Raitapaita 10 vuotta

Meilläkin on ekat joulupiparit jo leivottu.

Nasu-napero, viettää jo kymppisynttäreitä! Nimen Nasu sai Nalle-Puhista, kun sattui syntymään viirullisessa paidassa. Nasu on terve ja virkeä 10-vuotias, ja viettää opintolomaa Kuusankoskella mummolassa. Onnea myös Nasun sisaruksille, toivon kaikille vielä terveitä vuosia eteenkin päin! Topi veikkaa muistelemme lämmöllä.

Pitkä blogitauko johtuu siitä, että aika ja ajatukset ovat kaikessa muussa. Opiskeluissa ja perheen arjessa. Ensimmäinen työharjoittelu on takana terveyskeskuksen akuutilla osastolla ja se oli samaan aikaan tosi hauskaa ja raskasta, kun kaikki oli uutta. Oli antoisaa olla taas opiskelijan roolissa, on niin kivaa päästä tutustumaan eri paikkoihin, kun työelämässä sitä helposti vakiintuu yhteen paikkaan. Etusijalla jäi kiva mieli, vaikka olenkin ollut ihan poikki sen jälkeen. Olin taannoin myös päivän kouluterveydenhoitajan matkassa. Voi niitä terveydenhoitajan seinällä olevia julisteita ja ihania yläkoululaisia! Se opintopäivä ei helpottanut yhtään päätöstä siitä, mitä minusta tulee isona.
Opiskellessa on viikkoja, kun tuska ja epätoivo hiipii harteille, välillä tuntee itsensä tosi tyhmäksikin, kun ei meinaa muistaa ja oppia. Sitä tietoa tulee koko ajan niin paljon. Epämukavuusalueella siis heilutaan, muodikkaasti.

Koirat "vain" lenkkeilevät. Tai siis Coco lopetti juuri lenkkeilykauden. Tai ainakin harkitsee sen lopettamista. Tossut ei käy, eikä puvut. Vain yksi pusero on toistaiseksi kelvannut, jossa kehtaa liikkua. Muissa tapahtuu muuttuminen patsaaksi. Plaah. Hauska, söpö tyyppi kuitenkin! Leikkisä ja reipas. Toiset juoksut ovat juuri päättyneet. Gizmo on ollut paljon hölkkäkaverina, se on sen mielestä supersiistiä ja tärkeää. Haaste on lähteä suhtkoht rauhallisesti lämmitellen liikkeelle, kun toinen pinkoo nelivetoa alkumatkan, ennen kuin enimmät höyryt helpottaa.

Jalkapallo kuuluu perheen arki -osioon. Sain hienon tunnustuksen taannoin kauden päättäjäisissä :) Vanhakin oppii! Ja arjen kaaosta vaan jaksaa paremmin, kun käy välillä ulkona ja puhuu ihmisille.

Opintokiireitä

Kuten arvelinkin, opintojen aloituksen myötä ei välttämättä löydy aikaa päivittää blogia. Sinällään se, että kalenteri on täynnä, ei ole mitään uutta minulle. Vuosien ajan on ollut viikottain harrastuksia. Muistan että joskus ala-asteella se alkoi. Pianotunnit, klarinetti, jalkapallo, karate, hepostelut, puput, laulutunnit... Olisin aina halunnut harrastaa enemmän kuin viikossa oli tilaa. Yläasteella näistä oli taukoa.

Nyt opintojen alussa energiaa on mennyt paljon sivuaviin asioihin, kuten ohjelmien haltuun ottoon, kirjojen hankintaan, ym. selvittelyyn. Jatkossa on onneksi näiltä osin helpompaa. Tässä parin kuukauden aikana on jo palautettu useampi tehtävä, suoriuduttu anatomian ekasta tentistä ja matikan testistä.

Opintojen aloitus ajan käytön rajoituksineen ei ole kuitenkaan tuntunut kovin pahalta. Työssäkäynnistä voisin kyllä luopua. Mutta toisaalta tilipäivä tukee kivasti elämän eri osa-alueita, ja sitä kautta helpottaa opiskelua. Olisi kiva keskittyä täysillä pelkästään opintoihin, siis jos voittaisi lotossa tms.

Jos jokin tällä hetkellä harmittaa, niin se, että on vaikea löytää sopivaa tokokoepäivää Gizmolle. Eli pienet on harmit.

Gizmo ja Coco

Coco tapaamassa sukua. Taitaa olla tuo eka "mötikkä".

Mangokakkua talvilomalaisille.

Eilen käveltiin Mäntsälän keskustaan, poimittiin vuoden eka kätkö ja ostettiin kaupasta Dumle snacks -pussi. Matkalla bongattiin kiireisiä muurahaisia ja leskenlehden nuppuja. Koirat kuraantuu joka lenkillä, mutta toistaiseksi pellolla on sen verran lunta, että hetken riehumisen jälkeen sieltä tulee onneksi puhtaita koiria pihaan. Samaan päivään kun mahtui aamukahvi vuoteeseen 6-vuotiaan toimesta, leivottiin yhdessä sämpylöitä, useampi jakso lempisarjoja netistä, niin näillä boosteilla voisi avata taas koulukirjoja.

Kätköetappi

Muurahaiset työn touhussa!

-Vähän lämmintä.

"Puhdistus"

Koko 2 viikkoa

Eestä, takaa, istuu, makaa

Mikrobi Meksikoa saapui eksoottisesta Monninkylästä melkein kaksi viikkoa takaperin. Chihuahua oli mielessä jo ennen Herkkua, ja nyt se tuntui kivalta rodulta meidän elämään. Millekään hankinnalle tuskin koskaan on parempaa selitystä kuin "mutku mä haluun" - niin ei tällekään :)

Kriteerit pennun valinnassa oli rodusta kiinnostuneet kasvattajat. Kun mielessäni lukitsin kasvattajan, jäin odottelemaan... Onnea oli matkassa, Coco syntyi viiden pennun pentueeseen luomusti. Siinä toteutui toiveeni.

Nimivaihtoehtoja oli useampi.

Kiltistä ilmeestä huolimatta tuli jotenkin mieleen "Brain"

Coco (Chanel) on ollut minulla joskus jo aiemmin mielessä koiran nimeksi. Kun tämän pennun viralliseksi nimeksi tuli Marjoy's Coconut Cocktail (en vaikuttanut asiaan), oli tämän oltava Coco, jos jonkun.



Pientä kulttuurishokkia on ollut ilmoilla, ihan kuin tutustuisi uuteen eläinlajiin. Siinä missä bortsut menee alle luovutusikäisinä pentuaitaus kaulassa, tämä asettuu kiltisti syliin aina kun tilaisuus koittaa.

Ensimmäisenä päivänä katsoin ruokapussin kyljestä ruokintaohjetta ja mittasin kuppiin annoksen, 30-50g. Annoin Cocolle, se söi muutaman nappulan ja häippäsi. Tajusin ettei tuo olekaan kerta-annos vaan koko päivän annos...! Nyt on sovitettu annokset sopiviksi ja ruoka on alkanut kiinnostaa sen verran, että sen eteen voi tehdä tehtäviäkin.



Kuppi livottu tyhjäksi

Kassi piti hommata, se toimii tuttuna nukkumapaikkana kun reissataan.

Mittasuhteet.

Muutama pusero leikeltiin pörrösukista. Ei siksi että näyttäisi kivalta, vaan meillä on hyvä tottua takkeihin jotta tarkenee ulkoilla ympäri vuoden muiden mukana. Lyhytkestoisen halvaantumisen jälkeen puserot on olleet ihan ok.

Cocon koulutustavoitteet ja urasuunnitelmat on arkitottelevaisuuden, seurakoiruuden ja näyttelyiden saralla.

Mutta Coco noutaa tavaroita kun sille heittää! Ja se tapporavistaa leluja! Se ei korjaa otetta, kun se vetää. Se keksi älypelin piiloista namit ekalla yrittämällä. Pentuleikkikoulussa se leikki minun kanssa leluilla ja teki namitemppuja toisista koirista välittämättä. 

Niin jos ihan vaan jotain pientä... Pitäähän sen verran naksutella että toinen oivaltaa oppimisen tekniikan.

 

Ps. Cocon ihana klooniveli etsii vielä omaa kotia: