Herkkutokot

TK2 Intopiukan Herkku

Tänäkin vuonna Nasun syntymäpäivä "sivuutetaan" Herkun tokosaavutuksilla.

Iltakoe Vantaalla. Ilmoittautumisessa heti tiedotettiin, että vartin päästä aloitetaan. Sehän sopi meille hyvin, ei liian pitkää odottelua ja valmistautumisaikaa. Kun toin Herkun halliin, huomasin sheltin harjoittelevan noutoa. Ja tajusin että oma kapula jäi kotiin. Luovutin 10 sekunnin ajaksi, kun nouto on haaste muutenkin, ja tuskin Herkku nostaisi kovinkaan hyvin kapulaa joka yllättäin olisi vieras. Eikä se haittaisi mitään, jos muista liikkeistä olisi odotettavissa ysiä ja kymppiä. Mutta tästä meidät pelasti D&C, jonka myyntipöydässä oli pieniä kapuloita. Ja kaiken hyvän lisäksi korttipääte!! Käteistä ei olisi ollut (taaskaan) mukana. Ehdimme hyvin tutustua uuteen kapulaan!

Avoimen luokan koiria oli noin kaksikymmentä, olimme viimeisenä suoritusvuorossa. Ensin paikallaolot, jonka jälkeen odoteltiin, ja odoteltiin, ja odoteltiin... Onneksi Hakunilan halli on mukava, siisti ja siellä on sopiva lämpötila. Odotellessa fiilikset vaan ehti mennä laidasta laitaan. Yritin kuitenkin asennoitua niin, että mennään vaan treenaamaan.

Paikallaolosta saimme kympin, niillä taidoilla mitkä on joskus opittu. Edellisen kerran kokeenomaista paikallaoloa on harjoiteltu edellisessä kokeessa, Nasun edellisenä synttäripäivänä tasan vuosi sitten! Kaikista muistakin liikkeistä tuli pisteitä, yhtään ei mennyt nollille. Tapaturmia, unohtui perusasento, noudon palautusasento vinossa, kaukoissa ei noussut ekalla... yleisvaikutelma kuitenkin 9, oli kuulemma iloisen näköistä ja koiralla hyvä ilme, miten katsoo minua...  Mietin suorituksen jälkeen, että taitaa jäädä pisteet vähän alle tarvittavan. Mutta saimme pisteitä tasan 160/200, sehän riitti!

Herkku tosiaankin tokoilee ilolla. Se katsoo minua kuin suurta HK:n sinistä silmät loistaen. Se on jopa yli-innokas välillä, pomppii vierellä. Suorastaan pelottaa kehässä, että se lähtee heittämään häntä putkella kunniakierroksia ja ajautuu kehän ulkopuolelle. Tähän on nyt hyvä jäädä virallisten kokeiden osalta, olemme erittäin tyytyväisiä! Neljä alon koetta ja neljä avon koetta. Ihan hienosti!

Kisakuulumiset



Me vaan ulkoillaan ja elellään, eikä treeni- tai kisakuulumisia ole kerrottavana.

On se syksy.

Olen yrittänyt katsella tokokoekalenteria, olisipa ilmoittautuminen yhtä helppoa kuin agilitykisoihin tai näyttelyihin! Selvennykseksi heille, jotka ei näissä karkeloissa käy, että tokokokeisiin otetaan rajattu, pieni (vs. agility) määrä osallistujia ja nopeat syövät hitaat. Ilmoittautuminen tapahtuu soittamalla ja/tai sähköpostilla varmistamalla koepaikka. Esim. agilityn puolella on jo pitkään toiminut sähköinen ilmoittautumisjärjestelmä.

Mutta kasvatit ovat olleet taas tehokkaita!

Iiris ohjailee agilityssä hienosti pian kaksi vuotiasta Enneä (NasuxEnnis), joka on Iiriksen ensimmäinen bc. Pari on vain yhtä nollaa vajaa 3-luokkalaisia! Voisi erehtyä luulemaan, että yhteistyötä on takana useampikin vuosi. Ilolla seuraan heidän menoa, minne he vielä ehtivätkään! Iiris on löytänyt nopeasti Ennelle sopivan rytmin ja tyylin.

Myös Nasun ja Retun poika Viisel laittoi terveiset, että tokon ylin luokka kutsuu! Tunnarista nolla pistettä, kun piti vielä tehdä tarkistus ja nostaa välissä väärä kapula. Sehän on vain järkevää :) Muut liikkeet olivat ysiä ja kymppiä, ja yhteensä pisteitä 272. Kaukojen ja luoksetulon kympeistä olen henk.koht. aika kade. Ei ole helppoja liikkeitä!

Kuva: Tanja Pitkänen

Kuva: Tanja Pitkänen



Herkun rokotukset hoidettiin taannoin taas kuntoon ja samalla juteltiin eläinlääkärin kanssa epilepsiasta. Herkku sai tarvittaessa käytettäväksi kohtauksen rauhoittavan lääkkeen, Stesolidin, jota myös ihmisillä käytetään. Kohtaukset ovat venyneet noin kymmenen minuuttisiksi kokonaisuudessaan, mutta eivät onneksi ole kovin rajuja eikä niitä ole usein. Stesolid on kuitenkin nyt hyvä ensiapu myös siltä kantilta, jos kohtaus ei joskus päätykään. Korvassa Herkulla on ollut viime aikoina märkää, en oikein ole varma että mikä ruoka-aine sen aiheuttaa. Royal Canin on testattu pari kertaa ja aiheuttanut saman. Nyt ei olla sitä ainakaan annettu...

Pieniä juttuja Herkulle. Suurempi iljetys on kylmenevät ja märät säät kuin nämä yllä mainitut, jos Herkulta kysytään.

Jos vaan saa majailla peittojen seassa koko päivän,
niin syksykin on ihan jees.







