Viime viikolla olin loppuviikosta kipeänä ja se tarkoitti koirillekin muutaman päivän vuodelepoa... Muita se ei haitannut, Gizmo alkoi etsiskellä purtavaa. Takkapuiden silppua oli joka puolella ja vessapaperiakin oli silputtu, ei siis mitään arvokasta sentään.
Maanantaina sitten Gizmo ja siskonsa Nipsulainen luustokuvattiin ja nyt odotellaan kennelliiton arvioita. Tämähän myös tarkoittaa kuukauden mittaista doping varoaikaa. Katsotaan, jos vielä tämän vuoden puolella ehdittäisiin tokokokeisiin. Rokotukset laitettiin samalla reissulla kuntoon, painoa oli 13,8kg.
Agin puolella olen keskittynyt Gizmon kanssa keppien "avopuolelle", kun se on vaikeampaa. Eilen testattiin maksirengasta ensimmäistä kertaa, kolme toistoa ja kaikki osui ihan omatoimisesti itse hakien. Eli minirenkaalla on ollut ajatus mukana. Minipöytää ollaan tehty myös pari toistoa, siinä meillä on alustalla nami. Matalalle keinulle loikkaamista myös tehdään silloin tällöin, siitä pitäisi työstää videota. Herkku pääsi taas tekemään motivaatiotuuletukset, samoin Nasu teki pienen radan pätkän.
Tässä Gizmon ohjaustreeniä eiliseltä, foundations -kurssin harjoituksia:
Kun ei olla tehty mitään erityistä, niin ehkä siitä syystä ei ole tullut blogiinkaan kirjattua mitään.
Lähinnä olen yrittänyt keskittyä (juoksu)kontaktitreeneihin, tai ehkä enemmän energiaa on mennyt tarvittaviin tarvikkeisiin. Melkoisen työlästä on, verrattuna 2o2o treeniin, eikä jää kaivertamaan itsetuntoa jos luovutan jossain kohdassa. Mutta ei nyt vielä :) Haluaisin tosiaan oppia tekniikan.
Lampailla kävimme Gizmon kanssa toissa viikolla, pyöröaitauksessa harjoiteltiin suunnan vaihtoa ym. alkeita. Gizmo ja lampaat on minusta hyvä yhdistelmä tälläiselle aloittelijalle, Gizmolla on ajatus ja korvat (ainakin toistaiseksi) mukana.
Päätin jatkaa Trkmanin ryhmässä samojen agilityn alkeiden (Foundations class) parissa kuin keväällä. Kurssi antoi enemmän kuin ehdittiin sisäistää, joten paljon jäi vielä tekemättä. Rimoja nostetaan hitaasti, minusta on hyvä että joku valvoo sitäkin (joku muukin kuin minä). Keppejä ja kontakteja jatketaan kurssin aikana. Olen oikein tyytyväinen että Gizmon alkeet on tehty Silvian opissa, kun koirasta näkyy oma ajattelu, into, itsenäisyys, mutta samalla kuuliaisuus. Tämä tapa tuntuu sopivan meille. Kurssille ehtii vielä mukaan, suosittelen kaiken tasoisille :)! Erittäin antoisaa on taas katsoa toistenkin videoita, siitä saa ideoita ja oppia.
Meidän lähtötaso -video:
Gizmo muuten täyttää lauantaina vuoden... aika on mennyt mielettömän nopeasti! Nyt alkaa jännittää tulevat luustokuvat.
Nasun kanssa juostiin muutama startti, mutta eipä niistä mitään kerrottavaa jälkipolville. Yksi video löytyy FB:stä. Odottelen että minun oma pää joskus kehittyy riittävälle tasolle... Ja yritän sillä aikaa vakuuttaa itseäni kuten usein muille sanon: Jossain vaiheessa "melkein-tulokset" muuttuu tuloksiksi. Onneksi on kasapäin kannustavia suomalaisia sanontoja, kuten... poikkeus vahvistaa säännön...hehehee!
Dobosta sen verran, että jos siihen tökkää terävällä kepillä, se puhkeaa. Rest In Peace. Mutta ihan kiva sillä oli treenailla silloin tällöin vaihteluksi. Täytyy rehellisesti sanoa, että jumppasin yksin niitä juttuja selvästi enemmän, kuin mitä jaksoin koiria siinä pyörittää. Mutta katsotaan nyt saisko sitä vielä paikattua jotenkin... Tilaa se vei, siitä se oli kyllä kieltämättä hyvin epäkäytännöllinen.
Arki on usein yötyöläisenä yksinäistä ja elämä on melko virtuaalista. Lomalla piti tarttua reaalimaailmaan ja imeä sitä ihan varastoon asti. Blogi oli tauolla ja netissä kävin lähinnä vain sen verran kuin oli pakko (maksettava laskuja, vastattava kiireelliseen postiin tms.). Loman ajan elämä oli niin sanotusti matkalaukuissa.
Hauskoja hetkiä oli mm. Tampereen reissulla, kaupungissa johon silloin tällöin ikävöin. Siellä kaikki bussit vie Roomaan ja silti luonto ja rauha on lähellä. Kaikille on tilaa. Tampereella Särkkispäivän lisäksi treffattiin kavereita. Ylöjärvellä meni viikonlopun päätteeksi agirotu neitsyys. Nyt vasta! Ensi vuonna on pakko päästä uudelleen!
Muistona kuva meidän joukkueesta (Nasu ja tyttäret):
Sosiaalisesti aktiivisen loman viimeisenä kohokohtana ennen töihin paluuta oli buukattuna Iron Maiden -keikka. Se oli fyysistä. Lähellä lavaa oli kuuma tunnelma, hevipoikien maiharit talloivat varpaat kipeiksi ja kun käden kerran nosti pystyyn, sitä ei mahtunut laskemaan alas. Mutta niin hauskaa!!
Koirat ovat lenkkeilleet ja lepäilleet, treeneistä olen pitänyt taukoa. Foundations class päättyi lomallani ja viimeisen tehtävän olinkin vain lukijaroolissa, kun harjoitusmahdollisuuksia ei reissun päällä ollut. Muutamia temppuja tuli koostettua kontaktikurssia varten ja vähän tehtiin tokoa. Gizmo aloitti ensimmäiset juoksut, mikä olikin ihan hyvä ajoitus, kun olen taas ilmoittanut meidät Riitan tokokurssille. Pennut kasvaa liian nopeasti, 10kk, eli se tokoikä -paalu, tulee täyteen elokuun puolessa välissä.
Nyt siis akut ladanneena yritän taas jaksaa yksinäistä arkea. Kuuntelen paljon musiikkia ja viime yönä rakastuin David Bowieen. Noloa myöntää että vasta nyt, mutta parempi minulle myöhään kuin ei milloinkaan. Pidän koruttomista esityksistä, ja laitan tähän yhden hittikappaleen. Siinä on jotain freesiä, nokkelaa ja nykyaikaista, mutta samalla se huokuu mennyttä. Se on kiinnostava ja kuulijalle helppo, silti monitasoinen. Olipas kliseisesti sanottu, mutta ei kait tässä tarvitse pyörää keksiä. Nerokas mieheksi tuo Bowie!
Edelleen omat klikkaukset tulee vähän jäljessä. Kun keskittyy niin paljon siihen kontaktialueeseen ja koko tapahtumaan, unohtuu helposti myös "jackpotata" erittäin hyvät suoritukset. Jää vain pohdiskelemaan... Mutta eiköhän harjoitus tee mestarin tässä, meistä molemmista.
Toistoja olen joka tuokiossa tehnyt max. 10, ja sillä kriteerillä jatketaan. Toistaiseksi haluan myös kuvata joka ainoan suorituksen, jotta voin analysoida tekemisiäni, ja toisaalta palata alkuunpäin jos ongelmia ilmenee. Videoiden perusteella on varmaan hyvä myöhemmin arvioida, missä virheitä alkoi tulla ja mistä syystä, tai että missä kohdassa meni vielä hyvin. Pelkkä videokameran sijoittaminenkin on harjoituksen alla...
Eilen teimme uudessa paikassa 7 toistoa, joista tässä 5 viimeistä (ja parasta). Edelliset askelmerkit eivät osuneet ja siirsin merkkiäni hieman kauemmas. Jatkamme siis sopivien lähetyspaikkojen hakua/testailua, yritän parantaa omaa klikkaamista ja palkkaamista. Olemme myös saaneet luvan siirtyä pian matolta pois, joten ehkäpä muutaman tuokion jälkeen...
Koirathan ovat jo Herkkua lukuunottamatta uineet monta kertaa, mutta me käytiin eilen Herkun kanssa uimassa! Olen kesälläkin villasukissa, eilinen oli siis täysin poikkeavaa käytöstä. Vesi oli lämmintä ja sää muutenkin helteinen. Ei tarvinut edes nopeasti pyrähtää, vaan pystyi uimaan nautinnolla.
Vapailla olisi taas tarkoitus koota FC -treenivideot kasaan. Osioon 4 kuuluu serpentiinitreeniä, pieni rataharjoitus ja tietysti niitä vanhoja tuttuja juttuja... kepit, kontaktit, keinu, käännökset...
Meidän RC on nyt sillä tasolla, että jatkamme lähetyspaikan testailua, niin että saadaan osumia "alastulolle". Ja tavoitteena on minun osaltani oppia tarkkailemaan oikeaa tekniikkaa, oikeita osumia, ja mikä ehkä vaikeinta tällä hetkellä, klikkaamaan oikeaan aikaan! Kun tuijottaa että osuuko, ja sitten näkee että osuu, niin sitten tulee klikkaus... koira ehkä on jo mennyt pari metriä eteenpäin. Eli pitää varmaan oppia katsomaan jo niitä aiempia osumia, arvioida niiden perusteella, jotta viesti päästä kulkee käteen riittävän nopeasti.
Kolmannen mattotreenin aikana sain itselleni askelmitan ylös, josta kokeillaan lähetyksiä myös ensikerralla.
Kukat varmasti häiritsevät harjaantumatonta silmää, ainakin itselleni oli hieman vaikea nähdä jälkeenpäin videolta, että meneekö oikein. Olennaisessa osassa on siis takajalkojen väli maahan osuessaan. Oranssi tötterö ihan vieressäni merkkaa alastulon alueen alkamista (matossa myös merkit).
Jatkoimme saman harjoituksen parissa. Yritin työstää vähän tiukempia käännöksiä ja liikkua itse paremmin. Kotona katsottuna, olisi pitänyt palkata kahden hypyn välissä, niissä kohdissa kun vauhtia on otettu putkesta. Silloin se väli levisi, ja pari palkkaamista olisi kyllä auttanut...!
Samalla videolla on myös osia toisesta harjoituksesta, pääsemme ihan selvästi menemään suoraa!
Kontakteja on tietysti pohdittu jo paljon ennen Gizmoa. Mutta Gizmon kasvun myötä olen oppinut taas lisää itsestäni. Koska pidän itseäni kömpelönä kokonaisuuksien kanssa, mutta hyvänä hinkkaajana, niin olen päätynyt kontaktien osalta seuraavaan: (tietysti luotan myös etävalkun ohjeisiin prosessin aikana)
Nasun kanssa käytiin eläinlääkärillä, kun epäilin korvatulehdusta, ja samalla punnitsin sekä Gizmon, että Nasun. Painot olivat hauskasti 16,2 kg ja 12,6 kg. Saman korkuiselta näyttävät. Hauskat punnitukset kategoriaan menee myös se, että olen kaksi kertaa punninnut minut ja Herkun, tuloksella 666 :).
Harjoiteltavaa on enemmän kuin viikossa tunteja. Mutta onneksi näitä voi jatkaa ja jalostaa kehityksen myötä itsenäisestikin.
Kolmannen harjoituksen aiheena on kaksi pientä "rataa", joissa käännösten lisäksi tehdään myös suoria, venytettyjä hyppyjä. Koiran mukaan rimat, este-etäisyydet ja käännösten määrä. Käännöksiä siis enemmän niille, joilla ne tahtovat levitä. Näiden lisäksi tietysti jatketaan vanhoja juttuja, este-erottelua, cik/cap, multi-wrap (<-mikähän olisi hyvä suomennos...?), lähetysetäisyyden kasvatusta, kontakteja, keppejä... eli treenattavaa on yllin kyllin. Pennun kanssa on vielä treenattava ihan perusjuttujakin, leikkimistä ym.
Ekassa videossa vähän vaikeutetaan keppien sisäänmenoja, tehdään sana erottelua, aiheena kepit/sik/sak ja multi-wrappeja uudessa korkeudessa. Tokassa videossa keinua ja toinen rataharjoituksista, sen parissa jatkamme vielä. Ns. vastaanottava puoli tarvitsee vielä paljon treeniä, huomasin sen myös multi-wrapissa.
Herkku ja Gizmo.
Helatorstaina kisasin Vantaalla sekä Nasun että Herkun kanssa kaksi starttia. Herkku oli todella nihkeässä vireessä meidän normista virittelystä huolimatta. Agiradalla rakkaat kontaktit saivat Herkkua innostumaan, muutoin oli aika taistelua saada se pysymään liikkeessä. Hyppyradalle laitoin Herkun aitaan odottelemaan ja otin sen siitä mukaan juuri ennen lähtöä. Parempi. Ihan siisti rata ja suht kevyttä menoa. Sitten keppien jälkeen nenä veti maahan, kuten edelliselläkin suorittajalla. Houkuttelu eteenpäin vei aikansa... tuloksena radoilta oli 5 ja yliaika 0.
Tietysti sitten olen pohdiskellut virettä... meillä on ollut nyt hyvä vauhti ja into, viimeisimmissä kisoissa ja treenatessa. Vähän mietin säätä, ehkä oli yllättäen lämmintä Herkulle. Olinko itse jotenkin erilainen? Varmaan olinkin, kisa on eri tilanne kuin treenit. Toisaalta, minulla oli ihan varma olo lähteä Herkun kanssa tekemään. Viime aikaisten treenien perusteella en odottanut tätä, vaikka tiedän että H. käy tuulella. Se että H. käy tuulella (motivaatio ei aina kohdillaan), on varmasti seurausta puutteellisesta pohjatyöstä. Jatkamme harjoituksia!
Nasun kanssa ei tarvinut taistella motivaation kanssa. Radat kivat, haastavia yksityiskohtia, osasta selvittiin ja osasta ei. En vielä ole valmis, mutta harjoittelen. Toisaalta ihan lupaavia yrityksiä, ehkä saan vielä kokonaisuuksiakin joskus kasaan. Parissa kohdassa unohtui taas se huolellinen ohjaus, kun ajatukset oli seuraavassa tilanteessa. Joissain kohdissa mielestäni onnistuin ihan kauniisti.
Ja sitten se tahmea Giisseli, 7kk. Viime aikoina olen huomannut, että Gizmoa kiinnostaa helposti ihan hänen omat juttunsa. Haistelu on hyvin korkealla sijalla tekemisessä. Ja kaverit, ne ovat isompi häiriö kuin hetki sitten. Kun kutsun Gizmoa, se voi seisoa ja katsoa minua, ja käydä maahan lojumaan. Namitkaan ei ole mikään superjuttu, joskaan en sanoisi että Gizmo on koskaan ollut kovinkaan ahne. Minusta se tuntuu kaikessa tekemisessä tällä hetkellä vähän tahmealta. Vanhat tutut jutut sytyttävät sen nopeasti, esim. cik/cap (jossa palkkaankin lelulla). Keittiötreenit on samanlaiset innokkaat kuin ennenkin. Mutta esim. ulkona namitokot ei sytytä sitä. Se tekee kyllä, mutta jotenkin tunnen että se on tahmaista. Ei niin virkeää kuin toivoisin ja olen nähnyt. Ei ulkopuolinen varmaan edes huomaisi. Ehkä murkkuoireita... Vahtiminen ja epäluuloisuushan alkoi jo varhain.
Siispä pitäydymme erityisen kivoissa ja helpoissa jutuissa nyt hetken. Ja ehkä teemme jälkeä ja piilotamme tunnarikapulaa. Tunnarikapulan etsiminen oli nimittäin tämän päiväisten tokotreenien paras ja kiinnostavin juttu! Leikitään paljon ja palkkaan paljon. Annoskokoakin voisi taas tarkistaa, Gizmohan on syönyt kaksinkertaisia annoksia verrattuna Nasuun ja Sippaan.
Trkmanin Foundations class etenee. Kurssi on luova, sieltä voi poimia niitä juttuja, joihin oma koira tarvitsee treenausta. Me olemme tehneet viime aikoina kasia kahdella hypyllä ja putkella, cik/cap sanojen erottelua, este-erottelua, lähetystä ja kerran kujakeppejä. Koostan videota kun taas ehdin. Uusimmassa tehtävänannossa pääsemme harjoittelemaan suoraan etenemistä!
En edes muista milloin olen viimeksi ollut tokoryhmässä!!
Pitihän Gizmo toki ilmoittaa penturyhmään, ja nyt on ensimmäinen kerta takana. Repussa oli nameja, leluja... ja kaikenlaista roinaa agitreenien tiimoilta. Hieman jopa jännitti! Mitähän me oikein tokotunnilla tehdään, jaksaakohan Gizmo, malttaakohan Gizmo, osaankohan minä... ihan tuntui, niin kuin olisi vieraalla maalla. Mehän ollaan treenailtu vain yksikseen, omassa keittiössä!!
Mutta jostain syvältä pulppuaa innostus ja jostain putkahtelee mieleen asioita... "näinhän se menikin". Gizmoakin jännitti ensin vieraat koirat, mutta ei ne suuremmin häirinneet tekemistä. Minusta Gizmo teki jopa samantasoisesti kuin kotona. Toki se välillä vilkuili muiden touhuja (etenkin velipoika kiinnosti), mutta niitä vieraita koiria ei olekaan koskaan meidän keittiötreeneissä.
Tunnilla tsekattiin kontakti, perusasento, seuraamisen alkeita, luoksetulo, leikkiminen ja kosketusalusta. Gizmon kanssa on tosi leppoisaa treenailla. Yritän aina harjoitella lyhyesti ja laadulla, ja palkkailen pääsääntöisesti sitä edelleen omalla ruoalla ja leluilla. Tokoryhmässä meillä toki oli lihapullat mukana. Gizmon palkkausta on helppo vaihtaa lelusta namiin ja namista leluun.
Innostuin taas kokeilemaan tokohyppyä, ja tässä tämän hetkinen suoritus:
Olemme myös tehneet foundations class-treenejä, uusimmat löytyy taas meidän videoista. Teki mieli videolta kellottaa Nasun ja Gizmon ajat samalla harkkapätkällä, eroa tuli tasan sekunti, Gizmon hyväksi.
Milloin Gizmo on kasvanut noin aikuisen näköiseksi??? Vaikka pieni kirppuhan se on edelleen, jopa kutistunut, jos meidän vaakaan on luottaminen. Se näytti Gizmon painoksi 11,7kg. Noin 5kg vähemmän kuin Nasun paino. Mutta ne alkavat olla suht saman korkuisia ja pituisia. Toki ulkoisesti näkee, että hyvinkin eroa voi olla 5kg.
Gizmon veli valitettavasti odottaa leikkausta olkien ocd-muutosten vuoksi. Nämä on niitä kasvattamisen surkeita puolia. Terveysasioita kun ei voi parantaa kouluttamalla. Terveysongelmat saa aina mielen matalaksi joksikin aikaa. Joitain asioita ei halua liikaa ajatella edes parin vuoden kuluttua. Niitä pohtii lyhyesti silloin, kun on sopiva hengähdystauko. Ne itkettää joskus salaa.
Sellainen pistää miettimään, mikä järki on yhtään missään koiratouhuissa. Jos harrastaisi vaikka tanssia, seinäkiipeilyä tai postimerkkeilyä... jotain henkisesti turvallista. Eikä tarvisi mennä aina likaisissa lenkkitakeissa, auto ihan koirankarvassa...
Pahin suru ja harmistus kyllä laantuu ajan kanssa, vaikkei asiat unohdu. Kävin tänään kevään ensimmäisellä pyörälenkillä Herkun ja Nasun kanssa, seurailin niiden rentoa ja kaunista ravia, kun ne saivat määrätä niille sopivan tahdin. (Kyllä, niille löytyy yhteinen sopiva vauhti.) Sellaisena hetkenä rakastaa elämää koirien kanssa. Ainakin sitä tavallista arkea, siellä omassa kuplassa.
Mutta sitten minua hemmoteltiin myös agilitytuloksilla ja oli tultava pois kuplasta! Nasu x Retu -pentueesta Isla teki tänään 3 nollaa ja yhden vitosen neljästä startista, ansaiten samalla menolipun agilityn SM-kisoihin! Ekana meidän kasvateista! Onnea Laura ja Isla, ihan parhautta!!
Saitteko juuri mielikuvan autoa kiillottavasta Karate Kid:istä? On muuten sattumalta syntymävuonnani ilmestynyt elokuva. Tiedätte varmasti mikä tarkoitus otsikolla on. Foundations, foundations...
Siitä päästinkin taas nettikurssini pariin! En tiedä osaanko tarpeeksi hyvin pukea sanoiksi kurssin antia, mutta otsikko antaa minusta parhaan mielikuvan.
Etukäteen tiesin Trkmanin tavaramerkiksi tietysti juoksukontaktit, cik/cap -käännökset ja temput. Nyt lisäisin tavaramerkkeihin myös huolellisen pohjatyön ja itsenäisyyden opettamisen. Olen kurssin myötä löytänyt agilitystä hiomisen hienouden. Agility on ehkä näyttäytynyt minulle tähän asti enemmän ohjaajan taitojen hiomisena, nyt siis on löytynyt se koiran kouluttamisen osuus. Näen paremmin niitä pieniä työstettäviä paloja.
Kurssilla koettua:
Koiralla pitää olla HALU lähteä suorittamaan itsenäisesti.
Koiran pitää OSATA tehdä itsenäisesti.
Harjoitukset ovat yksinkertaisia ja niitä voi tehdä parilla siivekkeellä ja putkella.
Esim. jos koira ei irtoa yhdelle siivekkeelle riittävän matkan päästä itsenäisesti (ei lelua/kippoa houkuttimena), pysytään siinä harjoituksessa.
Harjoitusta pitää aina muokata hieman, ei toisteta samaa.
Häiriöesteet heti alusta lähtien.
Hitaammin on nopeammin. Ei edetä ennen kuin koiralla on tarpeeksi taitoa.
Tehdään kisamaisessa vireessä
Toistaiseksi aloitellaan vain "hetsauksista"
Minua ei turhauta "wax on, wax off" laisinkaan, itseasiassa päin vastoin. Tämä sopii minulle!
Kaikkia treenejä en FC:n osalta kuvaa, tai työstä julkaistavaksi asti. Kurssilla tulee valtavasti hyviä ideoita muokata muutaman esteen pätkiä. Opettelen treenaamaan lyhyemmin ja lyhyemmin koiraa kohti. Videointi auttaa suunnittelemaan huolellisesti harjoituksen, ja pitämään sen lyhyenä.
Kun katselee muiden videoita, alkaa nähdä kehitettäviä asioita. Sitten tekee oman videon ja näkee siellä ne ihan samat asiat. Kait se on hieman kuin pyörällä ajo? Kun katsoo muiden pyöräilevän, voi saada vinkkejä, mutta käytännönharjoitus on tarpeen, jotta oppii itse ajamaan.
