maanantai 22. huhtikuuta 2013

Tahdon tuloksia!

Myönnetään, olen se kasvattaja joka haluaa kasvateilleen tuloksia.

Koekäynti on pitkän, pennun kotiutumisesta alkaneen yhteistyön tulos. Harjoituksia on useita takana. Niissä on ollut hauskaa, ja välillä on puitu vaikeita harjoituksia, ja ehkä turhautumista. Treeneissä on tutkailtu koiraa, pohdittu mikä sopii parhaiten tälle kaverille, ja meille tiiminä. On tallattu polkuja, kilometrejä, ja taas kilometrejä. Ajatustyötä on takana paljon.

Ilmoittautumislomakkeen lähettäminen saa jo jännityksen pintaan. Sitten sitä yrittää ajatella muita asioita...
Syöminen päättyy viimeistään koeaamuna. Vatsaa on kipristellyt ehkä jo edellisestä illasta lähtien. Viimeisen viikon treenit ovat onnistuneet vaihtelevasti.

Minullakin on paljon kokemusta koejännityksestä, ja myös siitä, kuinka se voi pilata suorituksen. Se pelko epäonnistumisesta saa jännittämään sitä, että epäonnistuu... vaikka niitä harjoituksia on niin paljon takana. Ja vaikka se epäonnistuminen ei edes ole kovin vakavaa.

Se olisi vaan kolaus ihmiseen itseensä. Epäonnistuminen masentaisi. Itsensä keräilyyn saattaisi mennä muutama päivä.

Mutta sitä suuremmalla syyllä se on niin hienoa kun tiimi toimii! Olkoon tulokset pieniä tai suuria, mistä tahansa tasolta. Ohjaaja on taidoillaan osannut kouluttaa koiran tarvittavalle tasolle. Hän on pitänyt hauskaa koiran kanssa! Ohjaaja on tehnyt myös itsensä kanssa ison työn, katsonut sisälleen ja kasvattanut itsetuntemusta. Ilman sitä on vaikea onnistua. Koe ei kävele vastaan, siinä on astuttava epämukavuusalueelle ja laitettava itsensä likoon. Kilpailuun osallistuminen on aina itsensä ylittämistä ja on niin mahtavaa silloin kun se onnistuu! Se on koukuttavaa!


Ja mitäpä hyvää ei ystäville ja kavereille toivoisi! Niitähän kaikki kasvatin omistajat tavalla tai toisella ovat, olenhan heidät itse valinnut :)



Onnea alokasluokan 1-tuloksesta, Moona ja Axel!






lauantai 20. huhtikuuta 2013

"Wax on, wax off"

Saitteko juuri mielikuvan autoa kiillottavasta Karate Kid:istä? On muuten sattumalta syntymävuonnani ilmestynyt elokuva. Tiedätte varmasti mikä tarkoitus otsikolla on. Foundations, foundations...

Siitä päästinkin taas nettikurssini pariin! En tiedä osaanko tarpeeksi hyvin pukea sanoiksi kurssin antia, mutta otsikko antaa minusta parhaan mielikuvan.

Etukäteen tiesin Trkmanin tavaramerkiksi tietysti juoksukontaktit, cik/cap -käännökset ja temput. Nyt lisäisin tavaramerkkeihin myös huolellisen pohjatyön ja itsenäisyyden opettamisen. Olen kurssin myötä löytänyt agilitystä hiomisen hienouden. Agility on ehkä näyttäytynyt minulle tähän asti enemmän ohjaajan taitojen hiomisena, nyt siis on löytynyt se koiran kouluttamisen osuus. Näen paremmin niitä pieniä työstettäviä paloja.

Kurssilla koettua:

  • Koiralla pitää olla HALU lähteä suorittamaan itsenäisesti.
  • Koiran pitää OSATA tehdä itsenäisesti.
  • Harjoitukset ovat yksinkertaisia ja niitä voi tehdä parilla siivekkeellä ja putkella.
  • Esim. jos koira ei irtoa yhdelle siivekkeelle riittävän matkan päästä itsenäisesti (ei lelua/kippoa houkuttimena), pysytään siinä harjoituksessa.
  • Harjoitusta pitää aina muokata hieman, ei toisteta samaa.
  • Häiriöesteet heti alusta lähtien.
  • Hitaammin on nopeammin. Ei edetä ennen kuin koiralla on tarpeeksi taitoa.
  • Tehdään kisamaisessa vireessä
  • Toistaiseksi aloitellaan vain "hetsauksista"

Minua ei turhauta "wax on, wax off" laisinkaan, itseasiassa päin vastoin. Tämä sopii minulle!


Kaikkia treenejä en FC:n osalta kuvaa, tai työstä julkaistavaksi asti. Kurssilla tulee valtavasti hyviä ideoita muokata muutaman esteen pätkiä. Opettelen treenaamaan lyhyemmin ja lyhyemmin koiraa kohti. Videointi auttaa suunnittelemaan huolellisesti harjoituksen, ja pitämään sen lyhyenä.

Kun katselee muiden videoita, alkaa nähdä kehitettäviä asioita. Sitten tekee oman videon ja näkee siellä ne ihan samat asiat. Kait se on hieman kuin pyörällä ajo? Kun katsoo muiden pyöräilevän, voi saada vinkkejä, mutta käytännönharjoitus on tarpeen, jotta oppii itse ajamaan.


Tässä meidän lyhyt "Lesson 1, part 2", ennen kuin seuraavat harjoitukset tulevat. Alussa keinun kolistelua, välissä kasia häiriöesteillä. Työnnän mielestäni koiran "leviämään" vasemmalle käännöksessä, liikkuvan kuvan perusteella. Luulen että tarvitaan paljon enemmän etäisyyttä siivekkeiden välille, jotta pystyn pitämään liikkeen yllä, mutta samaan aikaan lähtemään ajoissa pois babysittaamasta käännöstä. Tai siis tässä tapauksessa häiritsemästä käännöstä. Lopussa ihan vaan oman vuoron odotus -harjoitus, Herkkuahan ketutti huolella, kun ei päässyt koko ajan mukaan... not.




maanantai 15. huhtikuuta 2013

6 kk

Perjantaina Gizmo täytti 6 kuukautta. Painoa on noin 12 kg. Gizmo on vauhdikas, energinen ja utelias. Oikein hauska pikku raketti. Ei se aina kuuntele, se hyppää aidan yli pihasta pois ja seikkailee vaikka kuinka kaukana. Se pureskelee kaikkea sallittua ja ei sallittua, eikä se vielä ole sisäsiisti (pitänee katsoa peiliin). Se on siis tavallinen toimelias ja rakas pentu!

Gizmon alkeisoppeja oli nenäkosketus, tassun antaminen ja erilaisten tavaroiden ottaminen suuhun. Niillä kolmella taidolla on ollut helppo opettaa miljoona muuta asiaa. Yleensä hyödynnän naksutinta ja eri tasoista houkuttelua, sekä targetteja (käsi, alusta, jokin laatikko, tuoli tms.). Opinpolku on opettanut sen oppimaan ja tekemään asioita palkan eteen.

Nouto on ollut ehkä yksi puhtaimpia naksuttelutemppuja. Ensin vahvistin minua kohti palauttamista, sitten käteen asti palauttamista, seuraavaksi nousin hiljalleen lattiatasosta kyykyn kautta kumaraan ja siitä seisomaan. Sivuharkkana naksuttelin myös kapula suussa liikkumista keittiössä, ja kapula suussa istumaan käymistä (sijainti mikä vaan). Näistä sitten on alkanut muodostua palautusasento. Videolla näkyy tekniikan harjoittelua ja ekat vauhtinoudot. Alku tuntuu ihan hyvältä, saa nähdä mikä on lopputulos näitä yhdistelemällä.



torstai 11. huhtikuuta 2013

Lesson 1

FC-kurssi on nyt virallisesti käynnistynyt. Pelkistä esitehtävistä foorumille tuli 1,219 kommenttia. Ne pitivät sisällään videoita esitehtävistä, esittelyitä ja Silvian ohjeita videoiden ja kysymysten perusteella. Tehtävä nro 1 avattiin maanantaina 8.4. ja viestejä on kertynyt jo 268.

Kurssin asioita tulee siis pohdittua päivittäin, jotta pysyy perässä. Toisten videot on parasta antia, ja lisänä jokaiseen videoon Silvian jatko-ohjeet. Videoista saa itselleen hyviä vinkkejä ja ainakin verkkokalvolle (jos ei vielä selkärankaan asti) palaa kaikki käännökset ja lähetykset :D

Ensimmäisen oppitunnin aiheet olivat yksinkertaisia. Lähetyksiä putkeen pidättäen koiraa ensin, sama cik/cap -käännöksiin. Tavoitteena kasvattaa hiljalleen lähetysetäisyyttä. Erottelu "menemene" vs. "tässätässä". Itse toteutin tuota näissä videoissa putkien kanssa. Silvia suosittelee erilaisia häiriöesteitä heti alussa, hyvin lähellekin. Yksinkertaisissa harjoituksissa on siis työtä joka päivälle, sillä etäisyyttä ei kasvateta yhdessä harjoituksessa, vaan tarvitaan lyhyitä treenipätkiä usein.

Putkeen Gizmo irtoaa jo innolla, cik/cap vaatii lähetyksen lähempää. Kädessä tuntuvaan vetoon olen tyytyväinen.




Herkku ja Nasu tekee samoja treenejä. Herkun kohdalla nämä on erinomaista kiihkon nostattamista, lyhyet ja nopeat harjoitukset. Nasun kanssa myös on hyvä harjoitella pohjia, hallintaa ja käännöksiä.



tiistai 9. huhtikuuta 2013

Halpaa huvia!



Luontopolkuja ym. tulee kulutettua melko usein. Tänään arkivapaalla suuntasimme ensimmäistä kertaa Orimattilaan Kairessuo-Mieliäissuo luontopolulle, jonka pituus on reilut 3 kilometriä. Aikaa meillä meni noin kolme tuntia, kun mukana oli myös 4-vuotias ja tietysti eväät.

Ready, steady, go:



Isoja kiviä ja kuusen alusia on valloitettu! Pojan ja Herkun lempipuuhaa:



Reitti oli hyvin merkitty ja ihan hyvä kulkea, vaikka lumi oli paikoittain tamppaantunut ja välillä vähän jalka upposi, vuodenajasta johtuen.





Reittiä hallitsi kaksi suoaluetta: 





Kohokohta oli ilman muuta lintutorni jyrkkine rappuineen! Koiria ei huimannut, kaikki tulivat uteliaina perässä torniin. Myös Sippa, joka edelleen kulkee innokkaana tälläiset retket.




Bongattu joutsenen ääniä ja ylilentävä laivue. Ja paaaljooon naavaa!



Tälle reitille menemme varmasti keväällä tai kesällä uudelleen! Olisi kiinnostavaa nähdä maisemat myös lumen alta ja sijaintikin on meille hyvä.

Loppuun on pakko narista eräästä aiemmasta reissusta. Netin perusteella suuntasimme Saaren kartanon tuntumassa olevalle luontopolulle (Haukan kierros). Mukana koko perhe, mukaan lukien tietysti koirat. Ja eväät repussa. Netissä oli tieto myös nuotiopaikasta ja kodasta. Noin kahdenkymmenen metrin kävelyn jälkeen eteen tuli leveä latu!! Hieman otti päähän. Eihän sinne ole asiaa koirien kanssa, eikä sitä reunaa ole itsekään kiva kulkea, varoen ettei vaan vahingoita latuja. Eikä laduissa ja hiihtäjissä ole mitään vikaa, lähinnä vika oli tässä tapauksessa infossa. Olisimme jättäneet väliin jos olisimme tienneet.



perjantai 5. huhtikuuta 2013

Nasuaksaa!

