perjantai 12. joulukuuta 2014

Koko 2 viikkoa


Eestä, takaa, istuu, makaa

Mikrobi Meksikoa saapui eksoottisesta Monninkylästä melkein kaksi viikkoa takaperin. Chihuahua oli mielessä jo ennen Herkkua, ja nyt se tuntui kivalta rodulta meidän elämään. Millekään hankinnalle tuskin koskaan on parempaa selitystä kuin "mutku mä haluun" - niin ei tällekään :)

Kriteerit pennun valinnassa oli rodusta kiinnostuneet kasvattajat. Kun mielessäni lukitsin kasvattajan, jäin odottelemaan... Onnea oli matkassa, Coco syntyi viiden pennun pentueeseen luomusti. Siinä toteutui toiveeni.

Nimivaihtoehtoja oli useampi.


Kiltistä ilmeestä huolimatta tuli jotenkin mieleen "Brain"

Coco (Chanel) on ollut minulla joskus jo aiemmin mielessä koiran nimeksi. Kun tämän pennun viralliseksi nimeksi tuli Marjoy's Coconut Cocktail (en vaikuttanut asiaan), oli tämän oltava Coco, jos jonkun.

Pientä kulttuurishokkia on ollut ilmoilla, ihan kuin tutustuisi uuteen eläinlajiin. Siinä missä bortsut menee alle luovutusikäisinä pentuaitaus kaulassa, tämä asettuu kiltisti syliin aina kun tilaisuus koittaa.

Ensimmäisenä päivänä katsoin ruokapussin kyljestä ruokintaohjetta ja mittasin kuppiin annoksen, 30-50g. Annoin Cocolle, se söi muutaman nappulan ja häippäsi. Tajusin ettei tuo olekaan kerta-annos vaan koko päivän annos...! Nyt on sovitettu annokset sopiviksi ja ruoka on alkanut kiinnostaa sen verran, että sen eteen voi tehdä tehtäviäkin.


Kuppi livottu tyhjäksi

Kassi piti hommata, se toimii tuttuna nukkumapaikkana kun reissataan.

Mittasuhteet.

Muutama pusero leikeltiin pörrösukista. Ei siksi että näyttäisi kivalta, vaan meillä on hyvä tottua takkeihin jotta tarkenee ulkoilla ympäri vuoden muiden mukana. Lyhytkestoisen halvaantumisen jälkeen puserot on olleet ihan ok.

Cocon koulutustavoitteet ja urasuunnitelmat on arkitottelevaisuuden, seurakoiruuden ja näyttelyiden saralla.
Mutta Coco noutaa tavaroita kun sille heittää! Ja se tapporavistaa leluja! Se ei korjaa otetta, kun se vetää. Se keksi älypelin piiloista namit ekalla yrittämällä. Pentuleikkikoulussa se leikki minun kanssa leluilla ja teki namitemppuja toisista koirista välittämättä. 

Niin jos ihan vaan jotain pientä... Pitäähän sen verran naksutella että toinen oivaltaa oppimisen tekniikan.




 



Ps. Cocon ihana klooniveli etsii vielä omaa kotia:


tiistai 25. marraskuuta 2014

Nasu 9 vuotta




Nasu sisaruksineen täytti sunnuntaina 9 vuotta!! Onnea myös sisaruksille, ja tassunheilautus Topille!

Viikonloppu meni muissa touhuissa, mutta maanantaina juhlistettiin ulkoilulla ja grillimakkaralla. Arkivapaissa on puolensa! Yleisellä ulkoilureitillä ja nuotiopaikalla saa olla ihan omalla porukalla.


Vielä toiset makkarat, niin riittää sankarillekin.

Nasu näyttää vähän räjähtäneeltä karvanlähdön jäljiltä.


Gizmo








sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Herkkutokot

TK2 Intopiukan Herkku

Tänäkin vuonna Nasun syntymäpäivä "sivuutetaan" Herkun tokosaavutuksilla.