Tässä meidän lyhyt "Lesson 1, part 2", ennen kuin seuraavat harjoitukset tulevat. Alussa keinun kolistelua, välissä kasia häiriöesteillä. Työnnän mielestäni koiran "leviämään" vasemmalle käännöksessä, liikkuvan kuvan perusteella. Luulen että tarvitaan paljon enemmän etäisyyttä siivekkeiden välille, jotta pystyn pitämään liikkeen yllä, mutta samaan aikaan lähtemään ajoissa pois babysittaamasta käännöstä. Tai siis tässä tapauksessa häiritsemästä käännöstä. Lopussa ihan vaan oman vuoron odotus -harjoitus, Herkkuahan ketutti huolella, kun ei päässyt koko ajan mukaan... not.
FC-kurssi on nyt virallisesti käynnistynyt. Pelkistä esitehtävistä foorumille tuli 1,219 kommenttia. Ne pitivät sisällään videoita esitehtävistä, esittelyitä ja Silvian ohjeita videoiden ja kysymysten perusteella. Tehtävä nro 1 avattiin maanantaina 8.4. ja viestejä on kertynyt jo 268.
Kurssin asioita tulee siis pohdittua päivittäin, jotta pysyy perässä. Toisten videot on parasta antia, ja lisänä jokaiseen videoon Silvian jatko-ohjeet. Videoista saa itselleen hyviä vinkkejä ja ainakin verkkokalvolle (jos ei vielä selkärankaan asti) palaa kaikki käännökset ja lähetykset :D
Ensimmäisen oppitunnin aiheet olivat yksinkertaisia. Lähetyksiä putkeen pidättäen koiraa ensin, sama cik/cap -käännöksiin. Tavoitteena kasvattaa hiljalleen lähetysetäisyyttä. Erottelu "menemene" vs. "tässätässä". Itse toteutin tuota näissä videoissa putkien kanssa. Silvia suosittelee erilaisia häiriöesteitä heti alussa, hyvin lähellekin. Yksinkertaisissa harjoituksissa on siis työtä joka päivälle, sillä etäisyyttä ei kasvateta yhdessä harjoituksessa, vaan tarvitaan lyhyitä treenipätkiä usein.
Putkeen Gizmo irtoaa jo innolla, cik/cap vaatii lähetyksen lähempää. Kädessä tuntuvaan vetoon olen tyytyväinen.
Herkku ja Nasu tekee samoja treenejä. Herkun kohdalla nämä on erinomaista kiihkon nostattamista, lyhyet ja nopeat harjoitukset. Nasun kanssa myös on hyvä harjoitella pohjia, hallintaa ja käännöksiä.
Pääsiäisenä kävin Nasun kanssa ATD:n kisoissa Purinalla, kolme starttia:
Minulla oli tunne juoksemisesta, mutta liikkuva kuva kertoo taas totuuden perässä roikkuvasta kivireestä. Ekat kaksi rataa oli naurettavan helppoja ja olisi pitänyt pystyä parempaan. Eli ei ne sitten tainneet olla minulle naurettavan helppoja. Tuomarina niissä oli Leena Rantamäki-Lahtinen. Vika rata oli hauska ja kimurantti, Nybergin Johannan käsialaa. Radalta tuli yhteensä 13 tulosta, koirakoita 56. Meidän rata kosahti esteelle nro 9, putkesta piti mennä suoraan kepeille, mutta Nasu kävi hypyn kautta. Agilityssä onnistuminen on niin yksinkertaista. Pidä katse koirassa ja JUOKSE! Vain 30-40 sekuntia... Nasu hoiti kyllä oman tonttinsa erinomaisesti joka radalla.
Nämä oli muuten ekat pätkät minun ja Nasun agilityä, jotka julkaisen!! Syynä on se kameran jalusta. Varmasti jatkossa kuvaan enemmänkin treenejä ja kisoja, myös Herkusta.
Gizmon kasvu on hidastunut tai pysähtynyt, en tosin tiedä voiko meidän vaakaankaan luottaa. Painoa oli tänään punnittuna 11,1kg, 200g enemmän kuin kaksi viikkoa sitten! Toivoisin vielä muutamaa kiloa ja senttiä lisää :)
Puhina ja haukkuminen kohdistuu erityisesti toisiin koiriin tällä hetkellä, mutta myös esim. tummiin pukeutunut (Gizmon mielestä) oudosti käyttäytyvä ihminen voi käynnistää haukun. Eilen Gizmo haukkui meidän tiellä olevaa lasten rekka-autoa, kun palasimme kävelyltä. Häntä pystyssä ja haukkuen se veti rekkaa kohti ja tarkistettuaan sen juttu unohtui. Vahtihaukkua kuuluu välillä sisälläkin, joten siinä Gizmo eroaa Nasusta ja Sipasta.
