Kisakuulumiset



Me vaan ulkoillaan ja elellään, eikä treeni- tai kisakuulumisia ole kerrottavana.

On se syksy.

Olen yrittänyt katsella tokokoekalenteria, olisipa ilmoittautuminen yhtä helppoa kuin agilitykisoihin tai näyttelyihin! Selvennykseksi heille, jotka ei näissä karkeloissa käy, että tokokokeisiin otetaan rajattu, pieni (vs. agility) määrä osallistujia ja nopeat syövät hitaat. Ilmoittautuminen tapahtuu soittamalla ja/tai sähköpostilla varmistamalla koepaikka. Esim. agilityn puolella on jo pitkään toiminut sähköinen ilmoittautumisjärjestelmä.

Mutta kasvatit ovat olleet taas tehokkaita!

Iiris ohjailee agilityssä hienosti pian kaksi vuotiasta Enneä (NasuxEnnis), joka on Iiriksen ensimmäinen bc. Pari on vain yhtä nollaa vajaa 3-luokkalaisia! Voisi erehtyä luulemaan, että yhteistyötä on takana useampikin vuosi. Ilolla seuraan heidän menoa, minne he vielä ehtivätkään! Iiris on löytänyt nopeasti Ennelle sopivan rytmin ja tyylin.

Myös Nasun ja Retun poika Viisel laittoi terveiset, että tokon ylin luokka kutsuu! Tunnarista nolla pistettä, kun piti vielä tehdä tarkistus ja nostaa välissä väärä kapula. Sehän on vain järkevää :) Muut liikkeet olivat ysiä ja kymppiä, ja yhteensä pisteitä 272. Kaukojen ja luoksetulon kympeistä olen henk.koht. aika kade. Ei ole helppoja liikkeitä!

Kuva: Tanja Pitkänen

Kuva: Tanja Pitkänen



Herkun rokotukset hoidettiin taannoin taas kuntoon ja samalla juteltiin eläinlääkärin kanssa epilepsiasta. Herkku sai tarvittaessa käytettäväksi kohtauksen rauhoittavan lääkkeen, Stesolidin, jota myös ihmisillä käytetään. Kohtaukset ovat venyneet noin kymmenen minuuttisiksi kokonaisuudessaan, mutta eivät onneksi ole kovin rajuja eikä niitä ole usein. Stesolid on kuitenkin nyt hyvä ensiapu myös siltä kantilta, jos kohtaus ei joskus päätykään. Korvassa Herkulla on ollut viime aikoina märkää, en oikein ole varma että mikä ruoka-aine sen aiheuttaa. Royal Canin on testattu pari kertaa ja aiheuttanut saman. Nyt ei olla sitä ainakaan annettu...

Pieniä juttuja Herkulle. Suurempi iljetys on kylmenevät ja märät säät kuin nämä yllä mainitut, jos Herkulta kysytään.

Jos vaan saa majailla peittojen seassa koko päivän,
niin syksykin on ihan jees.







Licence to jump!

Melkein kaksi kuukautta sitten napsitut luustokuvat tulivat kirjaimina takaisin. Gizmon lonkat ja kyynärät ovat A/A ja 0/0, Nipsu siskon B/A ja 0/0. Jatkamme iloisina harjoituksia. Näitä pätkiä olen ottanut joskus syksyllä, mutta ovat jääneet koneelle... 

Voin sanoa, että ennen luustotutkimuksia monesti mietitytti, miltä luusto näyttää. Gizmo remuaa päivittäin aikuisten koirien kanssa, juoksee metsässä niska menosuuntaan päin ja on loikkinut meidän aidan yli edes takaisin alle 5 kuukauden iästä asti. Pentuaitauksesta se mätkähti lattialle, kun kiipesi aidan yli, ollessaan alle 5 viikkoa. Sinnikäs syntymästä asti. Toisten tielle jumiutunut, elvytetty pentu. Olen koko ajan ajatellut, että erilaiset tasapainoilut ja kehonhallintatemput on sille vain turvaksi :)

Tässä vielä meidän joitain viime viikkojen treenejä. Hitaasti mutta varmasti... keppien lähetyksissä olen viime aikoina seisonut vain paikoillani, sillä huomasin alitajuisesti auttavani sisäänmenokulmia. Takaakierto ON vaikea, heti kun tulee minun liikettä yhtään enempää, Gizmo kiertää koko esteen. Serpentiini ON vaikea, kun näkyy putken suut niin ne imaisevat, ensin aivot, ja sitten koko koiran. Teen varmaan jatkossa ilman putkia, kunnes alkaa sujua paremmin. Wrappeja tehdään 50 cm:n korkeudessa, muutoin 45 cm.