Iltakoe Vantaalla. Ilmoittautumisessa heti tiedotettiin, että vartin päästä aloitetaan. Sehän sopi meille hyvin, ei liian pitkää odottelua ja valmistautumisaikaa. Kun toin Herkun halliin, huomasin sheltin harjoittelevan noutoa. Ja tajusin että oma kapula jäi kotiin. Luovutin 10 sekunnin ajaksi, kun nouto on haaste muutenkin, ja tuskin Herkku nostaisi kovinkaan hyvin kapulaa joka yllättäin olisi vieras. Eikä se haittaisi mitään, jos muista liikkeistä olisi odotettavissa ysiä ja kymppiä. Mutta tästä meidät pelasti D&C, jonka myyntipöydässä oli pieniä kapuloita. Ja kaiken hyvän lisäksi korttipääte!! Käteistä ei olisi ollut (taaskaan) mukana. Ehdimme hyvin tutustua uuteen kapulaan!

Avoimen luokan koiria oli noin kaksikymmentä, olimme viimeisenä suoritusvuorossa. Ensin paikallaolot, jonka jälkeen odoteltiin, ja odoteltiin, ja odoteltiin... Onneksi Hakunilan halli on mukava, siisti ja siellä on sopiva lämpötila. Odotellessa fiilikset vaan ehti mennä laidasta laitaan. Yritin kuitenkin asennoitua niin, että mennään vaan treenaamaan.

Paikallaolosta saimme kympin, niillä taidoilla mitkä on joskus opittu. Edellisen kerran kokeenomaista paikallaoloa on harjoiteltu edellisessä kokeessa, Nasun edellisenä synttäripäivänä tasan vuosi sitten! Kaikista muistakin liikkeistä tuli pisteitä, yhtään ei mennyt nollille. Tapaturmia, unohtui perusasento, noudon palautusasento vinossa, kaukoissa ei noussut ekalla... yleisvaikutelma kuitenkin 9, oli kuulemma iloisen näköistä ja koiralla hyvä ilme, miten katsoo minua...  Mietin suorituksen jälkeen, että taitaa jäädä pisteet vähän alle tarvittavan. Mutta saimme pisteitä tasan 160/200, sehän riitti!

Herkku tosiaankin tokoilee ilolla. Se katsoo minua kuin suurta HK:n sinistä silmät loistaen. Se on jopa yli-innokas välillä, pomppii vierellä. Suorastaan pelottaa kehässä, että se lähtee heittämään häntä putkella kunniakierroksia ja ajautuu kehän ulkopuolelle. Tähän on nyt hyvä jäädä virallisten kokeiden osalta, olemme erittäin tyytyväisiä! Neljä alon koetta ja neljä avon koetta. Ihan hienosti!



tiistai 18. marraskuuta 2014

Päivityksiä blogiin

Olen lisännyt koirille omat sivut, linkit löytyy tuosta otsikkokuvan alta. Kuvailin kaikkia pienen tekstin verran, yritin pohtia niitä persoonallisia juttuja, millä tavalla jokainen on oma yksilönsä. Havahduin, että Herkkua luonnehdin helposti sen arjen tapojen kautta ja Nasua ja Gizmoa väkisin harrastusominaisuuksien kautta.


Yritin arkeistaa myös bortsujen kuvauksia, mutta ne hakevat vielä muotojaan. Tokihan harrastukset on se, mistä bortsut nauttivat ja harrastuskoiraa on helppo arvioida ja kuvailla harrastusten kautta. Kotona aktiivinen koira lepäilee, kun se on saanut liikuntaa ja virkistävää aivotyötä. Silti olisi kiva osata nähdä ja kuvailla se oikea persoona, oikeassa elämässä harrastusten ulkopuolella. Riisua ne kovasti vahvistetut ja koulutetut piirteet.