Kisajännittäjä

Jännitän aina tokokokeita, agikisoja ym. Ja minulla on hieman itseäni rasittava tekniikka välttää jännitystä. Noin viikko ennen kisaa ajattelen, että muutamana päivänä teen viimeistelyjä... no se saattaa olla edellinen ilta. Mitään en pakkaa, ennen kuin pitäisi olla jo menossa. Ja sitten olen myöhässä. Kisakirjatkin on olleet joskus hukassa sun muuta. Voin kertoa, sellaisen voi ostaa uuden ja aloittaa sen käytön suoraan, vaikka olisi aginollia vanhassa. Ja jos se vanha löytyy ja uusi katoaa, voi taas käyttää vanhaa.

Huomaan sulkevani kisat pois mielestäni. Tuskimpa se jää kisakaverilta siltikään huomaamatta. Olen jostain lukenut, että ainakin jo edellisenä päivänä koirat "haistavat" tilanteen, vaikkei itse kokisikaan jännitystä. Haluaisin kovasti kunnostautua lähtövalmistelujen suhteen, koska jos kaikki olisi valmiina aamua varten, olisi vähemmän stressattavaa. Kuulostaa ihan järkevältä kun "pistää paperille".

Usein en edes halua lähteä kisoihin sinä aamuna, kun olen sinne menossa. Lähes aina ajattelen, että pitipä ilmoittautua, voisi tehdä jotain muutakin tänään. Nukkua pitkään, pitkä lenkki tai mukavat treenit, perheen kanssa yhteiseloa, jonkun kotona roikkuvan homman voisi hoitaa jne. Mutta silti aina on kiva ilmoittautua ja enemmänkin haluaisin käydä, jos aika antaisi myöden. Näin ajattelen kaikkina muina ajankohtina. Olen aina iloinen kisapaikalla, ja pääsääntöisesti myös kisan jälkeen olen tyytyväinen, vaikkei läheskään aina mene nappiin, ei edes sinne päin. Negatiivisuutta on havaittavissa vain lähtöaamuina.

Jostain syystä Herkun kanssa kisaaminen on leppoisinta. Se varmaan johtuu siitä, että Herkku on aikuinen koira vs. Gizmo. Se johtuu takuulla myös siitä, etten aseta meidän tekemiselle tavoitteita. Herkun kiinnostus tekemiseen on vaihtelevaa, se on omapäinen ja koulutusvirheitä on tehty, niin minusta olisi epäreilua meille molemmille asettaa suuria tavoitteita. Lisäksi huomioin Herkun kohdalla mahdolliset epilepsian vaikutukset käytökseen. Iloitaan onnistumisista ja huonommat päivät kuitataan huonolla päivällä. Otetaan silti paketista nakkia!



Oli tarkoitus kirjoittaa enemmän viime viikonlopun kokeista ja vähemmän kisajännittämisestä. Maratoniksi menee mutta menköön.


Gizmon olin ilmoittanut aiemmin ja huomioinut asian treenatessa. Herkun sain kisaan edellisenä päivänä, eikä liikkeitä oltu treenailtu, sillä en näe syytä pitää samoja liikkeitä koko aikaa parhaassa tatsissa. Eli illalla vielä molemmille kiva kiva -treenit, innostavat ja palkkaa asenteesta.

Koepaikalla selvisi, että molemmat on viimeisenä, kehät samaan aikaan. Kehien välissä oli kaistale, jossa myyntikojua ja tietysti kisaajat koirineen. Alokkaita 19 kpl ja avoimia 10 kpl. Alokkaat etenivät puolet nopeammin ja olisi tietenkin pitänyt olla kehässä molempien kanssa samaan aikaan. En oikein tiennyt koetta seuratessa, että kumpaa virittelen. Paikallaolot otettiin alussa, siinäkin seisoin jo väärän koiran kanssa odottelemassa...

Se meni sitten niin, että Herkku juuri ehti ensin kehään. Se oli nukuksissa, mutta innolla teki lopuksi noudon, kaukot ja hypyn. En oikein uskaltanut rapsutellen kehua, sillä edellisessä kokeessa se lähti siitä innostuneena rallittamaan häntä putkella pitkin kehän reunoja. Kaukoissa oli muuten käytössä "liikennevalo". Ylhäältä alaspäin oli eri asennoissa koiria, ja valon syttyessä piti käskyttää ko. asento. Oma tapa oli sitkeässä, teki mieli kääntää päätä kohti sivulla olevaa liikkuria. Kun Herkun suoritus oli ohi, näin että alo-kehä oli tyhjänä. Harmitti kun Herkun palkkaus jäi puolitiehen, vein sen pikaisesti seinään ja otin Gizmon.

Gizmolle matkalla pikainen viritys, odotukset ei olleet kovin korkealla enää suorituksen suhteen. Jo alun alkaen ajattelin, että seuraavia kokeita katsotaan johonkin kesälle, sillä vaikka tekniikka on hallussa, niin Gizmo on vielä nuori, utelias ja vilkas. Paikallamakuussakin pää pyöri. Kehä meni kuitenkin minusta kivasti. Ei varmasti katsojan mielestä niinkään, eihän pisteitäkään tullut yhteensä kuin 163.

Mutta minulle itselleni, kisajännittäjälle, juuri ne tärkeimmät asiat toimi. Palkkaus ja liikkeiden välit. Gizmon kanssa oli turvallista olla, sillä se innostui juuri minusta liikkeiden välissä. Palkkaus on kehittynyt asioista, mistä Gizmo pitää: kehumisesta ja pienestä "kurmotuksesta". Eli vatkaan käsillä sen kaulaa reilusti rapsutellen. Se nousee usein minua vasten kehuttavaksi. Koko Gizmon pentue nautti silittelystä, joten olen pyrkinyt sitä vahvistamaan. Nasuahan lääppiminen kesken tekemisen lähinnä ällöttää.

