenkin. Mutta esim. ulkona namitokot ei sytytä sitä. Se tekee kyllä, mutta jotenkin tunnen että se on tahmaista. Ei niin virkeää kuin toivoisin ja olen nähnyt. Ei ulkopuolinen varmaan edes huomaisi. Ehkä murkkuoireita... Vahtiminen ja epäluuloisuushan alkoi jo varhain.

Siispä pitäydymme erityisen kivoissa ja helpoissa jutuissa nyt hetken. Ja ehkä teemme jälkeä ja piilotamme tunnarikapulaa. Tunnarikapulan etsiminen oli nimittäin tämän päiväisten tokotreenien paras ja kiinnostavin juttu! Leikitään paljon ja palkkaan paljon. Annoskokoakin voisi taas tarkistaa, Gizmohan on syönyt kaksinkertaisia annoksia verrattuna Nasuun ja Sippaan.

Trkmanin Foundations class etenee. Kurssi on luova, sieltä voi poimia niitä juttuja, joihin oma koira tarvitsee treenausta. Me olemme tehneet viime aikoina kasia kahdella hypyllä ja putkella, cik/cap sanojen erottelua, este-erottelua, lähetystä ja kerran kujakeppejä. Koostan videota kun taas ehdin. Uusimmassa tehtävänannossa pääsemme harjoittelemaan suoraan etenemistä!

Vapaapäiviä odotellessa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti