Jännitän aina tokokokeita, agikisoja ym. Ja minulla on hieman itseäni rasittava tekniikka välttää jännitystä. Noin viikko ennen kisaa ajattelen, että muutamana päivänä teen viimeistelyjä... no se saattaa olla edellinen ilta. Mitään en pakkaa, ennen kuin pitäisi olla jo menossa. Ja sitten olen myöhässä. Kisakirjatkin on olleet joskus hukassa sun muuta. Voin kertoa, sellaisen voi ostaa uuden ja aloittaa sen käytön suoraan, vaikka olisi aginollia vanhassa. Ja jos se vanha löytyy ja uusi katoaa, voi taas käyttää vanhaa.
Huomaan sulkevani kisat pois mielestäni. Tuskimpa se jää kisakaverilta siltikään huomaamatta. Olen jostain lukenut, että ainakin jo edellisenä päivänä koirat "haistavat" tilanteen, vaikkei itse kokisikaan jännitystä. Haluaisin kovasti kunnostautua lähtövalmistelujen suhteen, koska jos kaikki olisi valmiina aamua varten, olisi vähemmän stressattavaa. Kuulostaa ihan järkevältä kun "pistää paperille".
Usein en edes halua lähteä kisoihin sinä aamuna, kun olen sinne menossa. Lähes aina ajattelen, että pitipä ilmoittautua, voisi tehdä jotain muutakin tänään. Nukkua pitkään, pitkä lenkki tai mukavat treenit, perheen kanssa yhteiseloa, jonkun kotona roikkuvan homman voisi hoitaa jne. Mutta silti aina on kiva ilmoittautua ja enemmänkin haluaisin käydä, jos aika antaisi myöden. Näin ajattelen kaikkina muina ajankohtina. Olen aina iloinen kisapaikalla, ja pääsääntöisesti myös kisan jälkeen olen tyytyväinen, vaikkei läheskään aina mene nappiin, ei edes sinne päin. Negatiivisuutta on havaittavissa vain lähtöaamuina.
Jostain syystä Herkun kanssa kisaaminen on leppoisinta. Se varmaan johtuu siitä, että Herkku on aikuinen koira vs. Gizmo. Se johtuu takuulla myös siitä, etten aseta meidän tekemiselle tavoitteita. Herkun kiinnostus tekemiseen on vaihtelevaa, se on omapäinen ja koulutusvirheitä on tehty, niin minusta olisi epäreilua meille molemmille asettaa suuria tavoitteita. Lisäksi huomioin Herkun kohdalla mahdolliset epilepsian vaikutukset käytökseen. Iloitaan onnistumisista ja huonommat päivät kuitataan huonolla päivällä. Otetaan silti paketista nakkia!
Oli tarkoitus kirjoittaa enemmän viime viikonlopun kokeista ja vähemmän kisajännittämisestä. Maratoniksi menee mutta menköön.
Gizmon olin ilmoittanut aiemmin ja huomioinut asian treenatessa. Herkun sain kisaan edellisenä päivänä, eikä liikkeitä oltu treenailtu, sillä en näe syytä pitää samoja liikkeitä koko aikaa parhaassa tatsissa. Eli illalla vielä molemmille kiva kiva -treenit, innostavat ja palkkaa asenteesta.
Koepaikalla selvisi, että molemmat on viimeisenä, kehät samaan aikaan. Kehien välissä oli kaistale, jossa myyntikojua ja tietysti kisaajat koirineen. Alokkaita 19 kpl ja avoimia 10 kpl. Alokkaat etenivät puolet nopeammin ja olisi tietenkin pitänyt olla kehässä molempien kanssa samaan aikaan. En oikein tiennyt koetta seuratessa, että kumpaa virittelen. Paikallaolot otettiin alussa, siinäkin seisoin jo väärän koiran kanssa odottelemassa...
Se meni sitten niin, että Herkku juuri ehti ensin kehään. Se oli nukuksissa, mutta innolla teki lopuksi noudon, kaukot ja hypyn. En oikein uskaltanut rapsutellen kehua, sillä edellisessä kokeessa se lähti siitä innostuneena rallittamaan häntä putkella pitkin kehän reunoja. Kaukoissa oli muuten käytössä "liikennevalo". Ylhäältä alaspäin oli eri asennoissa koiria, ja valon syttyessä piti käskyttää ko. asento. Oma tapa oli sitkeässä, teki mieli kääntää päätä kohti sivulla olevaa liikkuria. Kun Herkun suoritus oli ohi, näin että alo-kehä oli tyhjänä. Harmitti kun Herkun palkkaus jäi puolitiehen, vein sen pikaisesti seinään ja otin Gizmon.
Gizmolle matkalla pikainen viritys, odotukset ei olleet kovin korkealla enää suorituksen suhteen. Jo alun alkaen ajattelin, että seuraavia kokeita katsotaan johonkin kesälle, sillä vaikka tekniikka on hallussa, niin Gizmo on vielä nuori, utelias ja vilkas. Paikallamakuussakin pää pyöri. Kehä meni kuitenkin minusta kivasti. Ei varmasti katsojan mielestä niinkään, eihän pisteitäkään tullut yhteensä kuin 163.
Mutta minulle itselleni, kisajännittäjälle, juuri ne tärkeimmät asiat toimi. Palkkaus ja liikkeiden välit. Gizmon kanssa oli turvallista olla, sillä se innostui juuri minusta liikkeiden välissä. Palkkaus on kehittynyt asioista, mistä Gizmo pitää: kehumisesta ja pienestä "kurmotuksesta". Eli vatkaan käsillä sen kaulaa reilusti rapsutellen. Se nousee usein minua vasten kehuttavaksi. Koko Gizmon pentue nautti silittelystä, joten olen pyrkinyt sitä vahvistamaan. Nasuahan lääppiminen kesken tekemisen lähinnä ällöttää.
Pisteitä meni siitä, että kesken liikkeen G. ehti haistella jotain. Esim. hypyllä hyppäsi innolla, sitten jo ehti alkaa haistella hyppyä ennen kuin ehdin viereen. Samoin liikkeestä seisominen, hyvä stoppi ja sitten alkoikin haistelu. Näissäkin tilanteissa silti iloitsin, sillä kun palasin viereen ja annoin käskyn, niin koira toimi ihan tikkana. Lisäksi niissä kohdissa, missä koira teki normaalin tapaan, tekeminen oli laadukasta ja innokasta.
Gizmo oli kokeessa ajatuksella läsnä, se ei vaan voi vielä mitään uteliaisuudelle, ja olisi suuri virhe sitä liikaa siitä suitsia. Ajan ja positiivisen treenin kanssa mieli rauhoittuu. Ja tunnistan kyllä laamailun, esim. ohjaajan jännityksestä johtuvan. Sitä olen jännittäjänä nähnyt ja kokenut. Sitä tuo ei ollut. Päinvastoin, olin jopa yllättynyt miten tasaisena vire säilyi. Gizmo oli rento, iloinen ja virkeä läpi kokeen. Liikkurikin kehui jälkikäteen, että on tosi kivanoloinen koira.
Yllätyin kokeen jälkeen että molemmilla on taulussa 1-tulokset, Herkku vielä sijoittui ensimmäiseksi. Molemmissa kehissä tehtiin 3 ykköstä, paljon oli muillakin haisteluongelmia ja tietysti kehien välissä oli aika vilinää. Kun vielä huomioi meidän suoritusvuorojen vaihdot, niin sanoisin ettei ollut meille helpoin koeympäristö. Erittäin tyytyväisenä lähdin siis kotimatkalle.
(Niin joo, muistiinpanoina tähän loppuun vielä. Koetta seuraavana päivänä kävimme kyläilemässä Herkku mukana, ja olin ajatellut maanantaina pitää Herkulle lepopäivän edellisten epilepsiakohtausten opettamana. Kohtaus kuitenkin tuli lepopäivänä, Herkku oli läsnä mutta kroppa kouristi. Kesto alle 5 minuuttia. Tämäkin kohtaus osuu vanhaan kaavaan.)
lauantai 30. marraskuuta 2013
torstai 14. marraskuuta 2013
Laumaelämää
En osaisi kuvitella, että meillä asustaisi vain yksi koira. Miten paljon koiran elämää rikastuttaakaan lajitoveri! Lisäksi minusta on kiva seurata ja analysoida oman perheen koirien keskinäistä vuorovaikutusta, leikkejä, kilpajuoksuja, ruokailuja ym. Edes kurainen, kylmä ja pimeä syksy karvanvaihtoineen ei muuta mieltäni.