Pisteitä meni siitä, että kesken liikkeen G. ehti haistella jotain. Esim. hypyllä hyppäsi innolla, sitten jo ehti alkaa haistella hyppyä ennen kuin ehdin viereen. Samoin liikkeestä seisominen, hyvä stoppi ja sitten alkoikin haistelu. Näissäkin tilanteissa silti iloitsin, sillä kun palasin viereen ja annoin käskyn, niin koira toimi ihan tikkana. Lisäksi niissä kohdissa, missä koira teki normaalin tapaan, tekeminen oli laadukasta ja innokasta.

Gizmo oli kokeessa ajatuksella läsnä, se ei vaan voi vielä mitään uteliaisuudelle, ja olisi suuri virhe sitä liikaa siitä suitsia. Ajan ja positiivisen treenin kanssa mieli rauhoittuu. Ja tunnistan kyllä laamailun, esim. ohjaajan jännityksestä johtuvan. Sitä olen jännittäjänä nähnyt ja kokenut. Sitä tuo ei ollut. Päinvastoin, olin jopa yllättynyt miten tasaisena vire säilyi. Gizmo oli rento, iloinen ja virkeä läpi kokeen. Liikkurikin kehui jälkikäteen, että on tosi kivanoloinen koira.

Yllätyin kokeen jälkeen että molemmilla on taulussa 1-tulokset, Herkku vielä sijoittui ensimmäiseksi. Molemmissa kehissä tehtiin 3 ykköstä, paljon oli muillakin haisteluongelmia ja tietysti kehien välissä oli aika vilinää. Kun vielä huomioi meidän suoritusvuorojen vaihdot, niin sanoisin ettei ollut meille helpoin koeympäristö. Erittäin tyytyväisenä lähdin siis kotimatkalle.



(Niin joo, muistiinpanoina tähän loppuun vielä. Koetta seuraavana päivänä kävimme kyläilemässä Herkku mukana, ja olin ajatellut maanantaina pitää Herkulle lepopäivän edellisten epilepsiakohtausten opettamana. Kohtaus kuitenkin tuli lepopäivänä, Herkku oli läsnä mutta kroppa kouristi. Kesto alle 5 minuuttia. Tämäkin kohtaus osuu vanhaan kaavaan.)

Ohjattu toko 4/4

Tänään oli Gizmon viimeinen ohjattu toko. Treeni sujui hyvällä vireellä, ensin itsenäisesti noutoja, ruutua ym. pientä. Gizmo kävi jo etsimässä oman tunnarin kasan vierestä, kaksi kertaa, wou! Kasasta kolmisen metrin päässä oli pienissä ämpäreissä lisää tunnareita, Gizmo kävi toisella kerralla tarkistamassa nekin. Koiran nenä on ihmeellinen! Sitten teimme kokeenomaisesti liikkeenohjauksella kehään menon, seuraamisen, liikkeestä maahan, luoksetulo ja liikkeestä seisominen. Palkka vain lopussa, leluriehutusta.

Kokeenomainen meni ihan mielettömän hyvin. Tasainen hyvä vire koko suorituksen ajan, seuraaminen tuntui hyvältä, siis ilme ja tekniikka. Ehkä koekäyntikin lisäsi omaa varmuuttani Gizmon kanssa. Voin luottaa Gizmoon ja meidän osaamiseen rauhallisin mielin, ja toisaalta tiedän mitä vahvistetaan. Joten, kannatti käydä tarkistamassa välillä tasoa ja harjoittelemassa ihan virallisia kokeita.

Herkku pääsi myös lopuksi tekemään palautustreenit. Palkka ensin kaukoista. Sitten luoksetulo jossa painopisteenä oli, vasta, käskystä lähteminen. Ja seuraamista, jossa keskityttiin tarkkuuteen ja sijaintiin. Herkku on helposti kaukana minusta, mutta en ole siihen suuremmin kiinnittänyt huomiota, kunhan on iloinen ja kontakti pysyy.

Herkku olikin iloinen, vielä loppukävelyt ja autolla kaivoin ruokapussin esiin. Ahneena koirana Herkku innostui entisestään ja sitten laukesi epilepsiakohtaus :(. Herkku oli tajuissaan, vääntelehtiminen kesti noin 5 minuuttia. Herkun silmät vettyivät ja näytti kuin se pidättelisi kyyneliä. Kyyneleet tuli myös minun silmiin.

Back in business

Astuin tokokehään kolmen vuoden tauon jälkeen!! Se oli ihan liian jännittävää, mutta selvisin hengissä. Jäi ihan hyvä mieli, vaikka suoritukset meni vähän sinne päin...

Olisi auttanut jännitykseen, jos olisi käynyt katsomassa yhden kokeen ennen osallistumista. Tai jos olisi osallistunut mölleihin. Ettei olisi tarvinut kehän reunalla vakoilla montako käskyä saa antaa, tai että onko siinä alokkaassa jo seuraaminen juosten, hitsiläinen... Muistelen olevani koulutettu liikkeenohjaaja, saman muisti myös tuomari ja intoili josko pääsisin liikkuroimaan...
Vitsit sikseen, ihmeellisesti ne säännöt ja kiemurat siinä päivän mittaan palautuivat mieleen. Lisää kokeita vaan kalenteriin!

Gizmon suoritus meni ihan liian suuressa jännityksessä, mm. edellä mainituista syistä. Ja kun meillä ei ole yhteistä koetaustaa niin jännitti myös koiran valmistelut, ympäristön vaikutus, jännityksen vaikutus, nurmi ym ym. Tuloksena alo2, pisteitä 154, sij.5/16. Sehän oli jopa 6 pistettä alle 1-tuloksen, höh. Onnistuneella hypyllä olisimme olleet 1-tuloksen puolella...no siedetään harjoitella vielä!

