Hyvää ystävänpäivää!

Kirjoittelin viime vuoden loppupuolella palaavani aiheeseen: "Mitäs tämä on?"

En voi sanoa olevani käsityöihminen. En omista ompelukonetta, villasukista valmistuu usein vain varsi ja jo ala-asteella valitsin puutyöt. Vaikken osaa mitään, niin silti aina ajoittain toinen minäni (?) astuu esiin ja haluaa ehdottomasti toteuttaa luovuuttaan. Raskas tyyppi.

Se tyyppi on hautonut melkein kymmenen vuoden ajan saippuan valmistusta. Viime syksynä sitten tuli jokin sysäys, ja läheiset saivat joulupaketeissaan aitoa palasaippuaa, lipeästä ja rasvoista valmistettua.

Eikä se jäänyt siihen, teki mieli testailla vähän lisää. Tässä ystävänpäiväksi suunnittelemani suklainen kieputussaippua, vasta kaadettuna muottiin:

Ja tässä se on paloiteltuna, reilun kuukauden kypsyneenä:

Takana näkyy jämämassasta valmistettu "kakku" suklaanokareilla. Saippua on käytössä ihanan kermainen ja suklaantuoksuinen, vesi tulee kielelle!

Ja jottei tämä nyt mene ihan pelkästään "muuta" kategoriaan niin vähän myös koirailuja lopuksi:

Tästä alkaa nyt kontaktikuuri. Tänään teimme 9 toistoa, 6 osuu tavalla tai toisella, 3 ohi, joista 1 ihan ok mutta rajalla, siellä väärällä puolella. Kaikki lähetykset rinnasta kiinni pitäen, palkka on koko ajan samalla sijainnilla, kuollut lelu. Apusilmät reunalla tarkkailee osuuko. Useampi osuma on takatassuilla kontaktialueen yläreunassa, uskoisin että kun vauhtia on enemmän, niin osumat on kunnollisia. Olen tyytyväinen tähän settiin. Videon lopussa on pieni radan pätkä, muuri on minimuuri, rimat ensimmäistä kertaa "radalla" 50cm.

Sitä samaa

Kun ei olla tehty mitään erityistä, niin ehkä siitä syystä ei ole tullut blogiinkaan kirjattua mitään.

Lähinnä olen yrittänyt keskittyä (juoksu)kontaktitreeneihin, tai ehkä enemmän energiaa on mennyt tarvittaviin tarvikkeisiin. Melkoisen työlästä on, verrattuna 2o2o treeniin, eikä jää kaivertamaan itsetuntoa jos luovutan jossain kohdassa. Mutta ei nyt vielä :) Haluaisin tosiaan oppia tekniikan.

Lampailla kävimme Gizmon kanssa toissa viikolla, pyöröaitauksessa harjoiteltiin suunnan vaihtoa ym. alkeita. Gizmo ja lampaat on minusta hyvä yhdistelmä tälläiselle aloittelijalle, Gizmolla on ajatus ja korvat (ainakin toistaiseksi) mukana.

Päätin jatkaa Trkmanin ryhmässä samojen agilityn alkeiden (Foundations class) parissa kuin keväällä. Kurssi antoi enemmän kuin ehdittiin sisäistää, joten paljon jäi vielä tekemättä. Rimoja nostetaan hitaasti, minusta on hyvä että joku valvoo sitäkin (joku muukin kuin minä). Keppejä ja kontakteja jatketaan kurssin aikana. Olen oikein tyytyväinen että Gizmon alkeet on tehty Silvian opissa, kun koirasta näkyy oma ajattelu, into, itsenäisyys, mutta samalla kuuliaisuus. Tämä tapa tuntuu sopivan meille. Kurssille ehtii vielä mukaan, suosittelen kaiken tasoisille :)! Erittäin antoisaa on taas katsoa toistenkin videoita, siitä saa ideoita ja oppia.

Meidän lähtötaso -video:

Gizmo muuten täyttää lauantaina vuoden... aika on mennyt mielettömän nopeasti! Nyt alkaa jännittää tulevat luustokuvat.