Laumaelämä lisää myös haasteita koiran kanssa elämiseen. Vaikka pennut voivat oppia tärkeitä taitoja perheen aikuisilta koirilta, poimivat pennut myös kaiken huonon käytöksen. Ja sanonta "laumassa tyhmyys tiivistyy" pitää paikkansa. Kun yksi sanoo "vuf" ikkunasta heijastuvalle kuvalle, niin toiset säntäilevät haukkuen sinne tänne. Kun yhden mielestä ohitettava koira on epämääräinen, niin toisetkin, ilman omaa arviointia, ovat tietysti heti samaa mieltä.
Olen joskus kuullut vanhemman koiraihmisen suusta, että kun omistaa yhden koiran, kouluttaa yhtä koiraa. Kun omistaa kaksi, kouluttaa kolmea. Ja niin edelleen. Viisaasti sanottu, niinhän se menee. Koirat pitää opettaa toimimaan yksin, ja yhdessä jokaisen perheen toisen koiran kanssa, ja kaikilla variaatioilla, jos koiria on useampi.
Pohdinta lauman iloista ja haasteista kumpusi oikeastaan siitä harmillisimmasta tilanteesta, kun perheen koirat eivät tulekaan toimeen keskenään. On (mutulla) todennäköisempää saada toimiva lauma aikaan, kun koirilla on riittävät ikäerot ja uusi jäsen saapuu pentuna. Aina sekään ei ole varmaa. Ja toisaalta, usein myös aikuisten koirien lauman vaihdokset onnistuvat.
Meidän lauman ongelmaksi on koitunut viidakon lait (?). Nasu on päättänyt että lauman vanhin, Sippa, saa nyt mielellään poistua. Herkku ja Gizmo tuntuvat olevan tilanteen ulkopuolella. Nasua ja Sippaa ei voi laittaa samaan tilaan, sillä Nasu hyökkää heti, jos saa vapaana palloilla. Käskyn alla väistää ja pysyy nahoissaan, kun valvon tilannetta. Jos käymme lenkeillä, vapaana tai hihnassa, kaikki on kuten ennenkin. Hiillostus alkaa kun mennään sisälle. Minne vain.
Omaan silmään Sippa liikkuu ja elää aika lailla kuten ennenkin. En tiedä mitä Nasun mielestä on muuttunut. Nasulla oli juoksut, hormonit varmasti vaikuttivat käytöksen käynnistymiseen, vaikka ennen ei ole vastaavaa tapahtunut. En usko, että tilanne enää rauhoittuu. Pyrin vaan pitämään Sipan elämän turvallisena, onnellisena ja rauhallisena. Kaikkien muiden myös.
Laumaelämä lisää myös haasteita koiran kanssa elämiseen. Vaikka pennut voivat oppia tärkeitä taitoja perheen aikuisilta koirilta, poimivat pennut myös kaiken huonon käytöksen. Ja sanonta "laumassa tyhmyys tiivistyy" pitää paikkansa. Kun yksi sanoo "vuf" ikkunasta heijastuvalle kuvalle, niin toiset säntäilevät haukkuen sinne tänne. Kun yhden mielestä ohitettava koira on epämääräinen, niin toisetkin, ilman omaa arviointia, ovat tietysti heti samaa mieltä.
Olen joskus kuullut vanhemman koiraihmisen suusta, että kun omistaa yhden koiran, kouluttaa yhtä koiraa. Kun omistaa kaksi, kouluttaa kolmea. Ja niin edelleen. Viisaasti sanottu, niinhän se menee. Koirat pitää opettaa toimimaan yksin, ja yhdessä jokaisen perheen toisen koiran kanssa, ja kaikilla variaatioilla, jos koiria on useampi.
Pohdinta lauman iloista ja haasteista kumpusi oikeastaan siitä harmillisimmasta tilanteesta, kun perheen koirat eivät tulekaan toimeen keskenään. On (mutulla) todennäköisempää saada toimiva lauma aikaan, kun koirilla on riittävät ikäerot ja uusi jäsen saapuu pentuna. Aina sekään ei ole varmaa. Ja toisaalta, usein myös aikuisten koirien lauman vaihdokset onnistuvat.
Meidän lauman ongelmaksi on koitunut viidakon lait (?). Nasu on päättänyt että lauman vanhin, Sippa, saa nyt mielellään poistua. Herkku ja Gizmo tuntuvat olevan tilanteen ulkopuolella. Nasua ja Sippaa ei voi laittaa samaan tilaan, sillä Nasu hyökkää heti, jos saa vapaana palloilla. Käskyn alla väistää ja pysyy nahoissaan, kun valvon tilannetta. Jos käymme lenkeillä, vapaana tai hihnassa, kaikki on kuten ennenkin. Hiillostus alkaa kun mennään sisälle. Minne vain.
Omaan silmään Sippa liikkuu ja elää aika lailla kuten ennenkin. En tiedä mitä Nasun mielestä on muuttunut. Nasulla oli juoksut, hormonit varmasti vaikuttivat käytöksen käynnistymiseen, vaikka ennen ei ole vastaavaa tapahtunut. En usko, että tilanne enää rauhoittuu. Pyrin vaan pitämään Sipan elämän turvallisena, onnellisena ja rauhallisena. Kaikkien muiden myös.
Sippa avustaa nuoren polven keskittymisharjoituksia...
perjantai 25. lokakuuta 2013
Sitä ja tätä
Viime viikolla olin loppuviikosta kipeänä ja se tarkoitti koirillekin muutaman päivän vuodelepoa... Muita se ei haitannut, Gizmo alkoi etsiskellä purtavaa. Takkapuiden silppua oli joka puolella ja vessapaperiakin oli silputtu, ei siis mitään arvokasta sentään.
Maanantaina sitten Gizmo ja siskonsa Nipsulainen luustokuvattiin ja nyt odotellaan kennelliiton arvioita. Tämähän myös tarkoittaa kuukauden mittaista doping varoaikaa. Katsotaan, jos vielä tämän vuoden puolella ehdittäisiin tokokokeisiin. Rokotukset laitettiin samalla reissulla kuntoon, painoa oli 13,8kg.
Agin puolella olen keskittynyt Gizmon kanssa keppien "avopuolelle", kun se on vaikeampaa. Eilen testattiin maksirengasta ensimmäistä kertaa, kolme toistoa ja kaikki osui ihan omatoimisesti itse hakien. Eli minirenkaalla on ollut ajatus mukana. Minipöytää ollaan tehty myös pari toistoa, siinä meillä on alustalla nami. Matalalle keinulle loikkaamista myös tehdään silloin tällöin, siitä pitäisi työstää videota. Herkku pääsi taas tekemään motivaatiotuuletukset, samoin Nasu teki pienen radan pätkän.
Tässä Gizmon ohjaustreeniä eiliseltä, foundations -kurssin harjoituksia:
Maanantaina sitten Gizmo ja siskonsa Nipsulainen luustokuvattiin ja nyt odotellaan kennelliiton arvioita. Tämähän myös tarkoittaa kuukauden mittaista doping varoaikaa. Katsotaan, jos vielä tämän vuoden puolella ehdittäisiin tokokokeisiin. Rokotukset laitettiin samalla reissulla kuntoon, painoa oli 13,8kg.
Agin puolella olen keskittynyt Gizmon kanssa keppien "avopuolelle", kun se on vaikeampaa. Eilen testattiin maksirengasta ensimmäistä kertaa, kolme toistoa ja kaikki osui ihan omatoimisesti itse hakien. Eli minirenkaalla on ollut ajatus mukana. Minipöytää ollaan tehty myös pari toistoa, siinä meillä on alustalla nami. Matalalle keinulle loikkaamista myös tehdään silloin tällöin, siitä pitäisi työstää videota. Herkku pääsi taas tekemään motivaatiotuuletukset, samoin Nasu teki pienen radan pätkän.