Lähestyvä joulu on kieltämättä kuitenkin vähentänyt aikaa koirien kanssa. Tai ei ehkä aikaa koirien kanssa, mutta aikaa tietokoneella videon muokkauksen tai blogittelun merkeissä. Pidän joulun valmistelusta, on kivaa ostaa lahjoja, paketoida, askarrella... vähemmälläkin pääsisi mutta kun vaan tekee mieli väsätä kaikenlaista. Ihmeellinen joulumieli. Ihan pakonomainen.

Laumaelämää

En osaisi kuvitella, että meillä asustaisi vain yksi koira. Miten paljon koiran elämää rikastuttaakaan lajitoveri! Lisäksi minusta on kiva seurata ja analysoida oman perheen koirien keskinäistä vuorovaikutusta, leikkejä, kilpajuoksuja, ruokailuja ym. Edes kurainen, kylmä ja pimeä syksy karvanvaihtoineen ei muuta mieltäni.

Laumaelämä lisää myös haasteita koiran kanssa elämiseen. Vaikka pennut voivat oppia tärkeitä taitoja perheen aikuisilta koirilta, poimivat pennut myös kaiken huonon käytöksen. Ja sanonta "laumassa tyhmyys tiivistyy" pitää paikkansa. Kun yksi sanoo "vuf" ikkunasta heijastuvalle kuvalle, niin toiset säntäilevät haukkuen sinne tänne. Kun yhden mielestä ohitettava koira on epämääräinen, niin toisetkin, ilman omaa arviointia, ovat tietysti heti samaa mieltä.

Olen joskus kuullut vanhemman koiraihmisen suusta, että kun omistaa yhden koiran, kouluttaa yhtä koiraa. Kun omistaa kaksi, kouluttaa kolmea. Ja niin edelleen. Viisaasti sanottu, niinhän se menee. Koirat pitää opettaa toimimaan yksin, ja yhdessä jokaisen perheen toisen koiran kanssa, ja kaikilla variaatioilla, jos koiria on useampi.

Pohdinta lauman iloista ja haasteista kumpusi oikeastaan siitä harmillisimmasta tilanteesta, kun perheen koirat eivät tulekaan toimeen keskenään. On (mutulla) todennäköisempää saada toimiva lauma aikaan, kun koirilla on riittävät ikäerot ja uusi jäsen saapuu pentuna. Aina sekään ei ole varmaa. Ja toisaalta, usein myös aikuisten koirien lauman vaihdokset onnistuvat.

Meidän lauman ongelmaksi on koitunut viidakon lait (?). Nasu on päättänyt että lauman vanhin, Sippa, saa nyt mielellään poistua. Herkku ja Gizmo tuntuvat olevan tilanteen ulkopuolella. Nasua ja Sippaa ei voi laittaa samaan tilaan, sillä Nasu hyökkää heti, jos saa vapaana palloilla. Käskyn alla väistää ja pysyy nahoissaan, kun valvon tilannetta. Jos käymme lenkeillä, vapaana tai hihnassa, kaikki on kuten ennenkin. Hiillostus alkaa kun mennään sisälle. Minne vain.

Omaan silmään Sippa liikkuu ja elää aika lailla kuten ennenkin. En tiedä mitä Nasun mielestä on muuttunut. Nasulla oli juoksut, hormonit varmasti vaikuttivat käytöksen käynnistymiseen, vaikka ennen ei ole vastaavaa tapahtunut. En usko, että tilanne enää rauhoittuu. Pyrin vaan pitämään Sipan elämän turvallisena, onnellisena ja rauhallisena. Kaikkien muiden myös.