Purinalla oli samanikäisiä pentuja, jotka olivat ihan pentuja myös mieleltään. Gizmo suhtautui niihin äkäisesti irvistiäen jos ne tulivat sen "alueelle", eli liian lähelle. Toiset olivat vielä innokkaita ja tulivat iloisina moikkaamaan ja leikkikaveria hakemaan. Ei tietysti paras tilanne muutenkaan kohdata ketään, kun ollaan hihnojen kanssa ahtaassa paikassa. Mutta edelleen, toiset olivat iloisia, Gizmo määräävä. Leikkikaveriksi Gizmo kelpuutti aikuisen bortsun, joka odotti rauhallisesti ja antoi Gizmon tehdä aloitteen. Sen kanssa oli saman tien leikit pystyssä.
Kirjaan Gizmon käytöstä ylös, koska monesti nämä pentuajan tapahtumat unohtuvat. Mörköilyihin olen tuumannut että "höpö höpö", vähän matalaan äänen sävyyn, ja ohjannut mielenkiinnon muuhun hommaan. Toisten koirien kanssa olen nyt yrittänyt tehdä niin, että sanon etteivät saa lähestyä, Gizmo on hitaasti lämpenevä. Lenkillä me ei kyllä ketään tavatakaan, vaan harjoitellaan ohitusta. Kotona Gizmo on aika reipas aikuisten koirien kanssa. Se ei niitä hirveästi kumarra, ja sitä vähän seurailenkin... Pentuesisarusten kanssa leikit kuitenkin meni kivasti tapaamisessa!
FC:n esitehtävistä palautteena oli tehdä pidempiä heittoja, ja jatkossa käyttää lelua cik/cap:issä. Vähän mutisin että tahtoo mennä korvat, mutta vastaus oli, että nyt on helppoja harjoituksia, lelu on helpompi tuoda nyt kuin myöhemmin. Paikallaoloonkin sain ohjeeksi käyttää jatkossa lelua. Ihan hyvä idea. Ja maanantaina saadaan kurssin ekat oikeat tehtävät, jee!!
Loppuun laitan esimerkkivideon. Koiran innostava lähetys ja oikea-aikainen (ja -suuntainen)palkkaus:
Niinpä niin. Kouluttaminen on lapsellisen helppoa! Joku pöljä tosin näyttäisi sijoittaneen pussin suoraan päin tolppaa, näin videolta katsottuna.
En ole pätkääkään kiinnostunut html-kielestä, kuvan tai videon muokkauksesta, kameran käytöstä tai muusta sellaisesta. Mutta mitäpä ei koiraharrastuksen nimissä tekisi. Iso osa FC:n (Foundations class) alkutehtävän toteutusta oli se, että oli hommattava kameraan jalusta, mietittävä käyttääkö pokkaria vai järkkäriä sen ikuisen kännykän sijaan, ja sitten se videonmuokkausohjelman käyttö... plaah. Heti ärsytti videon muokkaus tietokoneella, kun se ei toiminut yhtä helposti kuin kännykän muokkausohjelma. Ymmärrän toki, että kun on enemmän toimintoja ja mahdollisuuksia, niin monimutkaisemmaksi ne ohjelmat käy. Valitsin todella helpon ohjelman ja silti aluksi kiristi hermoja.
Olen kuitenkin ihan tyytyväinen nyt. Päädyin pokkariin, kun videosta saa kooltaan pienemmän. Jalustakin on ihan kätevä! Neuvojen mukaan ei olisi kannattanut hankkia alle 250 euroa maksavaa jalustaa. Pohdittiin kotona, että meille riittää noin 100 euron jalusta. Kaupassa oli vaan kahta mallia, matalampi ja korkeampi. Molemmat 49,90 euroa. Ok, ajanee asian, ajattelin. Kassa veloitti 19,95, joten katsotaan kauanko jalusta kestää käyttöä! Mutta ihan sopiva hinta minulle!
Foundations class:in esitehtävänä oli leikkiä paljon koiran kanssa, etsiä parasta lelua, cik/cap -käännökset, lelulle "hetsaus" pannasta pitäen ja vapautus, paikallaolo häiriössä ja ovien sulkeminen. Ovien sulkeminen sujuu, mutta jatkan yleistystä erilaisiin oviin. Cik/cap:ia on naksuteltu kotosalla, vaativat vielä vahvistusta paljon mutta alussa ollaan. Jatkan käännösten harjoittelua vielä namilla, kun tuntuu että lelu vie aivot, korvat ja oman ajattelun. Lelun heittelystä tuli oikeastaan vasta videoinnin jälkeen mieleen, että miksi en ole käyttänyt palloa! Voisi sopia hampaita vaihtavan palkaksi huomattavasti paremmin kuin taistelulelu. Taas videolla oli tarkoituksensa. Tuli tarkemmin pohdittua omaa toimintaansa.
Tässä meidän harjoitusvideo, jonka lisäilen Silvian ryhmään ja jään odottamaan kommentteja. Tämä oli ennen kaikkea videointiharjoitus ja videon muokkausharjoitus. Sekin tuli taas esille, että kamera pitää ladata ennen käyttöä...