Tässä Gizmon ohjaustreeniä eiliseltä, foundations -kurssin harjoituksia:
sunnuntai 13. lokakuuta 2013
Tuplapulla
Herkun kesän mittainen agikisatauko päättyi eilen Riihimäellä. Toukokuun kaksi starttia oli kuumassa säässä niin väsyneet, että ajattelin pitää suosiolla taukoa ja kisata Herkun kanssa taas kun kelit viilenee. Kesä on treenailtu harvakseltaan ja lyhyesti. Usein Herkun treeni on ollut noin minuutin mittainen motivaatiopyrähdys. Teemana kivaa, nopeaa, hyvällä palkalla. Ehkä mennään oikeaan suuntaan?
Eilisissä kisoissa ekalta radalta (agi) nolla, sijoitus kolmas. Se ei valitettavasti pienessä luokassa riittänyt luvaan. Alku lähti vauhdilla, sitten kesken rataa Herkulta näytti katoavan ajatus jonnekin, ihan kuin se ei enää olisi muistanut, että mitä oltiin tekemässä. Edes kontaktit ei vetänyt, vaikka lupa kiivetä saa aina turbovauhdin päälle. Pyöreällä laukalla, kuitenkin puuhtaasti maaliin. Tuntui taistelunollalta.
Pienen kävelyn jälkeen Herkku pääsi autoon huilimaan ja hakemaan uutta intoa. Tokalle radalle keräsin asennetta. Pitää yrittää ohjata tehokkaasti ja kaikki kohdat niin pitkälle kuin on tarpeen, ja yrittää pienetkin sadasosat rutistaa ajasta pois. Herkku oli ehkä aavistuksen paremmin mukana. Kepeillä olin varpaillani, sillä Herkku oli juuri harkkaesteillä jättänyt jostain syystä vikaa väliä pujottelematta. En oikein sitten kepeiltä ehtinyt seuraavaan valssiin ja olin Herkun tiellä. Keräiltiin kuitenkin vauhtia lisää ja taisteltiin loppuun asti sadasosat mielessä. Kahdella sadasosalla voitettiin toiseksi tullut :)! Taistelulta tuntui tämäkin.
Herkulla on tekniikkaa, mutta motivaatio on vaihtelevaa. Joskus Herkku lähtee katsomaan ratahenkilöitä, joskus on jäänyt vaan haistelemaan tms. Tämähän on suurelta osin varmasti koulutusvirhe. Tietysti se on aina koira- ja ohjaajakohtaista mikä toimii kenellekin, mutta Herkun olisi ensin pitänyt oppia kaahotus, sitä vauhtia kun on vaikeampi tuoda jälkikäteen, joskus mahdotonta. Herkku hidastuu käännöksissä, nekin olisi pitänyt rakentaa superkivoiksi. Ehkä Herkullekin olisi toiminut tapa, jolla Gizmo on nyt opetettu. Oppia ikä kaikki.
Mutta on meidän tekeminen koko ajan parantunut, eilinen oli taas parempi esitys kuin aikaisemmat. Eikä Herkun kokonaissarja ole huono: 14 starttia/3 hylkyä/5 nollaa/1 yliaikanolla.
Eilisissä kisoissa ekalta radalta (agi) nolla, sijoitus kolmas. Se ei valitettavasti pienessä luokassa riittänyt luvaan. Alku lähti vauhdilla, sitten kesken rataa Herkulta näytti katoavan ajatus jonnekin, ihan kuin se ei enää olisi muistanut, että mitä oltiin tekemässä. Edes kontaktit ei vetänyt, vaikka lupa kiivetä saa aina turbovauhdin päälle. Pyöreällä laukalla, kuitenkin puuhtaasti maaliin. Tuntui taistelunollalta.
Pienen kävelyn jälkeen Herkku pääsi autoon huilimaan ja hakemaan uutta intoa. Tokalle radalle keräsin asennetta. Pitää yrittää ohjata tehokkaasti ja kaikki kohdat niin pitkälle kuin on tarpeen, ja yrittää pienetkin sadasosat rutistaa ajasta pois. Herkku oli ehkä aavistuksen paremmin mukana. Kepeillä olin varpaillani, sillä Herkku oli juuri harkkaesteillä jättänyt jostain syystä vikaa väliä pujottelematta. En oikein sitten kepeiltä ehtinyt seuraavaan valssiin ja olin Herkun tiellä. Keräiltiin kuitenkin vauhtia lisää ja taisteltiin loppuun asti sadasosat mielessä. Kahdella sadasosalla voitettiin toiseksi tullut :)! Taistelulta tuntui tämäkin.