Liikkeestä maahanmeno meni nollille, muutoinkaan ei täysiä pisteitä sadellut. Mutta oikeastaan oli paljon hyvää. Seuraamiset oli pitkähköt, mutta paljon laadukkaammat kuin Nasulla aikanaan. Kun Nasun kanssa aloitin kokeissa, en ollut oikein ehkä ajatellut, että pitäisi olla suunnitelma liikkeiden väliinkin. Minulla oli pitkään ongelmia niiden kanssa ja se vaikutti koko keskittymiseen. Gizmon kanssa tehdessä oli itselläni paljon rauhallisempi mieli.

Paikallamakuussa Gizmo pysyi, vaikka epäilin hieman asiaa, kun edellisissä treeneissä innokas uros ampaisi Gizmon ympärille eikä G. erityisemmin ilahtunut asiasta...
Hypyssä sähläsin itse, Gizmo teki eritavalla kuin odotin ja minulta meni pasmat sekaisin. Niin amatööriä, ei kyllä yhtään välähtänyt.
Perusasentoihin Gizmo ei meinannut taipua liikkeiden lopuissa, on varmaan varmisteltu liikaa. Tai sitten se ei vaan kiinnostanut.

Luulen että treeneihin uskallan vähän nostaa virettä ja palkkaamiseen/palkkaamattomuuten kiinnitän nyt paremmin huomion. Täytyy enemmän treenata isolla, mutta harvemmalla palkalla, ja vahvistaa edelleen myös suullista kehua sekä rapsutusta/silitystä.

Herkku oli kuitenkin hyvässä vireessä! En itsekään enää jännittänyt, sekin varmasti vaikutti. Herkku jaksoi ilolla tehdä töitä ja kun kehuin, niin tuuletti häntäputkella liikkeiden välissä, ja meinasi käydä kehänauhojen ulkopuolella! Asia ratkaistiin laittamalla Herkku käskyn alle liikkeiden väleissä...

Pisteet eivät olleet korkeat, 167,5 sij. 4/8, riittää kuitenkin avo1-tulokseen! Ja pisteitä meni vain meidän koe/treenitaustan huomioiden iloisista asioista. Herkku ennakoi aivan kaiken. Se lähti vauhdilla luoksetuloon, noutoon, maasta-istumiseen... hyppyä en enää uskaltanut sille edes kertoa tulevaksi, ja se hetken katseli ympärilleen etsien, kun sanoin "hyppy".

Ennakointi on minusta aina erittäin positiivinen ongelma, sehän vain kertoo että koira osaa ja haluaa. Malttia on pääsääntöisesti helpompi kasvattaa (poikkeuksia on toki).


Täytyy vielä mainita/mainostaa että kävin ostamassa Gizmolle omat valjaat. Nasun tuliaisvaljaat (kiitokset Tampereen osastolle) on osoittautuneet niin kestäviksi ja hyvän mallisiksi, että halusin Gizmolle samanlaiset. Kyseessä Zero DC short. Ei pyöri päällä, sopii kevyeen vetoon ja ihan tavalliseenkin käyttöön. Tässä mainoskuva (meillä on valitettavasti vaan tavalliset punaiset, kun ei ollut värivaihtoehtoja):

Toko on kivaa!

Viime viikolla tuntui, että kesäloma vaan jatkuu... säät oli helteiset ja lähdettiin taas reissun päälle. Pitäähän koirilla olla treenitaukoja jolloin omaksutaan uusia juttuja... vai miten se nyt meni. Ainakin ne nauttivat järvestä ja vapaudesta siinä missä me ihmisetkin.

Maanantaina tavattiin Gizmon Frei-veli tokoilujen merkeissä. Gizmo oli ihan pirteä, ottaen huomioon että keli oli edelleen painostavan kuuma ja viikonlopun rantariehuminen alla. Alokasliikkeitä, pitkästä aikaa myös vähän ruutua ja noutoa.

Gizmon kehonhallintaa: Leikkiessä ja palkatessa se heittäytyy kuperkeikkoihin ihan holtittomasti. Lähes aina se nappaa pallonkin kyljellään kierien kiinni (?).

Frein mielestä saalistus oli paljon hauskempaa kuin taistelu, ja hakukaarta tarjosi esim. ruudun kanssa. Onneksi namitkin kiinnostaa, niin voi vaihdella palkkaa tehtävän mukaan! Hyvin Frei jaksoi treenailla, ja se odotti aina rauhassa kun me jotain liikettä pohdittiin. Järkevä heppu! Mutta toki 10kk ikäisellä uroksella kiinnostusta oli muuhunkin, kuten olettaa voi. Frei ei aina ollut ihan varma, että kannattaako jotain tehdä, kuten me likat meinattiin.

Se on muutes teidän heiniä miettiä, miten kaikki olis kivaa ja kannattavaa! Terv. nuori herra Frei

Gizmolla on olemassa palaset alokasluokkaa varten, nyt vaan pitäisi yhdistellä, ja testailla eri ympäristöissä. Hyppykin toimi tänään kotipihassa, laitoin Gizmon mukaisen korkeuden ensimmäistä kertaa, ei ongelmaa. Liike oli parempi kuin ennen. Ihmeellisesti oppi syöksähtelee välillä myrskyn lailla eteenpäin. Se on varmaan se kesätaukoilu...!!

Myös Herkku sai tokoilla tänään vakavalla mielellä. Mahdollinen koepäivä pitää käyttää tehokkaasti, molemmat koirat tason tarkistukseen samalla kertaa! Herkulla on liikkeet hallussa, jos sitä sattuu huvittamaan. Se nimenomaan onkin minun tehtäväni tässä vaiheessa. Saada huvittamaan. Esim. kaukokäskyjen maasta-istuminen voi olla nihkeää, jos ei vaan jaksa nousta. Voitte kuvitella.

