Sisko ja sen sisko

Ajattelin opinnot aloittaessani, että tulee kirjoiteltua opinnoista koirajuttujen lisäksi. Kirjoitin viime vuonna viisi (!) tekstiä ja tämä on tämän vuoden ensimmäinen. Siis toukokuussa. Silti tavoite taitaa täyttyä. Kyllä tämä blogi kertoo hyvin aidosti arjesta, jossa opiskellaan työn ohessa, huolehditaan perheestä ja kodista, harrastetaan ja matkustetaankin.

Koiraharrastaminen on ollut lenkkeilyä koirien kanssa. Viime aikoina olen pohtinut sitäkin, että ehkä koiramaailmasta tuli hetkellinen burn out ja sitten opintojen aloitus osui samaan saumaan ja antoi syyn keskittyä muuhun. Mm. vastoinkäymiset kasvatustyössä latistivat, en voi sitä kieltää. Tietysti opinnotkin oikeasti vievät aikaa ja annan nyt vapaaehtoistyö -panoksen pojan harrastuksiin. Aika aikaa.

Tänään oli kuitenkin kiva, kun tavattiin Gizmon siskoa ulkoilun merkeissä. Oli kiva puhua koirajuttuja ja kasvatusjuttuja. Enne-sisko on Gizmoa isompi, mutta Gizmo istuu hieman alempana kuvassa, hämää siis hieman. Enne on tosi ihana, sellainen sopeutuvainen koira, joka menee monessa tilanteessa mukana. Enne on oppivainen helposti motivoitavissa tekemiseen.

Raitapaita 10 vuotta

Meilläkin on ekat joulupiparit jo leivottu.

Nasu-napero, viettää jo kymppisynttäreitä! Nimen Nasu sai Nalle-Puhista, kun sattui syntymään viirullisessa paidassa. Nasu on terve ja virkeä 10-vuotias, ja viettää opintolomaa Kuusankoskella mummolassa. Onnea myös Nasun sisaruksille, toivon kaikille vielä terveitä vuosia eteenkin päin! Topi veikkaa muistelemme lämmöllä.

Pitkä blogitauko johtuu siitä, että aika ja ajatukset ovat kaikessa muussa. Opiskeluissa ja perheen arjessa. Ensimmäinen työharjoittelu on takana terveyskeskuksen akuutilla osastolla ja se oli samaan aikaan tosi hauskaa ja raskasta, kun kaikki oli uutta. Oli antoisaa olla taas opiskelijan roolissa, on niin kivaa päästä tutustumaan eri paikkoihin, kun työelämässä sitä helposti vakiintuu yhteen paikkaan. Etusijalla jäi kiva mieli, vaikka olenkin ollut ihan poikki sen jälkeen. Olin taannoin myös päivän kouluterveydenhoitajan matkassa. Voi niitä terveydenhoitajan seinällä olevia julisteita ja ihania yläkoululaisia! Se opintopäivä ei helpottanut yhtään päätöstä siitä, mitä minusta tulee isona.
Opiskellessa on viikkoja, kun tuska ja epätoivo hiipii harteille, välillä tuntee itsensä tosi tyhmäksikin, kun ei meinaa muistaa ja oppia. Sitä tietoa tulee koko ajan niin paljon. Epämukavuusalueella siis heilutaan, muodikkaasti.

Koirat "vain" lenkkeilevät. Tai siis Coco lopetti juuri lenkkeilykauden. Tai ainakin harkitsee sen lopettamista. Tossut ei käy, eikä puvut. Vain yksi pusero on toistaiseksi kelvannut, jossa kehtaa liikkua. Muissa tapahtuu muuttuminen patsaaksi. Plaah. Hauska, söpö tyyppi kuitenkin! Leikkisä ja reipas. Toiset juoksut ovat juuri päättyneet. Gizmo on ollut paljon hölkkäkaverina, se on sen mielestä supersiistiä ja tärkeää. Haaste on lähteä suhtkoht rauhallisesti lämmitellen liikkeelle, kun toinen pinkoo nelivetoa alkumatkan, ennen kuin enimmät höyryt helpottaa.