Pääsiäisenä kävin Nasun kanssa ATD:n kisoissa Purinalla, kolme starttia:




Minulla oli tunne juoksemisesta, mutta liikkuva kuva kertoo taas totuuden perässä roikkuvasta kivireestä. Ekat kaksi rataa oli naurettavan helppoja ja olisi pitänyt pystyä parempaan. Eli ei ne sitten tainneet olla minulle naurettavan helppoja. Tuomarina niissä oli Leena Rantamäki-Lahtinen. Vika rata oli hauska ja kimurantti, Nybergin Johannan käsialaa. Radalta tuli yhteensä 13 tulosta, koirakoita 56. Meidän rata kosahti esteelle nro 9, putkesta piti mennä suoraan kepeille, mutta Nasu kävi hypyn kautta. Agilityssä onnistuminen on niin yksinkertaista. Pidä katse koirassa ja JUOKSE! Vain 30-40 sekuntia... Nasu hoiti kyllä oman tonttinsa erinomaisesti joka radalla.

Nämä oli muuten ekat pätkät minun ja Nasun agilityä, jotka julkaisen!! Syynä on se kameran jalusta. Varmasti jatkossa kuvaan enemmänkin treenejä ja kisoja, myös Herkusta.


Gizmon kasvu on hidastunut tai pysähtynyt, en tosin tiedä voiko meidän vaakaankaan luottaa. Painoa oli tänään punnittuna 11,1kg, 200g enemmän kuin kaksi viikkoa sitten! Toivoisin vielä muutamaa kiloa ja senttiä lisää :)

Puhina ja haukkuminen kohdistuu erityisesti toisiin koiriin tällä hetkellä, mutta myös esim. tummiin pukeutunut (Gizmon mielestä) oudosti käyttäytyvä ihminen voi käynnistää haukun. Eilen Gizmo haukkui meidän tiellä olevaa lasten rekka-autoa, kun palasimme kävelyltä. Häntä pystyssä ja haukkuen se veti rekkaa kohti ja tarkistettuaan sen juttu unohtui. Vahtihaukkua kuuluu välillä sisälläkin, joten siinä Gizmo eroaa Nasusta ja Sipasta.

Purinalla oli samanikäisiä pentuja, jotka olivat ihan pentuja myös mieleltään. Gizmo suhtautui niihin äkäisesti irvistiäen jos ne tulivat sen "alueelle", eli liian lähelle. Toiset olivat vielä innokkaita ja tulivat iloisina moikkaamaan ja leikkikaveria hakemaan. Ei tietysti paras tilanne muutenkaan kohdata ketään, kun ollaan hihnojen kanssa ahtaassa paikassa. Mutta edelleen, toiset olivat iloisia, Gizmo määräävä. Leikkikaveriksi Gizmo kelpuutti aikuisen bortsun, joka odotti rauhallisesti ja antoi Gizmon tehdä aloitteen. Sen kanssa oli saman tien leikit pystyssä.

Kirjaan Gizmon käytöstä ylös, koska monesti nämä pentuajan tapahtumat unohtuvat. Mörköilyihin olen tuumannut että "höpö höpö", vähän matalaan äänen sävyyn, ja ohjannut mielenkiinnon muuhun hommaan. Toisten koirien kanssa olen nyt yrittänyt tehdä niin, että sanon etteivät saa lähestyä, Gizmo on hitaasti lämpenevä. Lenkillä me ei kyllä ketään tavatakaan, vaan harjoitellaan ohitusta. Kotona Gizmo on aika reipas aikuisten koirien kanssa. Se ei niitä hirveästi kumarra, ja sitä vähän seurailenkin... Pentuesisarusten kanssa leikit kuitenkin meni kivasti tapaamisessa!

FC:n esitehtävistä palautteena oli tehdä pidempiä heittoja, ja jatkossa käyttää lelua cik/cap:issä. Vähän mutisin että tahtoo mennä korvat, mutta vastaus oli, että nyt on helppoja harjoituksia, lelu on helpompi tuoda nyt kuin myöhemmin. Paikallaoloonkin sain ohjeeksi käyttää jatkossa lelua. Ihan hyvä idea. Ja maanantaina saadaan kurssin ekat oikeat tehtävät, jee!!

Loppuun laitan esimerkkivideon. Koiran innostava lähetys ja oikea-aikainen (ja -suuntainen)palkkaus:





Niinpä niin. Kouluttaminen on lapsellisen helppoa! Joku pöljä tosin näyttäisi sijoittaneen pussin suoraan päin tolppaa, näin videolta katsottuna.