Tässä minun toko-on-kivaa-ilme:

 



Älkää pelätkö minuu, miä vaan keskityn -perinteinen.

 

Kaksi tahmeaa

Herkku ja Gizmo.
Helatorstaina kisasin Vantaalla sekä Nasun että Herkun kanssa kaksi starttia. Herkku oli todella nihkeässä vireessä meidän normista virittelystä huolimatta. Agiradalla rakkaat kontaktit saivat Herkkua innostumaan, muutoin oli aika taistelua saada se pysymään liikkeessä. Hyppyradalle laitoin Herkun aitaan odottelemaan ja otin sen siitä mukaan juuri ennen lähtöä. Parempi. Ihan siisti rata ja suht kevyttä menoa. Sitten keppien jälkeen nenä veti maahan, kuten edelliselläkin suorittajalla.  Houkuttelu eteenpäin vei aikansa... tuloksena radoilta oli 5 ja yliaika 0.

Tietysti sitten olen pohdiskellut virettä... meillä on ollut nyt hyvä vauhti ja into, viimeisimmissä kisoissa ja treenatessa. Vähän mietin säätä, ehkä oli yllättäen lämmintä Herkulle. Olinko itse jotenkin erilainen? Varmaan olinkin, kisa on eri tilanne kuin treenit. Toisaalta, minulla oli ihan varma olo lähteä Herkun kanssa tekemään. Viime aikaisten treenien perusteella en odottanut tätä, vaikka tiedän että H. käy tuulella. Se että H. käy tuulella (motivaatio ei aina kohdillaan), on varmasti seurausta puutteellisesta pohjatyöstä. Jatkamme harjoituksia!

Nasun kanssa ei tarvinut taistella motivaation kanssa. Radat kivat, haastavia yksityiskohtia, osasta selvittiin ja osasta ei. En vielä ole valmis, mutta harjoittelen. Toisaalta ihan lupaavia yrityksiä, ehkä saan vielä kokonaisuuksiakin joskus kasaan. Parissa kohdassa unohtui taas se huolellinen ohjaus, kun ajatukset oli seuraavassa tilanteessa. Joissain kohdissa mielestäni onnistuin ihan kauniisti.

Ja sitten se tahmea Giisseli, 7kk. Viime aikoina olen huomannut, että Gizmoa kiinnostaa helposti ihan hänen omat juttunsa. Haistelu on hyvin korkealla sijalla tekemisessä. Ja kaverit, ne ovat isompi häiriö kuin hetki sitten. Kun kutsun Gizmoa, se voi seisoa ja katsoa minua, ja käydä maahan lojumaan. Namitkaan ei ole mikään superjuttu, joskaan en sanoisi että Gizmo on koskaan ollut kovinkaan ahne. Minusta se tuntuu kaikessa tekemisessä tällä hetkellä vähän tahmealta. Vanhat tutut jutut sytyttävät sen nopeasti, esim. cik/cap (jossa palkkaankin lelulla). Keittiötreenit on samanlaiset innokkaat kuin ennenkin. Mutta esim. ulkona namitokot ei sytytä sitä. Se tekee kyllä, mutta jotenkin tunnen että se on tahmaista. Ei niin virkeää kuin toivoisin ja olen nähnyt. Ei ulkopuolinen varmaan edes huomaisi. Ehkä murkkuoireita... Vahtiminen ja epäluuloisuushan alkoi jo varhain.

Siispä pitäydymme erityisen kivoissa ja helpoissa jutuissa nyt hetken. Ja ehkä teemme jälkeä ja piilotamme tunnarikapulaa. Tunnarikapulan etsiminen oli nimittäin tämän päiväisten tokotreenien paras ja kiinnostavin juttu! Leikitään paljon ja palkkaan paljon. Annoskokoakin voisi taas tarkistaa, Gizmohan on syönyt kaksinkertaisia annoksia verrattuna Nasuun ja Sippaan.

Trkmanin Foundations class etenee. Kurssi on luova, sieltä voi poimia niitä juttuja, joihin oma koira tarvitsee treenausta. Me olemme tehneet viime aikoina kasia kahdella hypyllä ja putkella, cik/cap sanojen erottelua, este-erottelua, lähetystä ja kerran kujakeppejä. Koostan videota kun taas ehdin. Uusimmassa tehtävänannossa pääsemme harjoittelemaan suoraan etenemistä!

Vapaapäiviä odotellessa!

Tokokurssilla

En edes muista milloin olen viimeksi ollut tokoryhmässä!!

Pitihän Gizmo toki ilmoittaa penturyhmään, ja nyt on ensimmäinen kerta takana. Repussa oli nameja, leluja... ja kaikenlaista roinaa agitreenien tiimoilta. Hieman jopa jännitti! Mitähän me oikein tokotunnilla tehdään, jaksaakohan Gizmo, malttaakohan Gizmo, osaankohan minä... ihan tuntui, niin kuin olisi vieraalla maalla. Mehän ollaan treenailtu vain yksikseen, omassa keittiössä!!

Mutta jostain syvältä pulppuaa innostus ja jostain putkahtelee mieleen asioita... "näinhän se menikin". Gizmoakin jännitti ensin vieraat koirat, mutta ei ne suuremmin häirinneet tekemistä. Minusta Gizmo teki jopa samantasoisesti kuin kotona. Toki se välillä vilkuili muiden touhuja (etenkin velipoika kiinnosti), mutta niitä vieraita koiria ei olekaan koskaan meidän keittiötreeneissä.

