Kyllä! Aina välillä agility alkaa tökkiä. Minusta tuntuu, että agility on hienoisesti tökkinyt koko kesän. Se on aikaa vievää, se vaatii esteitä ja kentän, usein sen myötä myös auton käyttöä.
Valmennus maksaa yleensä noin 20e/kerta, ja useampi kerta samalla valmentajalla vie eteenpäin. Jos kävisi 40 viikkoa vuodessa valmennuksessa tuohon hintaan, kokonaissumma tekisi 800 euroa (yksi koira). Ja bensat päälle. Enkä edes pidä erityisemmin autolla ajelusta. Hukkaan heitettyä aikaa. Valmennukset ovat usein niin vaikeita (minulle), että harjoitus on lähinnä muistiharjoitus, en aina voi keskittyä kunnolla omaan ja koiran tekemiseen. Toki siinäkin kehittyy.
Kun treeneissä otetaan koirasta ja ohjaajasta kaikki mehut irti, niin koira tarvitsee tietysti huoltoa. Osteopaattia, fysioterapeuttia ja hierontaa. Kotona on muistettava liikuttaa koiraa monipuolisesti, hyötyä on myös jumpasta ja venyttelystä. Ylipainoa ei saa olla tippaakaan. Toki nämä on myös tärkeitä huomioida muissakin lajeissa, lajikohtaisesti, mutta minusta nämä korostuu mm. agilitykoiran kohdalla. Ja hintalappu bensoineen on näilläkin.
Tokoa ja temppuja olen jo pitkään treenannut seuraavalla tekniikalla: mieluummin 3 minuuttia päivässä, kuin tunti 1-2 kertaa viikossa. Se pitää myös koiran innokkaana. Tokoon en tarvitse erityistä kenttää tai välineitä. Miten tätä voisi toteuttaa agilityn kohdalla? Tässä kohdassa on hyötyä useammasta koirasta. On enemmän järkeä treenata useampi koira kerrallaan, jolloin esteiden asettelu ei välttämättä olekaan se treenin pisin osuus. Ja samalla yhden koiran treeniaika pysyy riittävän lyhyenä ja kevyenä. Jotenkin kentille ajeluissa on silloin enemmän järkeä :D? Vai miten se nyt onkaan...
Kotona voi myös useampia asioita treenata, kun näkee vähän vaivaa. Jos on tilaa pitää keppejä pihassa, ja/tai paria hyppyä, saa jo perusasioita vahvistettua. Lankulla tai laatikolla voi harjoitella kontakteja. Kun nurmialueella on sopiva asetelma puita, voi harrastaa puuagilityä.
Summa summarum, agility vaatii välineitä ja paikkoja ja paljon aikaa, ja minusta se on rahallisesti kallis harrastus. Välineitä pitää huoltaa ja ostaa joskus uusia. Kenttiä pitää huoltaa. Ok, myös muiden lajien kenttiä pitää huoltaa.
Ilmaisia harrastuksia en tiedä, mutta edullisempia kylläkin.
Perheellisenä ihmisenä olen muutenkin nihkeä viettämään useita iltoja viikossa koiraharrastuksissa.
Ja sitten taas raahaudun kentällä. Ja kaikki koirat menee hyvin ja innokkaasti. Siinä sitä taas ollaan, suunnittelemassa seuraavaa treeniä! Toki me pidetään agilitystä, minä sekä koirat.
Pitää myös kehua Mäntsälän koirakerhon treenikenttää lapsiystävälliseksi, sillä siellä on paljon kiviä tutkittavaksi ja "vuoria" valloitettavaksi. Kun käyn vapaavuorolla treenaamassa, poika lähtee aina innolla mukaan. Otetaan esteiden kantaminen sitten vaikka voimailun kantilta. Sydämen ja lihasten rääkkääminen ei liene pahasta silloin tällöin. Mutta on varmaan ihan järkevääkin välillä pohdiskella: "mitä järkeä...?" Vai onko kuitenkaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti