perjantai 25. lokakuuta 2013

Sitä ja tätä

Viime viikolla olin loppuviikosta kipeänä ja se tarkoitti koirillekin muutaman päivän vuodelepoa... Muita se ei haitannut, Gizmo alkoi etsiskellä purtavaa. Takkapuiden silppua oli joka puolella ja vessapaperiakin oli silputtu, ei siis mitään arvokasta sentään.

Maanantaina sitten Gizmo ja siskonsa Nipsulainen luustokuvattiin ja nyt odotellaan kennelliiton arvioita. Tämähän myös tarkoittaa kuukauden mittaista doping varoaikaa. Katsotaan, jos vielä tämän vuoden puolella ehdittäisiin tokokokeisiin. Rokotukset laitettiin samalla reissulla kuntoon, painoa oli 13,8kg.

Agin puolella olen keskittynyt Gizmon kanssa keppien "avopuolelle", kun se on vaikeampaa. Eilen testattiin maksirengasta ensimmäistä kertaa, kolme toistoa ja kaikki osui ihan omatoimisesti itse hakien. Eli minirenkaalla on ollut ajatus mukana. Minipöytää ollaan tehty myös pari toistoa, siinä meillä on alustalla nami. Matalalle keinulle loikkaamista myös tehdään silloin tällöin, siitä pitäisi työstää videota. Herkku pääsi taas tekemään motivaatiotuuletukset, samoin Nasu teki pienen radan pätkän.

Tässä Gizmon ohjaustreeniä eiliseltä, foundations -kurssin harjoituksia:


sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Tuplapulla

Herkun kesän mittainen agikisatauko päättyi eilen Riihimäellä. Toukokuun kaksi starttia oli kuumassa säässä niin väsyneet, että ajattelin pitää suosiolla taukoa ja kisata Herkun kanssa taas kun kelit viilenee. Kesä on treenailtu harvakseltaan ja lyhyesti. Usein Herkun treeni on ollut noin minuutin mittainen motivaatiopyrähdys. Teemana kivaa, nopeaa, hyvällä palkalla. Ehkä mennään oikeaan suuntaan?

Eilisissä kisoissa ekalta radalta (agi) nolla, sijoitus kolmas. Se ei valitettavasti pienessä luokassa riittänyt luvaan. Alku lähti vauhdilla, sitten kesken rataa Herkulta näytti katoavan ajatus jonnekin, ihan kuin se ei enää olisi muistanut, että mitä oltiin tekemässä. Edes kontaktit ei vetänyt, vaikka lupa kiivetä saa aina turbovauhdin päälle. Pyöreällä laukalla, kuitenkin puuhtaasti maaliin. Tuntui taistelunollalta.

Pienen kävelyn jälkeen Herkku pääsi autoon huilimaan ja hakemaan uutta intoa. Tokalle radalle keräsin asennetta. Pitää yrittää ohjata tehokkaasti ja kaikki kohdat niin pitkälle kuin on tarpeen, ja yrittää pienetkin sadasosat rutistaa ajasta pois. Herkku oli ehkä aavistuksen paremmin mukana. Kepeillä olin varpaillani, sillä Herkku oli juuri harkkaesteillä jättänyt jostain syystä vikaa väliä pujottelematta. En oikein sitten kepeiltä ehtinyt seuraavaan valssiin ja olin Herkun tiellä. Keräiltiin kuitenkin vauhtia lisää ja taisteltiin loppuun asti sadasosat mielessä. Kahdella sadasosalla voitettiin toiseksi tullut :)! Taistelulta tuntui tämäkin.

Herkulla on tekniikkaa, mutta motivaatio on vaihtelevaa. Joskus Herkku lähtee katsomaan ratahenkilöitä, joskus on jäänyt vaan haistelemaan tms. Tämähän on suurelta osin varmasti koulutusvirhe. Tietysti se on aina koira- ja ohjaajakohtaista mikä toimii kenellekin, mutta Herkun olisi ensin pitänyt oppia kaahotus, sitä vauhtia kun on vaikeampi tuoda jälkikäteen, joskus mahdotonta. Herkku hidastuu käännöksissä, nekin olisi pitänyt rakentaa superkivoiksi. Ehkä Herkullekin olisi toiminut tapa, jolla Gizmo on nyt opetettu. Oppia ikä kaikki.

Mutta on meidän tekeminen koko ajan parantunut, eilinen oli taas parempi esitys kuin aikaisemmat. Eikä Herkun kokonaissarja ole huono: 14 starttia/3 hylkyä/5 nollaa/1 yliaikanolla.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Sitä samaa

Kun ei olla tehty mitään erityistä, niin ehkä siitä syystä ei ole tullut blogiinkaan kirjattua mitään.

Lähinnä olen yrittänyt keskittyä (juoksu)kontaktitreeneihin, tai ehkä enemmän energiaa on mennyt tarvittaviin tarvikkeisiin. Melkoisen työlästä on, verrattuna 2o2o treeniin, eikä jää kaivertamaan itsetuntoa jos luovutan jossain kohdassa. Mutta ei nyt vielä :) Haluaisin tosiaan oppia tekniikan.

Lampailla kävimme Gizmon kanssa toissa viikolla, pyöröaitauksessa harjoiteltiin suunnan vaihtoa ym. alkeita. Gizmo ja lampaat on minusta hyvä yhdistelmä tälläiselle aloittelijalle, Gizmolla on ajatus ja korvat (ainakin toistaiseksi) mukana.

Päätin jatkaa Trkmanin ryhmässä samojen agilityn alkeiden (Foundations class) parissa kuin keväällä. Kurssi antoi enemmän kuin ehdittiin sisäistää, joten paljon jäi vielä tekemättä. Rimoja nostetaan hitaasti, minusta on hyvä että joku valvoo sitäkin (joku muukin kuin minä). Keppejä ja kontakteja jatketaan kurssin aikana. Olen oikein tyytyväinen että Gizmon alkeet on tehty Silvian opissa, kun koirasta näkyy oma ajattelu, into, itsenäisyys, mutta samalla kuuliaisuus. Tämä tapa tuntuu sopivan meille. Kurssille ehtii vielä mukaan, suosittelen kaiken tasoisille :)! Erittäin antoisaa on taas katsoa toistenkin videoita, siitä saa ideoita ja oppia.

Meidän lähtötaso -video:


Gizmo muuten täyttää lauantaina vuoden... aika on mennyt mielettömän nopeasti! Nyt alkaa jännittää tulevat luustokuvat.

Nasun kanssa juostiin muutama startti, mutta eipä niistä mitään kerrottavaa jälkipolville. Yksi video löytyy FB:stä. Odottelen että minun oma pää joskus kehittyy riittävälle tasolle... Ja yritän sillä aikaa vakuuttaa itseäni kuten usein muille sanon: Jossain vaiheessa "melkein-tulokset" muuttuu tuloksiksi. Onneksi on kasapäin kannustavia suomalaisia sanontoja, kuten... poikkeus vahvistaa säännön...hehehee!

Dobosta sen verran, että jos siihen tökkää terävällä kepillä, se puhkeaa. Rest In Peace. Mutta ihan kiva sillä oli treenailla silloin tällöin vaihteluksi. Täytyy rehellisesti sanoa, että jumppasin yksin niitä juttuja selvästi enemmän, kuin mitä jaksoin koiria siinä pyörittää. Mutta katsotaan nyt saisko sitä vielä paikattua jotenkin... Tilaa se vei, siitä se oli kyllä kieltämättä hyvin epäkäytännöllinen.