Tunnilla tsekattiin kontakti, perusasento, seuraamisen alkeita, luoksetulo, leikkiminen ja kosketusalusta. Gizmon kanssa on tosi leppoisaa treenailla. Yritän aina harjoitella lyhyesti ja laadulla, ja palkkailen pääsääntöisesti sitä edelleen omalla ruoalla ja leluilla. Tokoryhmässä meillä toki oli lihapullat mukana. Gizmon palkkausta on helppo vaihtaa lelusta namiin ja namista leluun.


Innostuin taas kokeilemaan tokohyppyä, ja tässä tämän hetkinen suoritus:

 

 

 

Olemme myös tehneet foundations class-treenejä, uusimmat löytyy taas meidän videoista. Teki mieli videolta kellottaa Nasun ja Gizmon ajat samalla harkkapätkällä, eroa tuli tasan sekunti, Gizmon hyväksi.

Milloin Gizmo on kasvanut noin aikuisen näköiseksi??? Vaikka pieni kirppuhan se on edelleen, jopa kutistunut, jos meidän vaakaan on luottaminen. Se näytti Gizmon painoksi 11,7kg. Noin 5kg vähemmän kuin Nasun paino. Mutta ne alkavat olla suht saman korkuisia ja pituisia. Toki ulkoisesti näkee, että hyvinkin eroa voi olla 5kg.

Gizmon veli valitettavasti odottaa leikkausta olkien ocd-muutosten vuoksi. Nämä on niitä kasvattamisen surkeita puolia. Terveysasioita kun ei voi parantaa kouluttamalla. Terveysongelmat saa aina mielen matalaksi joksikin aikaa. Joitain asioita ei halua liikaa ajatella edes parin vuoden kuluttua. Niitä pohtii lyhyesti silloin, kun on sopiva hengähdystauko. Ne itkettää joskus salaa.
Sellainen pistää miettimään, mikä järki on yhtään missään koiratouhuissa. Jos harrastaisi vaikka tanssia, seinäkiipeilyä tai postimerkkeilyä... jotain henkisesti turvallista. Eikä tarvisi mennä aina likaisissa lenkkitakeissa, auto ihan koirankarvassa...

Pahin suru ja harmistus kyllä laantuu ajan kanssa, vaikkei asiat unohdu. Kävin tänään kevään ensimmäisellä pyörälenkillä Herkun ja Nasun kanssa, seurailin niiden rentoa ja kaunista ravia, kun ne saivat määrätä niille sopivan tahdin. (Kyllä, niille löytyy yhteinen sopiva vauhti.) Sellaisena hetkenä rakastaa elämää koirien kanssa. Ainakin sitä tavallista arkea, siellä omassa kuplassa.

Mutta sitten minua hemmoteltiin myös agilitytuloksilla ja oli tultava pois kuplasta! Nasu x Retu -pentueesta Isla teki tänään 3 nollaa ja yhden vitosen neljästä startista, ansaiten samalla menolipun agilityn SM-kisoihin! Ekana meidän kasvateista! Onnea Laura ja Isla, ihan parhautta!!

Tahdon tuloksia!

Myönnetään, olen se kasvattaja joka haluaa kasvateilleen tuloksia.

Koekäynti on pitkän, pennun kotiutumisesta alkaneen yhteistyön tulos. Harjoituksia on useita takana. Niissä on ollut hauskaa, ja välillä on puitu vaikeita harjoituksia, ja ehkä turhautumista. Treeneissä on tutkailtu koiraa, pohdittu mikä sopii parhaiten tälle kaverille, ja meille tiiminä. On tallattu polkuja, kilometrejä, ja taas kilometrejä. Ajatustyötä on takana paljon.

Ilmoittautumislomakkeen lähettäminen saa jo jännityksen pintaan. Sitten sitä yrittää ajatella muita asioita...
Syöminen päättyy viimeistään koeaamuna. Vatsaa on kipristellyt ehkä jo edellisestä illasta lähtien. Viimeisen viikon treenit ovat onnistuneet vaihtelevasti.

Minullakin on paljon kokemusta koejännityksestä, ja myös siitä, kuinka se voi pilata suorituksen. Se pelko epäonnistumisesta saa jännittämään sitä, että epäonnistuu... vaikka niitä harjoituksia on niin paljon takana. Ja vaikka se epäonnistuminen ei edes ole kovin vakavaa.

Se olisi vaan kolaus ihmiseen itseensä. Epäonnistuminen masentaisi. Itsensä keräilyyn saattaisi mennä muutama päivä.

Mutta sitä suuremmalla syyllä se on niin hienoa kun tiimi toimii! Olkoon tulokset pieniä tai suuria, mistä tahansa tasolta. Ohjaaja on taidoillaan osannut kouluttaa koiran tarvittavalle tasolle. Hän on pitänyt hauskaa koiran kanssa! Ohjaaja on tehnyt myös itsensä kanssa ison työn, katsonut sisälleen ja kasvattanut itsetuntemusta. Ilman sitä on vaikea onnistua. Koe ei kävele vastaan, siinä on astuttava epämukavuusalueelle ja laitettava itsensä likoon. Kilpailuun osallistuminen on aina itsensä ylittämistä ja on niin mahtavaa silloin kun se onnistuu! Se on koukuttavaa!


Ja mitäpä hyvää ei ystäville ja kavereille toivoisi! Niitähän kaikki kasvatin omistajat tavalla tai toisella ovat, olenhan heidät itse valinnut :)



Onnea alokasluokan 1-tuloksesta, Moona ja Axel!

6 kk

Perjantaina Gizmo täytti 6 kuukautta. Painoa on noin 12 kg. Gizmo on vauhdikas, energinen ja utelias. Oikein hauska pikku raketti. Ei se aina kuuntele, se hyppää aidan yli pihasta pois ja seikkailee vaikka kuinka kaukana. Se pureskelee kaikkea sallittua ja ei sallittua, eikä se vielä ole sisäsiisti (pitänee katsoa peiliin). Se on siis tavallinen toimelias ja rakas pentu!

Gizmon alkeisoppeja oli nenäkosketus, tassun antaminen ja erilaisten tavaroiden ottaminen suuhun. Niillä kolmella taidolla on ollut helppo opettaa miljoona muuta asiaa. Yleensä hyödynnän naksutinta ja eri tasoista houkuttelua, sekä targetteja (käsi, alusta, jokin laatikko, tuoli tms.). Opinpolku on opettanut sen oppimaan ja tekemään asioita palkan eteen.

Nouto on ollut ehkä yksi puhtaimpia naksuttelutemppuja. Ensin vahvistin minua kohti palauttamista, sitten käteen asti palauttamista, seuraavaksi nousin hiljalleen lattiatasosta kyykyn kautta kumaraan ja siitä seisomaan. Sivuharkkana naksuttelin myös kapula suussa liikkumista keittiössä, ja kapula suussa istumaan käymistä (sijainti mikä vaan). Näistä sitten on alkanut muodostua palautusasento. Videolla näkyy tekniikan harjoittelua ja ekat vauhtinoudot. Alku tuntuu ihan hyvältä, saa nähdä mikä on lopputulos näitä yhdistelemällä.

Taas kuumeessa!

Olen tehnyt puolitoista vuotta pelkkää yövuoroa rytmillä seitsemän yötä ja seitsemän vapaata. En ole ollut kertaakaan kipeänä, mutta nyt alkuvuodesta olen toistamiseen kuumeessa. Molemmilla kerroilla olen ollut kotiin päin kallellaan, yhden työyön jälkeen on noussut kuume. Toistamiseen ihmetyttää, miten kerrostalossa selviytyisi. Aikuiset koirathan lepäilevät mielellään, mutta penska ei. Ikenet kutiaa, pissittää koko ajan ja energiaa riittää! Kuumeessa ei ole kivaa olla.

Nyt kun lunta on paljon, niin sekä Herkku, että Gizmo hyppelevät aidan yli silloin kun huvittaa. Niitä voisi päästää pihalle painimaan, mutta sitten pitää olla vähän vahtimassa. Juuri tänäänkin yksi naapurin setä (toisesta päästä tietä) toi sylissään Herkkua, kun se oli löytynyt niiden terassilta. Eero oli juuri ollut sitä etsiskelemässä, kun piha oli yhtäkkiä tyhjä. Se katoaa ihmeellisen nopeasti! Gizmo jää tuohon lähistölle, ja tulee vihellyksestä, mutta Herkku menee ihan omille teilleen eikä tule vaikka huutaisi megafonilla.

Huomenna tulee jo Gizmolla 21 viikkoa täyteen, mutta tässä on nyt viime viikon video, jota en aiemmin ole jaksanut ladata. Vähän tokon alkeita, hyppyesteellä nyt toinen kerta. Gizmonhan voisi myös opettaa koskettamaan alustaa tuossa hypyllä, mutta minusta namit toimi paremmin ja ennenkaikkea nopeammin.

Painoa oli viikko takaperin 9kg, eli olen varmaan jossain kohtaa taas punninnut väärin, tai Gizmo on laihtunut. Epäilen ekaa vaihtoehtoa. Jos muistan, niin punnitsen taas huomenna.

Rokotuksia ja tokon alkeita

Gizmolla on penturokotukset kunnossa. Olin päättäväinen, että tokat rokotukset laitetaan yhdellä kertaa, kuten meidän muillekin koirille on laitettu. Päättäväinen oli myös eläinlääkäri, joka oli nähnyt bordercolliella vakavan reaktion ja suositteli laittamaan rabieksen eri aikaan. Kävimme siis kolme kertaa rokotuksilla, jokaisen kerran hinta oli noin 50 euroa. Ihan vaan muistiksi, jos vaikka huvittaa joskus vuosien päästä vertailla rokotusten hintoja.

Maanantaina eläinlääkärillä saimme myös Gizmon sen hetkisen painon, 8,6 kg (4kk/18 viikkoa).

Ensimmäinen asia jonka opetin Gizmolle, taisi olla kosketuskeppi:

Sen jälkeen en ole ko. välinettä oikein osannut mihinkään käyttää. Namikäsi on aina niin helppo. Ajattelin kuitenkin kokeilla seuraamisen alkeita kosketuskepin kanssa. Hyvänä puolena on minusta se oivaltaminen, jonka kautta lähdetään liikkeelle. Alku on ollut hieman kömpelöä. Pitää itse miettiä mistä palkkaa, missä asennossa keppi on ja minkä pituisena, ja sitten pitää olla maltillinen. Tarkoitus ei ole edetä, ennenkuin muutama askel toimii hyvin ja Gizmo haluaa hakeutua koko ajan perusasentoon itsenäisesti. Välillä naksautan jo pelkästä kepin seuraamisesta, aina ei tarvitse tökätä kohdetta (kunhan on juuri aikeissa).

Namit (eli oma ruoka) siirsin oikeaan käteen, mutta vaikka palkan tulosuunta on väärä, niin Gizmo on pysynyt mielestäni hyvin vasemmalla sivulla ja suunnannut toimintaa kosketuskeppiin ja rintakehääni päin. Ehkä siinä juuri se oivaltaminen tulee esille. Myöhemmin pitää tietysti yhtälailla harjoitella vasemman käden normaalia liikettä, kuten muillakin tekniikoilla. Mutta ainakin ne namit on häivytetty kädestä heti alussa. Katsotaan mihin tämä johtaa.

Temput etenevät

Herkun nouto on vierähtänyt askeleen eteenpäin! Enkö ennen ole osannut tehdä oikein, vai eikö toistoja ole tullut tarpeeksi? Vai oliko aika nyt vaan kypsä... tai siis Herkku? Olen kuitenkin jo uskaltautunut seisomaan asti muutaman kerran, entisen polvillaan istumisen sijaan. Herkku tuo huomattavasti paremmin ja rauhallisemmin nyt suoraan eteen, kun ennen kapula tyrkättiin vain "sinne päin", pureskellen. Vielä jatkamme palautusasennon varmistamista oikeaan kohtaan, mutta nyt olemme oikealla tiellä!