Jalkapallo kuuluu perheen arki -osioon. Sain hienon tunnustuksen taannoin kauden päättäjäisissä :) Vanhakin oppii! Ja arjen kaaosta vaan jaksaa paremmin, kun käy välillä ulkona ja puhuu ihmisille.

Kaksi kuvaa

Otin erästä koulutehtävää varten opintojen alussa kuvan kassista:

Kaikki kauniisti järjestyksessä, sävy sävyyn

Kun tällä viikolla tein tehtävää, vastaan tuli totuudenmukaisempi kuva opintojen iloista:

Koti hujanhajan

Järjestyksessä oleva kassikin on vaihtunut isompaan, erittäin painavaan reppuun. Monisteita siellä, monisteita täällä. Kirjapinoja. Pyykkipinoja. Villakoiria paimenkoirien ja chihun lisäksi.

En aiemminkaan ole ollut kovin järjestelmällinen, vaan sellainen "poissa silmistä, poissa mielestä" -siivoaja. Mutta nyt kaikki on näkyvissä... tämä on otettava vastaan itseni kasvatuksena. Henkistä kanttia ei vaadi järjestyksen ylläpito, vaan sekasorron sietäminen. Se taito ei tulevassa ammatissa mene hukkaan! 

Opintokiireitä

Kuten arvelinkin, opintojen aloituksen myötä ei välttämättä löydy aikaa päivittää blogia. Sinällään se, että kalenteri on täynnä, ei ole mitään uutta minulle. Vuosien ajan on ollut viikottain harrastuksia. Muistan että joskus ala-asteella se alkoi. Pianotunnit, klarinetti, jalkapallo, karate, hepostelut, puput, laulutunnit... Olisin aina halunnut harrastaa enemmän kuin viikossa oli tilaa. Yläasteella näistä oli taukoa.

Nyt opintojen alussa energiaa on mennyt paljon sivuaviin asioihin, kuten ohjelmien haltuun ottoon, kirjojen hankintaan, ym. selvittelyyn. Jatkossa on onneksi näiltä osin helpompaa. Tässä parin kuukauden aikana on jo palautettu useampi tehtävä, suoriuduttu anatomian ekasta tentistä ja matikan testistä.

Opintojen aloitus ajan käytön rajoituksineen ei ole kuitenkaan tuntunut kovin pahalta. Työssäkäynnistä voisin kyllä luopua. Mutta toisaalta tilipäivä tukee kivasti elämän eri osa-alueita, ja sitä kautta helpottaa opiskelua. Olisi kiva keskittyä täysillä pelkästään opintoihin, siis jos voittaisi lotossa tms.

Jos jokin tällä hetkellä harmittaa, niin se, että on vaikea löytää sopivaa tokokoepäivää Gizmolle. Eli pienet on harmit.

Gizmo ja Coco

Coco tapaamassa sukua. Taitaa olla tuo eka "mötikkä".

Mangokakkua talvilomalaisille.

Eilen käveltiin Mäntsälän keskustaan, poimittiin vuoden eka kätkö ja ostettiin kaupasta Dumle snacks -pussi. Matkalla bongattiin kiireisiä muurahaisia ja leskenlehden nuppuja. Koirat kuraantuu joka lenkillä, mutta toistaiseksi pellolla on sen verran lunta, että hetken riehumisen jälkeen sieltä tulee onneksi puhtaita koiria pihaan. Samaan päivään kun mahtui aamukahvi vuoteeseen 6-vuotiaan toimesta, leivottiin yhdessä sämpylöitä, useampi jakso lempisarjoja netistä, niin näillä boosteilla voisi avata taas koulukirjoja.

Kätköetappi

Muurahaiset työn touhussa!

-Vähän lämmintä.

"Puhdistus"