Nasun kanssa juostiin muutama startti, mutta eipä niistä mitään kerrottavaa jälkipolville. Yksi video löytyy FB:stä. Odottelen että minun oma pää joskus kehittyy riittävälle tasolle... Ja yritän sillä aikaa vakuuttaa itseäni kuten usein muille sanon: Jossain vaiheessa "melkein-tulokset" muuttuu tuloksiksi. Onneksi on kasapäin kannustavia suomalaisia sanontoja, kuten... poikkeus vahvistaa säännön...hehehee!

Dobosta sen verran, että jos siihen tökkää terävällä kepillä, se puhkeaa. Rest In Peace. Mutta ihan kiva sillä oli treenailla silloin tällöin vaihteluksi. Täytyy rehellisesti sanoa, että jumppasin yksin niitä juttuja selvästi enemmän, kuin mitä jaksoin koiria siinä pyörittää. Mutta katsotaan nyt saisko sitä vielä paikattua jotenkin... Tilaa se vei, siitä se oli kyllä kieltämättä hyvin epäkäytännöllinen.

"Elävässä elämässä kiinni"

Arki on usein yötyöläisenä yksinäistä ja elämä on melko virtuaalista. Lomalla piti tarttua reaalimaailmaan ja imeä sitä ihan varastoon asti. Blogi oli tauolla ja netissä kävin lähinnä vain sen verran kuin oli pakko (maksettava laskuja, vastattava kiireelliseen postiin tms.). Loman ajan elämä oli niin sanotusti matkalaukuissa.

Hauskoja hetkiä oli mm. Tampereen reissulla, kaupungissa johon silloin tällöin ikävöin. Siellä kaikki bussit vie Roomaan ja silti luonto ja rauha on lähellä. Kaikille on tilaa. Tampereella Särkkispäivän lisäksi treffattiin kavereita. Ylöjärvellä meni viikonlopun päätteeksi agirotu neitsyys. Nyt vasta! Ensi vuonna on pakko päästä uudelleen!

Muistona kuva meidän joukkueesta (Nasu ja tyttäret):

 

 

 

 

Ja tässä vielä videoituna joukkueen suoritus:

 

 

               Sukuvika

Sosiaalisesti aktiivisen loman viimeisenä kohokohtana ennen töihin paluuta oli buukattuna Iron Maiden -keikka. Se oli fyysistä. Lähellä lavaa oli kuuma tunnelma, hevipoikien maiharit talloivat varpaat kipeiksi ja kun käden kerran nosti pystyyn, sitä ei mahtunut laskemaan alas. Mutta niin hauskaa!!

Koirat ovat lenkkeilleet ja lepäilleet, treeneistä olen pitänyt taukoa. Foundations class päättyi lomallani ja viimeisen tehtävän olinkin vain lukijaroolissa, kun harjoitusmahdollisuuksia ei reissun päällä ollut. Muutamia temppuja tuli koostettua kontaktikurssia varten ja vähän tehtiin tokoa. Gizmo aloitti ensimmäiset juoksut, mikä olikin ihan hyvä ajoitus, kun olen taas ilmoittanut meidät Riitan tokokurssille. Pennut kasvaa liian nopeasti, 10kk, eli se tokoikä -paalu, tulee täyteen elokuun puolessa välissä.

Nyt siis akut ladanneena yritän taas jaksaa yksinäistä arkea. Kuuntelen paljon musiikkia ja viime yönä rakastuin David Bowieen. Noloa myöntää että vasta nyt, mutta parempi minulle myöhään kuin ei milloinkaan. Pidän koruttomista esityksistä, ja laitan tähän yhden hittikappaleen. Siinä on jotain freesiä, nokkelaa ja nykyaikaista, mutta samalla se huokuu mennyttä. Se on kiinnostava ja kuulijalle helppo, silti monitasoinen. Olipas kliseisesti sanottu, mutta ei kait tässä tarvitse pyörää keksiä. Nerokas mieheksi tuo Bowie!

Space Oddity, julkaistu -69:

RC#4

Edelleen omat klikkaukset tulee vähän jäljessä. Kun keskittyy niin paljon siihen kontaktialueeseen ja koko tapahtumaan, unohtuu helposti myös "jackpotata" erittäin hyvät suoritukset. Jää vain pohdiskelemaan... Mutta eiköhän harjoitus tee mestarin tässä, meistä molemmista.