Myös kasvatus tulee saamaan oman osionsa yläpalkkiin. Kotisivut ovat ilmoitelleet virheestä ja toimineen vaihtelevasti. En ole myöskään jaksanut niitä päivittää enää, kun tämä blogi on niin näppärä. Epäilen että minun sähköpostilaatikolla ja kotisivuilla saattaa olla jotain yhteistä ongelmataustaa...!

Mutta tälläistä kuuluu meille siis tällä hetkellä. Blogin rakentelua. Vähän myös joulun rakentelua :) Ja ehkä jotain jännittävämpääkin on luvassa...!



sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Eräänä kauniina päivänä...






En voi sille mitään, mutta tästä kuvasta tulee mieleen muistokirjoitus,
kuva vanhainkodin kotisivuilta tms.

Tämä kaveri onnistui säikäyttämään polulla, maastoutuu erittäin hyvin.
Oli onneksi jo aika jähmeä.

perjantai 31. lokakuuta 2014

Halloweenia!


Oli pakko antaa karkki. Sympaattinen ilme on suurta valhetta.

Meillä on kotona yksi pyhäinpäivän nimpparisankari, johon uppoaa halloweenteema!
Arvelin että Jackin päänsisältö olisi jotain oranssia.

Bortsujen mielipide leipomiseen ym. askarteluun:

Tylsää. Vieläkö jotain?
Kuvasta voi kuulla huokauksen.

Ja sitten vielä tämä. Halloween aiheesta hieman sivuraiteelle. Viime viikonlopun kiipeilyreissu tuli kalliiksi, kun poikettiin verkkokauppaan. Olen pohdiskellut tätä ostosta ehkä jo parin vuoden ajan, ja nyt en tiedä miten olen voinut olla ilman! Tämä ei ole edes tehokkain malli, mutta pärjää meidän raskaansarjan testilaboratoriossa hienosti, en ole turbotehoakaan vielä tarvinnut. Akku riittää hyvin meidän pienen asunnon pikaimurointiin. Ja tekee mieli imuroida joka päivä...!!


Dyson DC45 Up Top


Suulakkeissa löytyy valinnanvaraa.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Gizmo 2 vuotta!


Kaksi vuotta takaperin, pennut vuorokauden iässä.

Gizmo 2-vuotias!

Nasu 2014

Gizmon harrastuksiin kuuluu edelleen temput. 
Alla treenaillaan kehon hallintaa:




torstai 2. lokakuuta 2014

Koiran lihaton lokakuu

Madventuresin pojat haastoivat suomalaiset viime vuonna viettämään lihatonta lokakuuta. Nyt "lihaton" on taas täällä!



Suomalaiset syövät kansana liikaa lihaa ja sillä on sekä terveydellisiä, että ympäristöllisiä seurauksia. Myös tuotantoeläinten olot kuuluvat tähän comboon aiheita, joilla jokaisen tulisi vähintäänkin vaivata älynystyröitään. Ja me pystymme kyllä enempäänkin.

Lihaton lokakuu sai minut pohtimaan myös lemmikkien ekologista jalanjälkeä. Kennelliiton mukaan Suomessa on 650 000 koiraa. Nykytiedon valossa koiran ravitsemukseen kuuluu liha, sillä ruoansulatusjärjestelmä on erilainen kuin esimerkiksi ihmisellä, eikä koira hyödy samalla tavalla kaikista samoista ravintoaineista kuin ihminen. Eli käytännössä koira ei voi viettää lihatonta elämää, mutta ravinnon ekologisuuteen voimme vaikuttaa.

