Opintokiireitä

Kuten arvelinkin, opintojen aloituksen myötä ei välttämättä löydy aikaa päivittää blogia. Sinällään se, että kalenteri on täynnä, ei ole mitään uutta minulle. Vuosien ajan on ollut viikottain harrastuksia. Muistan että joskus ala-asteella se alkoi. Pianotunnit, klarinetti, jalkapallo, karate, hepostelut, puput, laulutunnit... Olisin aina halunnut harrastaa enemmän kuin viikossa oli tilaa. Yläasteella näistä oli taukoa.

Nyt opintojen alussa energiaa on mennyt paljon sivuaviin asioihin, kuten ohjelmien haltuun ottoon, kirjojen hankintaan, ym. selvittelyyn. Jatkossa on onneksi näiltä osin helpompaa. Tässä parin kuukauden aikana on jo palautettu useampi tehtävä, suoriuduttu anatomian ekasta tentistä ja matikan testistä.

Opintojen aloitus ajan käytön rajoituksineen ei ole kuitenkaan tuntunut kovin pahalta. Työssäkäynnistä voisin kyllä luopua. Mutta toisaalta tilipäivä tukee kivasti elämän eri osa-alueita, ja sitä kautta helpottaa opiskelua. Olisi kiva keskittyä täysillä pelkästään opintoihin, siis jos voittaisi lotossa tms.

Jos jokin tällä hetkellä harmittaa, niin se, että on vaikea löytää sopivaa tokokoepäivää Gizmolle. Eli pienet on harmit.

Gizmo ja Coco

Coco tapaamassa sukua. Taitaa olla tuo eka "mötikkä".

Mangokakkua talvilomalaisille.

Eilen käveltiin Mäntsälän keskustaan, poimittiin vuoden eka kätkö ja ostettiin kaupasta Dumle snacks -pussi. Matkalla bongattiin kiireisiä muurahaisia ja leskenlehden nuppuja. Koirat kuraantuu joka lenkillä, mutta toistaiseksi pellolla on sen verran lunta, että hetken riehumisen jälkeen sieltä tulee onneksi puhtaita koiria pihaan. Samaan päivään kun mahtui aamukahvi vuoteeseen 6-vuotiaan toimesta, leivottiin yhdessä sämpylöitä, useampi jakso lempisarjoja netistä, niin näillä boosteilla voisi avata taas koulukirjoja.

Kätköetappi

Muurahaiset työn touhussa!

-Vähän lämmintä.

"Puhdistus"

Sattumien sunnuntai

Sunnuntain ensimmäinen etappi oli Porvoon koiranäyttely. Edellisestä näyttelystä oli ehkä kulunut liikaa aikaa, kun portilla todettiin että eihän meillä ole käteistä mukana. Auto oli aika kaukana parkissa, pankkiautomaatista puhumattakaan. Onni oli tuttu työntekijä sisäänpääsyssä. Hänelle jäimme kiitollisuudenvelkaan, myös rahallisesti velkaa.

Näyttelyvierailun jälkeen suuntasimme Nuuksion kansallispuistoon.

Ostimme matkalta grillattavaa ja kahvi oli termarissa. Tulentekoon tarvittavat välineet tietysti unohdimme. Onneksi matkalla oli vielä Luontokeskus Haltia, josta poimimme tikut. Itse reitillä oli arvatenkin niin paljon väkeä, ettei luonnonääniä tarvinut kuunnella. Eli ei me niitä tikkujakaan tarvittu, nuotio toimi non-stop. Onneksi jätimme bordercolliet kotiin, ne eivät olisi nauttineet yhtälöstä metsä ja hihnat. Eikä mekään oltaisi nautittu siitä.

Iltaa kohti hiljeni ja nuotiolla saimme olla jo hiljaisuudessa, vain Herkku yritti komentaa itselleen ruokaa. Kahvi maistui tiskiaineelle. Mietin, että olinkohan unohtanut huuhdella termarin kun sitä aamulla tiskailin.

Herkku valvoo grillausta

Sunnuntain pienet sattumukset laitan turnausväsymyksen piikkiin. Siitä on todisteena näin söpö mitalikin :) Ja onnekas sunnuntaihan meillä oli. Pääsimme näyttelyyn, pääsimme Nuuksioon ulkoilemaan ja saimme grillattua. Vaikka vähän väsyneeltä päivä tuntuikin.

Maanantaina vietiin myös bortsut metsään, kätköilyretkelle. Taas löytyi boksi, tällä kertaa tutkimalla todennäköisiä piiloja lähellä nollapistettä. Kelit on suosineet ulkoilua!

Herkku taas kytiksellä

Syystuulia

Vaikka aurinko lämmittää, ilmassa tuoksuu syksy. Arki on käynnistynyt tavalliseen tapaan yövuorojen putkella, mutta onneksi töissä jo odotti talvilomien toivelista :)

Elokuun viimeinen viikko lomailtiin Kreetalla. Se toi ihanasti jatkoa helteisiin. Eläinihmisen kannalta kulttuuriero näkyi rannalla vapaana liikkuvina koirina ja ravintoloissa kulkevina kissoina. Molemmat ryhmät näyttivät hyvinvoivilta ja yleisesti hyväksytyiltä. Pöydistä tipahteli kissoille ruokaa ja koiratkin vaikuttivat olevan ruoan suhteen yltäkylläisiä, kun pojan kinkkukroisantti ei saavuttanut suurta suosiota varjossa lepäilevässä porukassa.

Hämärässä heiluvasta kissanpennusta oli vaikea saada tarkkaa otosta.

Mereneläviä. Nämä kaverit pääsivät vapauteen sylittelyn jälkeen

Koirilla oli hyvät hoitopaikat meidän reissun ajan. Herkku kuitenkin odotetusti sai epilepsiakohtauksen hakupäivänä. Se on tyypillinen aika, Herkku on väsynyt ja kohtaamisessa on varmasti tunnelatausta. Mutta muuten kesä selvittiin parilla kohtauksella reissaamisesta huolimatta.

Loman viimeisenä päivänä lähdettiin koirien kanssa metsäretkelle kätköilyn merkeissä. Kätköreitillä olevalla sillalla silmiini osui teksti. Voisikohan se jotenkin liittyä armeijaan... KONEK voisi viitata konekomppaniaan (?), Koriallahan on entinen varuskunta-alue. Itse kätköreitti sijaitsee Mäntsälässä.

Itse tarkastelin vielä nollapistettä, kun purkki jo löytyi!

Kesän aikana tulin siihen tulokseen, että agilitytauko jatkuu määrittelemättömän ajan. Ei niin, etteikö se innostaisi, mutta en kai osaa harrastaa sitä "vain vähän" (onko se edes mahdollista, kun treenin lisäksi tulee suunnittelutyötä, talkoita, ajokilometrejä, lisääntynyttä lihashuoltoa ja kisaamista?). Ja on niin paljon muutakin tosi kiinnostavaa, mitä haluaisi mahduttaa kalenteriin. Gizmon kanssa ei ole mikään kiire, sillä on pohjataidot ja temppuja hallussa, joista jalostaa eteenpäin mitä vaan. Ja tokon saralla hommaa!

Myös kasvattamisen osalta tuntuu olevan seinä pystyssä, mutta eteenpäin sanoi mummo lumessa. Kun toinen ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu. Ihan positiivisin mielin siis odotellaan tulevaa talvea :) Ja luntakin jo. Vaikka edes tykkilunta ;)

Suunnittelematon tauko

Mistä on hyvä blogitauko tehty?

Mansikkalaatikoista, grilliruoasta, jätskistä.

Uimarannoista, hölkkäkilometreistä, kätköilystä, jalkapalloilusta. 

Helteessä löhöilystä.

Läheisistä, vanhoista kavereista, uusista tuttavuuksista.

Suunnittelemattomuudesta.

Pakatuista kasseista, pyykkipusseista.

Helteen ohella mieltä on lämmittänyt kasvattien hyvät tulokset. Trin (NasuxEnnis) lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Ennen (NasuxEnnis) lonkat B/B ja kyynärät 0/0. Enne nousi myös kesän aikana agilityn 2-luokkaan!!

Tässä kuvia meidän kesän touhuista:

Schipperkejoukkueella leikkimielisessä agirotu -kilpailussa

Varjo oli päivän sana.

Viime viikolla bongattiin kolme kätköä tiimillä kaksi äitiä ja kolme mukulaa. Kiitos seurasta!

Kätkö-löytö-itseluottamus nousee...!

Useampi kätkö on itseasiassa löytynyt helponlaisesti hakemalla nollapistettä, vaikka epäilin ettei kännykkä antaisi kovin tarkkaa sijaintia.

Koria

Kahvila upeissa jokimaisemissa 

"Konut tählet", tähtitorni Jaala

Näiden kolmen kanssa tuli eilen aamulenkillä loggailtua yksi kätkö.
Perusposetus kätköpurkilla!

Nautitaan helteistä ja tuulen tuoksuista.

Nasu ja Gizmo



Onni on pikkuveli, jonka jalka kasvoi isommaksi kuin minun.

Päätin keväällä, että voisin pitää kesän agilitytaukoa, kun kuitenkin reissataan niin paljon. Kuinka ollakaan, kalenteriin ilmestyi uusi vanha laji! Enimmäkseen olen liikkunut monen vuoden ajan liikuttaakseni koiria. Tämä on nyt sellainen oma juttu, ilman koiria. Hyvää vaihtelua yksinäisiin lenkkeihin ja palloa voi potkia missä vaan, milloin vaan.


Blogihiljaisuus todennäköisesti jatkuu vielä, sillä elokuullekin on reissua suunnitteilla.