Toistoja olen joka tuokiossa tehnyt max. 10, ja sillä kriteerillä jatketaan. Toistaiseksi haluan myös kuvata joka ainoan suorituksen, jotta voin analysoida tekemisiäni, ja toisaalta palata alkuunpäin jos ongelmia ilmenee. Videoiden perusteella on varmaan hyvä myöhemmin arvioida, missä virheitä alkoi tulla ja mistä syystä, tai että missä kohdassa meni vielä hyvin. Pelkkä videokameran sijoittaminenkin on harjoituksen alla...

Eilen teimme uudessa paikassa 7 toistoa, joista tässä 5 viimeistä (ja parasta). Edelliset askelmerkit eivät osuneet ja siirsin merkkiäni hieman kauemmas. Jatkamme siis sopivien lähetyspaikkojen hakua/testailua, yritän parantaa omaa klikkaamista ja palkkaamista. Olemme myös saaneet luvan siirtyä pian matolta pois, joten ehkäpä muutaman tuokion jälkeen...

Talviturkki heitetty!

Koirathan ovat jo Herkkua lukuunottamatta uineet monta kertaa, mutta me käytiin eilen Herkun kanssa uimassa! Olen kesälläkin villasukissa, eilinen oli siis täysin poikkeavaa käytöstä. Vesi oli lämmintä ja sää muutenkin helteinen. Ei tarvinut edes nopeasti pyrähtää, vaan pystyi uimaan nautinnolla.

Vapailla olisi taas tarkoitus koota FC -treenivideot kasaan. Osioon 4 kuuluu serpentiinitreeniä, pieni rataharjoitus ja tietysti niitä vanhoja tuttuja juttuja... kepit, kontaktit, keinu, käännökset...

Meidän RC on nyt sillä tasolla, että jatkamme lähetyspaikan testailua, niin että saadaan osumia "alastulolle". Ja tavoitteena on minun osaltani oppia tarkkailemaan oikeaa tekniikkaa, oikeita osumia, ja mikä ehkä vaikeinta tällä hetkellä, klikkaamaan oikeaan aikaan! Kun tuijottaa että osuuko, ja sitten näkee että osuu, niin sitten tulee klikkaus... koira ehkä on jo mennyt pari metriä eteenpäin. Eli pitää varmaan oppia katsomaan jo niitä aiempia osumia, arvioida niiden perusteella, jotta viesti päästä kulkee käteen riittävän nopeasti.

Kolmannen mattotreenin aikana sain itselleni askelmitan ylös, josta kokeillaan lähetyksiä myös ensikerralla.
Kukat varmasti häiritsevät harjaantumatonta silmää, ainakin itselleni oli hieman vaikea nähdä jälkeenpäin videolta, että meneekö oikein. Olennaisessa osassa on siis takajalkojen väli maahan osuessaan. Oranssi tötterö ihan vieressäni merkkaa alastulon alueen alkamista (matossa myös merkit).

Lesson 3, part 2

Jatkoimme saman harjoituksen parissa. Yritin työstää vähän tiukempia käännöksiä ja liikkua itse paremmin. Kotona katsottuna, olisi pitänyt palkata kahden hypyn välissä, niissä kohdissa kun vauhtia on otettu putkesta. Silloin se väli levisi, ja pari palkkaamista olisi kyllä auttanut...!

Samalla videolla on myös osia toisesta harjoituksesta, pääsemme ihan selvästi menemään suoraa!

Lesson 3, part 2

Kontakteja on tietysti pohdittu jo paljon ennen Gizmoa. Mutta Gizmon kasvun myötä olen oppinut taas lisää itsestäni. Koska pidän itseäni kömpelönä kokonaisuuksien kanssa, mutta hyvänä hinkkaajana, niin olen päätynyt kontaktien osalta seuraavaan: (tietysti luotan myös etävalkun ohjeisiin prosessin aikana)

Kontaktitreeniä

Nasun kanssa käytiin eläinlääkärillä, kun epäilin korvatulehdusta, ja samalla punnitsin sekä Gizmon, että Nasun. Painot olivat hauskasti 16,2 kg ja 12,6 kg. Saman korkuiselta näyttävät. Hauskat punnitukset kategoriaan menee myös se, että olen kaksi kertaa punninnut minut ja Herkun, tuloksella 666 :).