Vähän sekosin jo viikoissa ja hyppäsin yhden viikon yli Gizmon kasvuvideoissa. Asia on nyt korjattu. Luulin myös, että Gizmo on MELKEIN 5 kuukautta.
Tämänkertainen video on otettu jo viikko takaperin perjantaina, Primal Sense Farm:in paimennustunnilla. En vain saanut aikaiseksi tiivistää sitä. Videolta näkyy nyt alun humputtelua, ja sitten sitä innostusta, ja pari oivallustakin. Jatkossa Gizmo on liinassa ja harjoitellaan hallintaa.
Videolta on leikattu pois niitä kohtia, kun yritin lassota talutushihnalla yhden lampaan, tai kun kaaduin ja hädin tuskin vältin yhden lampaan liiskaamisen alleni. Onkohan eettisesti oikein päästää minua sinne aitaukseen enää?
Gizmon paino oli 9,9kg viikolla 22, eli noin 5 kuukauden iässä. Se syö mielestäni paljon, mutta on hyvin hoikkaa mallia. Edelleen puhinat eri tilanteissa jatkuvat, mutta osaan jo arvailla ja ennakoida. Namit (eli oma ruoka) kääntää yleensä huomion pois puhinakohteista. Gizmo karkailee jatkuvasti pihasta aidan yli, eikä se voikaan olla siellä valvomatta.
Foundations class:in läksyjä ollaan sen verran tehty, että vähän ollaan ulkona leikitty ja viety cik/cap:ia eri paikkoihin. Tutkailin myös puomin alastulon mittoja... Ja puoliso lupasi hoitaa loput!! Rakkaus lisääntyi heti!
Ihmismieli on mielenkiintoinen. Kun tiedossa on lisää tekemistä (esim. muutto tai koiranpentu) niin siitä virkistyy, innostuu ja saa voimaa. Ei ehkä kosketa aihetta siivous, autonkorjaus tai pihanhoito...
Arvata saattaa, että minulle on kivaa työtä luvassa! Agilityihmiset päättelivät jo otsikosta mitä se voisi olla. No oikein, se on Trkmanin agilitykurssi etänä, aiheena "pohjat"! Jeeee...! Kurssin hintaan kuului dvd "Foundations Fun", JEEE isolla!! Siitä huolimatta, että mietin pitkään uskallanko ilmoittautua, olen nyt aivan innoissani! Onneksi uskalsin! Eniten pelotti, että jaksanko tehdä tarpeeksi töitä, mutta pelko helpotti näköjään pelkällä ilmoittautumisella...
Kurssi alkaa huhtikuussa, mutta muutama tehtävä on jo kotiläksynä ennen sitä. Leikkimistä, cik&cap, ovien paukuttamista, 2o2o laatikolla ja paikalla pysyminen. Näistä oli koulutusohjeet "classroom:issa". Moni kurssilainen on jo esittäytynyt siellä, meitä on ympäri maailman! Useampi suomalainenkin on mukana ja muutaman kanssa on jo alustavasti suunniteltu keväälle tapaamista. Kivaa tutustua uusiin ihmisiin! Ja kivaa ja kiinnostavaa tutustua koiraharrastuksen etämuotoon. Otan kurssille osaa Gizmon kanssa, mutta tietysti Nasu ja Herkku pääsee tekemään samat harjoitukset. Vuorotyöläisenä minulla on aikaa treenata, kun muilla ei ole ja toisinpäin. Tämä toivottavasti helpottaa ongelmaa osittain.
Dvd on vielä katsomatta. Viisi vuotta sitten olisin katsonut sen saman tien, mutta nyt tekee mieli odottaa sopivaa hetkeä! Ehkäpä huomenna ehtisin... FUNFUNFUN!
Haaveilusta arkeen. Tänään ohjasin agilityn alkeisryhmäläisiä ja ryhmien jälkeen Herkku ja Gizmo pääsivät tekemään lyhyet harjoitukset (Nasulla alkoi juoksut). Molemmille hieman siksakkia (cik&cap), eteenmenoa ja Gizmolle lisäksi pussi ja keinun alkeita. Tarkoitus on opettaa keinua näin:
Kokosin Gizmon jumppamuuvit videoksi, ikää 22 viikkoa eli melkein 5 kuukautta. Videolla näkyy temppu "ristiin/rastiin", eli ristikkäisten jalkojen nosto. Kesti hieman miettiä, miten saisin sen opetettua, mutta nyt se jo onnistuu polvieni välissä. Tarkoitus on kesällä ulkona käyttää sopivan kokoisia kiviä apuna, jotta G. oppisi itsenäisesti nostamaan ristikkäiset jalat (kivet targettina). Saa vinkata jos joku tietää helpomman tavan! Puolipallothan olisi kätevät, mutta niitä meiltä ei vielä löydy.
Painoa Gizmolla oli perjantaina punnittuna 9,2kg.