Sippa avustaa nuoren polven keskittymisharjoituksia...

 

 



Rautarouva

Sippa on sitkeä sissi. Aina se pyörii eteisessä hännällä huiskien ja haluaa lähteä mukaan.

Tänäkin kesänä se oli yhden yön vaelluksella Repovedellä. Se myös heitti muiden mukana reilun 10 kilometrin hölkkälenkin. Tuumailtiin että eiköhän se ihan hyvin jaksa, kun maasto on pehmeää ja koirat voivat mennä vapaana. Retki taisi olla (oli) allekirjoittaneelle rankempi mäkineen.

Vanhuus on yksilöllistä. Joskus sen jälkeen, kun Sipalle tuli 10 ikävuotta täyteen, aloin ajatella, että mitä vaan voi tapahtua milloin vaan. Viime vuonna luulinkin, että Sippa halvaantui, mutta kyseessä olikin vain korvatulehdus joka oli aiheuttanut tasapaino-ongelmia. Vaikka tiedän että geeneillä on paljon osuutta asiaan, tunnen ylpeyttä Sipan hyvinvoinnista ja terveydestä. Se on melkoinen 15-vuotias!


Karvanlähtö on vaivannut kesän ajan, ja rapsuttelu on lisääntynyt. Käytiin eläinlääkärin luona ottamassa verikoe ja näyte kohdasta, josta Sippa erityisesti rapsutteli. Arvailin kilpirauhasen vajaatoimintaa syyksi huonoon karvaan, joka varmaan monen muun silmiin näytti erinomaiselta 15-vuotiaalle. Ihonäytteessä näkyi vähän hiivaa ja veikkaukseni kilpirauhasen toiminnasta osui oikeaan. Muut arvot olivat raja-arvojen sisällä.

Sippa on hoikka, 14,3 kg näytti eläinlääkärin vaaka. Väsymystä olin huomannut, mutta se lienee normaalia iän huomioiden. Väsymys näkyy, kun koirilla on lepoaikaa, silloin Sippa nukkuu sikeästi. Jatkuva tasainen karvanlähtö ja rapsuttelu oli kuitenkin ainut vinkki ongelman löytymiseen.

Nyt odottelen mielenkiinnolla miten lääkkeet vaikuttavat. Kuulin tuttavalta, että vanha koira oli yöllä seisonut pallo suussa sängyn vieressä, kun sopivaa annostusta haettiin. Luulen, että meillä "Thatcher" laittaa valtion järjestykseen. Vielä ei olekaan pääministerin paikka auki.

Sipan ulottuvuudessa taitaa aika mennä hitaammin?

Lesson 3, part 2

Jatkoimme saman harjoituksen parissa. Yritin työstää vähän tiukempia käännöksiä ja liikkua itse paremmin. Kotona katsottuna, olisi pitänyt palkata kahden hypyn välissä, niissä kohdissa kun vauhtia on otettu putkesta. Silloin se väli levisi, ja pari palkkaamista olisi kyllä auttanut...!

Samalla videolla on myös osia toisesta harjoituksesta, pääsemme ihan selvästi menemään suoraa!

Lesson 3, part 2

Kontakteja on tietysti pohdittu jo paljon ennen Gizmoa. Mutta Gizmon kasvun myötä olen oppinut taas lisää itsestäni. Koska pidän itseäni kömpelönä kokonaisuuksien kanssa, mutta hyvänä hinkkaajana, niin olen päätynyt kontaktien osalta seuraavaan: (tietysti luotan myös etävalkun ohjeisiin prosessin aikana)

Kontaktitreeniä

Nasun kanssa käytiin eläinlääkärillä, kun epäilin korvatulehdusta, ja samalla punnitsin sekä Gizmon, että Nasun. Painot olivat hauskasti 16,2 kg ja 12,6 kg. Saman korkuiselta näyttävät. Hauskat punnitukset kategoriaan menee myös se, että olen kaksi kertaa punninnut minut ja Herkun, tuloksella 666 :).