Gizmokin on parannellut aikaisempia harjoituksia. Vaihdoin lusikalle pienemmän astian, liekö siitä syystä lusikka alkoi palautua kuppiin ilman Gizmoa. Kuppiin ahtautuminen on silti edelleen lempijuttuja, tavoitteena on säilyttää sama kuppi aikuiseksi asti. Tassujen nimeäminen on myös hyvällä mallilla. Gizmo tuntee 2/4 nimeltä, toiset 2/4 ovat vahvistusta vailla.

 Enimmäkseen olen seuraillut Silvia Trkmanin videoita ja opetan temppuja niiden innoittamana. Jos et vielä ole tutustunut hänen koiriinsa, voit vaikka aloittaa tästä hauskasta pätkästä:

Tokoinnostus!

Ah, ollos tervehditty!

Parin vuoden aikana on ollut muutto, työn aloitus, pienen lapsen hoidon aloitus, hoitopaikan vaihto, pentue, harrastusseuran vaihtoa ym. pientä. Kaksi vuotta sitten aloitin myös Nasun ohjaamisen agilityssä. Se harrastusaika mitä minulla on parin vuoden aikana ollut, on mennyt lenkkeilyyn ja agilityyn. Agilitytreeneihinkin olen ehtinyt vaihtelevasti.

Ja nyt huomaan tokoilevani! Kävin jopa toisen koiraharrastajan kanssa tokoilemassa YHDESSÄ viime viikolla! Viimeksi olen käynyt treenaamassa tokoa Tampereella! Varmasti intoon on syynä pentu, jonka kanssa on raikastavaa aloittaa puhtaalta pöydältä. Syynä on myös nuo yhteistreenit toisen harrastajan kanssa. Seura kummasti aina motivoi.

Herkkukin on saanut muistella tokoliikkeitä, eritoten noutoa viime aikoina. Nouto toimii muuten, vain luovutusasento on vaihteleva ja rauhaton. Herkku pyörittelee kapulaa suussaan ja pureskelee. Siis siinä ihan lopussa. Nyt on vain tarkoitus rauhoittaa luovutusta. Sinällään minulle riittää, että Herkku tuo kokeessa kapulan sellaiselle etäisyydelle, josta saan sen noukittua, mutta ei treeni liene haitaksi. Oletan että pistemenetyksiä tulee muistakin liikkeistä, en ole onnistunut motivoimaan Herkkua pitkiin suorituksiin. Se kyllä keksii temppuja nopeasti, on innokas ja valpas, mutta työskentelee kenties vain itselleen... Tottelevaisuuskoe ilman ruokapalkkaa saa sen haaveilemaan jostakin muusta.

Tässä noudon treenivideo:

Gizmo on nyt 13 viikkoa, eli 3 kuukautta. Gizmostakin on tietysti otettu taas videopätkä, tällä kertaa hieman tokohenkinen! Videolla Gizmo harjoittelee lyhyesti paikallaistumista, kaukokäskyjä ja esineen noutoa laatikkoon. Kaukokäskyissä takajalat vielä vähän steppaa, mutta sen saan varmaan vielä anteeksi. Aikaa ja toistoja lisää. Esineenä on muovinen lasten lusikka ja toisena entuudestaan vieras metallilusikka. Gizmo halusi tällä kertaa tarjota itsensä laatikkoon, mieluummin kuin lusikan, ei kait siitä voi muuta kuin palkata! Se taitaa olla suosikkitemppu!

Tässä viikon video Gizmosta:

Pääsimme Gizmon kanssa  Riitan  pentutokoryhmään toukokuulle. Ja kurssista tulee kaksin verroin hauskempi, sillä myös Gizmon veikka on samassa ryhmässä! Saas nähdä miten siellä keskitytään.

Lauantaina tapasimme Gizmon Enne siskon. Myös Enne rakastaa ihmisiä, vieraitakin, mikä on oikein kiva piirre. Sekä Ennen että Tri veljen kanssa Gizmo on ollut painostava päällepäsmäri. Sitä saa vähän väliä rauhoitella, jos vaan seisoskellaan jossain paikallaan. Se ärisee, ravistaa ja jyrää. Ennen tapasin nyt ensimmäistä kertaa luovutuksen jälkeen. Enne on maltillisempi ja harkitsevaisempi kuin Gizmo. Enne kokeili meidän älypeliä, se etsi sieltä namit tyynen rauhallisesti. Gizmo edelleen, monen, monen kerran jälkeen, yrittää hajottaa pelin. Enne myös odotti kauniisti ovella kun se avattiin, ja lähti ulos vasta luvan saatuaan. Mikä sääntö se on? Ainiin, olenhan kuullut sellaisesta joskus.
Tässä taannoin poikamme söi keittiössä ja tuumasi että "äiti, Gizmo on pöydällä". Yritin siinä toruen nostaa Gizmon pois, samalla pohtiessani että olipas se reipas, keksi tuolin kautta mennä pöydälle, ja toteutti sen.

Vaikka olen aika lälly mitä tulee arkitottelevaisuuteen, niin yksi koulutuksen aihe meillä on edessä. Meidän kaikki koira pääsevät treenailemaan autosta poistumista, kunhan kelit lämpenevät. Tai arvatenkin ongelma ei ole se poistuminen. Ne livahtavat joukolla ulos kun takaluukku aukeaa. Mutta, kesällä ne tulevat nimellä, siinä järjestyksessä kun annan luvan. Muita käytössääntöjä en toistaiseksi lupaa opettaa.