Herkulla on tekniikkaa, mutta motivaatio on vaihtelevaa. Joskus Herkku lähtee katsomaan ratahenkilöitä, joskus on jäänyt vaan haistelemaan tms. Tämähän on suurelta osin varmasti koulutusvirhe. Tietysti se on aina koira- ja ohjaajakohtaista mikä toimii kenellekin, mutta Herkun olisi ensin pitänyt oppia kaahotus, sitä vauhtia kun on vaikeampi tuoda jälkikäteen, joskus mahdotonta. Herkku hidastuu käännöksissä, nekin olisi pitänyt rakentaa superkivoiksi. Ehkä Herkullekin olisi toiminut tapa, jolla Gizmo on nyt opetettu. Oppia ikä kaikki.
Mutta on meidän tekeminen koko ajan parantunut, eilinen oli taas parempi esitys kuin aikaisemmat. Eikä Herkun kokonaissarja ole huono: 14 starttia/3 hylkyä/5 nollaa/1 yliaikanolla.
keskiviikko 9. lokakuuta 2013
Sitä samaa
Kun ei olla tehty mitään erityistä, niin ehkä siitä syystä ei ole tullut blogiinkaan kirjattua mitään.
Lähinnä olen yrittänyt keskittyä (juoksu)kontaktitreeneihin, tai ehkä enemmän energiaa on mennyt tarvittaviin tarvikkeisiin. Melkoisen työlästä on, verrattuna 2o2o treeniin, eikä jää kaivertamaan itsetuntoa jos luovutan jossain kohdassa. Mutta ei nyt vielä :) Haluaisin tosiaan oppia tekniikan.
Lampailla kävimme Gizmon kanssa toissa viikolla, pyöröaitauksessa harjoiteltiin suunnan vaihtoa ym. alkeita. Gizmo ja lampaat on minusta hyvä yhdistelmä tälläiselle aloittelijalle, Gizmolla on ajatus ja korvat (ainakin toistaiseksi) mukana.
Päätin jatkaa Trkmanin ryhmässä samojen agilityn alkeiden (Foundations class) parissa kuin keväällä. Kurssi antoi enemmän kuin ehdittiin sisäistää, joten paljon jäi vielä tekemättä. Rimoja nostetaan hitaasti, minusta on hyvä että joku valvoo sitäkin (joku muukin kuin minä). Keppejä ja kontakteja jatketaan kurssin aikana. Olen oikein tyytyväinen että Gizmon alkeet on tehty Silvian opissa, kun koirasta näkyy oma ajattelu, into, itsenäisyys, mutta samalla kuuliaisuus. Tämä tapa tuntuu sopivan meille. Kurssille ehtii vielä mukaan, suosittelen kaiken tasoisille :)! Erittäin antoisaa on taas katsoa toistenkin videoita, siitä saa ideoita ja oppia.
Meidän lähtötaso -video:
Gizmo muuten täyttää lauantaina vuoden... aika on mennyt mielettömän nopeasti! Nyt alkaa jännittää tulevat luustokuvat.
Nasun kanssa juostiin muutama startti, mutta eipä niistä mitään kerrottavaa jälkipolville. Yksi video löytyy FB:stä. Odottelen että minun oma pää joskus kehittyy riittävälle tasolle... Ja yritän sillä aikaa vakuuttaa itseäni kuten usein muille sanon: Jossain vaiheessa "melkein-tulokset" muuttuu tuloksiksi. Onneksi on kasapäin kannustavia suomalaisia sanontoja, kuten... poikkeus vahvistaa säännön...hehehee!
Dobosta sen verran, että jos siihen tökkää terävällä kepillä, se puhkeaa. Rest In Peace. Mutta ihan kiva sillä oli treenailla silloin tällöin vaihteluksi. Täytyy rehellisesti sanoa, että jumppasin yksin niitä juttuja selvästi enemmän, kuin mitä jaksoin koiria siinä pyörittää. Mutta katsotaan nyt saisko sitä vielä paikattua jotenkin... Tilaa se vei, siitä se oli kyllä kieltämättä hyvin epäkäytännöllinen.