Jos mennään siitä kysymyksestä ohi, että onko oikein tai järkevää pitää lemmikkejä, niin listaan kysymyksiä, joita lemmikin omistaja voisi ruokinnan osalta pohtia. Ehkä tapoja vaikuttaa on vielä lisääkin, mutta nämä tulivat nopeasti mieleen:

  • Missä maassa ruoka valmistetaan? Ainahan lähempänä tuotettu ei välttämättä ole ekologisin vaihtoehto, vrt. suomalaiset ja ulkolaiset kasvikset ja hedelmät talvella. Toisaalta, asiat kehittyvät siltäkin osin. Mitä haluat tukea?
  • Millaiset raaka-aineet? Miten ne on tuotettu?
  • Kuinka ruoka saapuu Suomeen, jos se tulee ulkomailta?
  • Mistä ja millä itse haet ruoan?
  • Sopiva annoskoko. Ylipainohan on myös lemmikeille tätä päivää. Ruokaa annetaan liikaa ja/tai se on liian energiapitoista suhteessa aktiivisuuteen.
  • Barf, kotiruoka, vai teollisesti valmistettu kuivaruoka? Vai jokin yhdistelmä näitä?

Törmäsin muuten mm. näihin sivustoihin surffatessani aiheesta. Kannattaa kurkata:

Kissa tai koira vegaanin perheessä – mitä ruoaksi lemmikille?

Vegaanihaaste
Mm. kasvisruokareseptejä kaksijalkaisille


Makutestissä kuiva savi.

tiistai 30. syyskuuta 2014

Kisakuulumiset




Me vaan ulkoillaan ja elellään, eikä treeni- tai kisakuulumisia ole kerrottavana.

On se syksy.

Olen yrittänyt katsella tokokoekalenteria, olisipa ilmoittautuminen yhtä helppoa kuin agilitykisoihin tai näyttelyihin! Selvennykseksi heille, jotka ei näissä karkeloissa käy, että tokokokeisiin otetaan rajattu, pieni (vs. agility) määrä osallistujia ja nopeat syövät hitaat. Ilmoittautuminen tapahtuu soittamalla ja/tai sähköpostilla varmistamalla koepaikka. Esim. agilityn puolella on jo pitkään toiminut sähköinen ilmoittautumisjärjestelmä.

Mutta kasvatit ovat olleet taas tehokkaita!

Iiris ohjailee agilityssä hienosti pian kaksi vuotiasta Enneä (NasuxEnnis), joka on Iiriksen ensimmäinen bc. Pari on vain yhtä nollaa vajaa 3-luokkalaisia! Voisi erehtyä luulemaan, että yhteistyötä on takana useampikin vuosi. Ilolla seuraan heidän menoa, minne he vielä ehtivätkään! Iiris on löytänyt nopeasti Ennelle sopivan rytmin ja tyylin.





Myös Nasun ja Retun poika Viisel laittoi terveiset, että tokon ylin luokka kutsuu! Tunnarista nolla pistettä, kun piti vielä tehdä tarkistus ja nostaa välissä väärä kapula. Sehän on vain järkevää :) Muut liikkeet olivat ysiä ja kymppiä, ja yhteensä pisteitä 272. Kaukojen ja luoksetulon kympeistä olen henk.koht. aika kade. Ei ole helppoja liikkeitä!

Kuva: Tanja Pitkänen



Kuva: Tanja Pitkänen


Herkun rokotukset hoidettiin taannoin taas kuntoon ja samalla juteltiin eläinlääkärin kanssa epilepsiasta. Herkku sai tarvittaessa käytettäväksi kohtauksen rauhoittavan lääkkeen, Stesolidin, jota myös ihmisillä käytetään. Kohtaukset ovat venyneet noin kymmenen minuuttisiksi kokonaisuudessaan, mutta eivät onneksi ole kovin rajuja eikä niitä ole usein. Stesolid on kuitenkin nyt hyvä ensiapu myös siltä kantilta, jos kohtaus ei joskus päätykään. Korvassa Herkulla on ollut viime aikoina märkää, en oikein ole varma että mikä ruoka-aine sen aiheuttaa. Royal Canin on testattu pari kertaa ja aiheuttanut saman. Nyt ei olla sitä ainakaan annettu...