Lähinnä olen yrittänyt keskittyä (juoksu)kontaktitreeneihin, tai ehkä enemmän energiaa on mennyt tarvittaviin tarvikkeisiin. Melkoisen työlästä on, verrattuna 2o2o treeniin, eikä jää kaivertamaan itsetuntoa jos luovutan jossain kohdassa. Mutta ei nyt vielä :) Haluaisin tosiaan oppia tekniikan.
Lampailla kävimme Gizmon kanssa toissa viikolla, pyöröaitauksessa harjoiteltiin suunnan vaihtoa ym. alkeita. Gizmo ja lampaat on minusta hyvä yhdistelmä tälläiselle aloittelijalle, Gizmolla on ajatus ja korvat (ainakin toistaiseksi) mukana.
Päätin jatkaa Trkmanin ryhmässä samojen agilityn alkeiden (Foundations class) parissa kuin keväällä. Kurssi antoi enemmän kuin ehdittiin sisäistää, joten paljon jäi vielä tekemättä. Rimoja nostetaan hitaasti, minusta on hyvä että joku valvoo sitäkin (joku muukin kuin minä). Keppejä ja kontakteja jatketaan kurssin aikana. Olen oikein tyytyväinen että Gizmon alkeet on tehty Silvian opissa, kun koirasta näkyy oma ajattelu, into, itsenäisyys, mutta samalla kuuliaisuus. Tämä tapa tuntuu sopivan meille. Kurssille ehtii vielä mukaan, suosittelen kaiken tasoisille :)! Erittäin antoisaa on taas katsoa toistenkin videoita, siitä saa ideoita ja oppia.
Meidän lähtötaso -video:
Gizmo muuten täyttää lauantaina vuoden... aika on mennyt mielettömän nopeasti! Nyt alkaa jännittää tulevat luustokuvat.
Nasun kanssa juostiin muutama startti, mutta eipä niistä mitään kerrottavaa jälkipolville. Yksi video löytyy FB:stä. Odottelen että minun oma pää joskus kehittyy riittävälle tasolle... Ja yritän sillä aikaa vakuuttaa itseäni kuten usein muille sanon: Jossain vaiheessa "melkein-tulokset" muuttuu tuloksiksi. Onneksi on kasapäin kannustavia suomalaisia sanontoja, kuten... poikkeus vahvistaa säännön...hehehee!
Dobosta sen verran, että jos siihen tökkää terävällä kepillä, se puhkeaa. Rest In Peace. Mutta ihan kiva sillä oli treenailla silloin tällöin vaihteluksi. Täytyy rehellisesti sanoa, että jumppasin yksin niitä juttuja selvästi enemmän, kuin mitä jaksoin koiria siinä pyörittää. Mutta katsotaan nyt saisko sitä vielä paikattua jotenkin... Tilaa se vei, siitä se oli kyllä kieltämättä hyvin epäkäytännöllinen.
tiistai 3. syyskuuta 2013
Ohjattu toko 4/4
Tänään oli Gizmon viimeinen ohjattu toko. Treeni sujui hyvällä vireellä, ensin itsenäisesti noutoja, ruutua ym. pientä. Gizmo kävi jo etsimässä oman tunnarin kasan vierestä, kaksi kertaa, wou! Kasasta kolmisen metrin päässä oli pienissä ämpäreissä lisää tunnareita, Gizmo kävi toisella kerralla tarkistamassa nekin. Koiran nenä on ihmeellinen! Sitten teimme kokeenomaisesti liikkeenohjauksella kehään menon, seuraamisen, liikkeestä maahan, luoksetulo ja liikkeestä seisominen. Palkka vain lopussa, leluriehutusta.
Kokeenomainen meni ihan mielettömän hyvin. Tasainen hyvä vire koko suorituksen ajan, seuraaminen tuntui hyvältä, siis ilme ja tekniikka. Ehkä koekäyntikin lisäsi omaa varmuuttani Gizmon kanssa. Voin luottaa Gizmoon ja meidän osaamiseen rauhallisin mielin, ja toisaalta tiedän mitä vahvistetaan. Joten, kannatti käydä tarkistamassa välillä tasoa ja harjoittelemassa ihan virallisia kokeita.