Pieniä juttuja Herkulle. Suurempi iljetys on kylmenevät ja märät säät kuin nämä yllä mainitut, jos Herkulta kysytään.

Jos vaan saa majailla peittojen seassa koko päivän,
niin syksykin on ihan jees.





lauantai 20. syyskuuta 2014

Sattumien sunnuntai


Sunnuntain ensimmäinen etappi oli Porvoon koiranäyttely. Edellisestä näyttelystä oli ehkä kulunut liikaa aikaa, kun portilla todettiin että eihän meillä ole käteistä mukana. Auto oli aika kaukana parkissa, pankkiautomaatista puhumattakaan. Onni oli tuttu työntekijä sisäänpääsyssä. Hänelle jäimme kiitollisuudenvelkaan, myös rahallisesti velkaa.

Näyttelyvierailun jälkeen suuntasimme Nuuksion kansallispuistoon.


Ostimme matkalta grillattavaa ja kahvi oli termarissa. Tulentekoon tarvittavat välineet tietysti unohdimme. Onneksi matkalla oli vielä Luontokeskus Haltia, josta poimimme tikut. Itse reitillä oli arvatenkin niin paljon väkeä, ettei luonnonääniä tarvinut kuunnella. Eli ei me niitä tikkujakaan tarvittu, nuotio toimi non-stop. Onneksi jätimme bordercolliet kotiin, ne eivät olisi nauttineet yhtälöstä metsä ja hihnat. Eikä mekään oltaisi nautittu siitä.




Iltaa kohti hiljeni ja nuotiolla saimme olla jo hiljaisuudessa, vain Herkku yritti komentaa itselleen ruokaa. Kahvi maistui tiskiaineelle. Mietin, että olinkohan unohtanut huuhdella termarin kun sitä aamulla tiskailin.

Herkku valvoo grillausta

Sunnuntain pienet sattumukset laitan turnausväsymyksen piikkiin. Siitä on todisteena näin söpö mitalikin :) Ja onnekas sunnuntaihan meillä oli. Pääsimme näyttelyyn, pääsimme Nuuksioon ulkoilemaan ja saimme grillattua. Vaikka vähän väsyneeltä päivä tuntuikin.




Maanantaina vietiin myös bortsut metsään, kätköilyretkelle. Taas löytyi boksi, tällä kertaa tutkimalla todennäköisiä piiloja lähellä nollapistettä. Kelit on suosineet ulkoilua!






Herkku taas kytiksellä





tiistai 9. syyskuuta 2014

Syystuulia



Vaikka aurinko lämmittää, ilmassa tuoksuu syksy. Arki on käynnistynyt tavalliseen tapaan yövuorojen putkella, mutta onneksi töissä jo odotti talvilomien toivelista :)





Elokuun viimeinen viikko lomailtiin Kreetalla. Se toi ihanasti jatkoa helteisiin. Eläinihmisen kannalta kulttuuriero näkyi rannalla vapaana liikkuvina koirina ja ravintoloissa kulkevina kissoina. Molemmat ryhmät näyttivät hyvinvoivilta ja yleisesti hyväksytyiltä. Pöydistä tipahteli kissoille ruokaa ja koiratkin vaikuttivat olevan ruoan suhteen yltäkylläisiä, kun pojan kinkkukroisantti ei saavuttanut suurta suosiota varjossa lepäilevässä porukassa.



Hämärässä heiluvasta kissanpennusta oli vaikea saada tarkkaa otosta.


Mereneläviä. Nämä kaverit pääsivät vapauteen sylittelyn jälkeen

Koirilla oli hyvät hoitopaikat meidän reissun ajan. Herkku kuitenkin odotetusti sai epilepsiakohtauksen hakupäivänä. Se on tyypillinen aika, Herkku on väsynyt ja kohtaamisessa on varmasti tunnelatausta. Mutta muuten kesä selvittiin parilla kohtauksella reissaamisesta huolimatta.

Loman viimeisenä päivänä lähdettiin koirien kanssa metsäretkelle kätköilyn merkeissä. Kätköreitillä olevalla sillalla silmiini osui teksti. Voisikohan se jotenkin liittyä armeijaan... KONEK voisi viitata konekomppaniaan (?), Koriallahan on entinen varuskunta-alue. Itse kätköreitti sijaitsee Mäntsälässä.




Itse tarkastelin vielä nollapistettä, kun purkki jo löytyi!

Kesän aikana tulin siihen tulokseen, että agilitytauko jatkuu määrittelemättömän ajan. Ei niin, etteikö se innostaisi, mutta en kai osaa harrastaa sitä "vain vähän" (onko se edes mahdollista, kun treenin lisäksi tulee suunnittelutyötä, talkoita, ajokilometrejä, lisääntynyttä lihashuoltoa ja kisaamista?). Ja on niin paljon muutakin tosi kiinnostavaa, mitä haluaisi mahduttaa kalenteriin. Gizmon kanssa ei ole mikään kiire, sillä on pohjataidot ja temppuja hallussa, joista jalostaa eteenpäin mitä vaan. Ja tokon saralla hommaa!

Myös kasvattamisen osalta tuntuu olevan seinä pystyssä, mutta eteenpäin sanoi mummo lumessa. Kun toinen ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu. Ihan positiivisin mielin siis odotellaan tulevaa talvea :) Ja luntakin jo. Vaikka edes tykkilunta ;)




torstai 7. elokuuta 2014

Suunnittelematon tauko



Mistä on hyvä blogitauko tehty?


Mansikkalaatikoista, grilliruoasta, jätskistä.

Uimarannoista, hölkkäkilometreistä, kätköilystä, jalkapalloilusta. 

Helteessä löhöilystä.

Läheisistä, vanhoista kavereista, uusista tuttavuuksista.

Suunnittelemattomuudesta.

Pakatuista kasseista, pyykkipusseista.


Helteen ohella mieltä on lämmittänyt kasvattien hyvät tulokset. Trin (NasuxEnnis) lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Ennen (NasuxEnnis) lonkat B/B ja kyynärät 0/0. Enne nousi myös kesän aikana agilityn 2-luokkaan!!


Tässä kuvia meidän kesän touhuista:

Schipperkejoukkueella leikkimielisessä agirotu -kilpailussa


Varjo oli päivän sana.




Viime viikolla bongattiin kolme kätköä tiimillä kaksi äitiä ja kolme mukulaa. Kiitos seurasta!
Kätkö-löytö-itseluottamus nousee...!

Useampi kätkö on itseasiassa löytynyt helponlaisesti hakemalla nollapistettä, vaikka epäilin ettei kännykkä antaisi kovin tarkkaa sijaintia.




Koria

Kahvila upeissa jokimaisemissa 


"Konut tählet", tähtitorni Jaala



Näiden kolmen kanssa tuli eilen aamulenkillä loggailtua yksi kätkö.
Perusposetus kätköpurkilla!


Nautitaan helteistä ja tuulen tuoksuista.
Nasu ja Gizmo



Onni on pikkuveli, jonka jalka kasvoi isommaksi kuin minun.



Päätin keväällä, että voisin pitää kesän agilitytaukoa, kun kuitenkin reissataan niin paljon. Kuinka ollakaan, kalenteriin ilmestyi uusi vanha laji! Enimmäkseen olen liikkunut monen vuoden ajan liikuttaakseni koiria. Tämä on nyt sellainen oma juttu, ilman koiria. Hyvää vaihtelua yksinäisiin lenkkeihin ja palloa voi potkia missä vaan, milloin vaan.


Blogihiljaisuus todennäköisesti jatkuu vielä, sillä elokuullekin on reissua suunnitteilla.