Herkku pääsi myös lopuksi tekemään palautustreenit. Palkka ensin kaukoista. Sitten luoksetulo jossa painopisteenä oli, vasta, käskystä lähteminen. Ja seuraamista, jossa keskityttiin tarkkuuteen ja sijaintiin. Herkku on helposti kaukana minusta, mutta en ole siihen suuremmin kiinnittänyt huomiota, kunhan on iloinen ja kontakti pysyy.
Herkku olikin iloinen, vielä loppukävelyt ja autolla kaivoin ruokapussin esiin. Ahneena koirana Herkku innostui entisestään ja sitten laukesi epilepsiakohtaus :(. Herkku oli tajuissaan, vääntelehtiminen kesti noin 5 minuuttia. Herkun silmät vettyivät ja näytti kuin se pidättelisi kyyneliä. Kyyneleet tuli myös minun silmiin.
Kokeenomainen meni ihan mielettömän hyvin. Tasainen hyvä vire koko suorituksen ajan, seuraaminen tuntui hyvältä, siis ilme ja tekniikka. Ehkä koekäyntikin lisäsi omaa varmuuttani Gizmon kanssa. Voin luottaa Gizmoon ja meidän osaamiseen rauhallisin mielin, ja toisaalta tiedän mitä vahvistetaan. Joten, kannatti käydä tarkistamassa välillä tasoa ja harjoittelemassa ihan virallisia kokeita.
Herkku pääsi myös lopuksi tekemään palautustreenit. Palkka ensin kaukoista. Sitten luoksetulo jossa painopisteenä oli, vasta, käskystä lähteminen. Ja seuraamista, jossa keskityttiin tarkkuuteen ja sijaintiin. Herkku on helposti kaukana minusta, mutta en ole siihen suuremmin kiinnittänyt huomiota, kunhan on iloinen ja kontakti pysyy.
Herkku olikin iloinen, vielä loppukävelyt ja autolla kaivoin ruokapussin esiin. Ahneena koirana Herkku innostui entisestään ja sitten laukesi epilepsiakohtaus :(. Herkku oli tajuissaan, vääntelehtiminen kesti noin 5 minuuttia. Herkun silmät vettyivät ja näytti kuin se pidättelisi kyyneliä. Kyyneleet tuli myös minun silmiin.
maanantai 2. syyskuuta 2013
Back in business
Astuin tokokehään kolmen vuoden tauon jälkeen!! Se oli ihan liian jännittävää, mutta selvisin hengissä. Jäi ihan hyvä mieli, vaikka suoritukset meni vähän sinne päin...
Olisi auttanut jännitykseen, jos olisi käynyt katsomassa yhden kokeen ennen osallistumista. Tai jos olisi osallistunut mölleihin. Ettei olisi tarvinut kehän reunalla vakoilla montako käskyä saa antaa, tai että onko siinä alokkaassa jo seuraaminen juosten, hitsiläinen... Muistelen olevani koulutettu liikkeenohjaaja, saman muisti myös tuomari ja intoili josko pääsisin liikkuroimaan...
Vitsit sikseen, ihmeellisesti ne säännöt ja kiemurat siinä päivän mittaan palautuivat mieleen. Lisää kokeita vaan kalenteriin!
Gizmon suoritus meni ihan liian suuressa jännityksessä, mm. edellä mainituista syistä. Ja kun meillä ei ole yhteistä koetaustaa niin jännitti myös koiran valmistelut, ympäristön vaikutus, jännityksen vaikutus, nurmi ym ym. Tuloksena alo2, pisteitä 154, sij.5/16. Sehän oli jopa 6 pistettä alle 1-tuloksen, höh. Onnistuneella hypyllä olisimme olleet 1-tuloksen puolella...no siedetään harjoitella vielä!
Liikkeestä maahanmeno meni nollille, muutoinkaan ei täysiä pisteitä sadellut. Mutta oikeastaan oli paljon hyvää. Seuraamiset oli pitkähköt, mutta paljon laadukkaammat kuin Nasulla aikanaan. Kun Nasun kanssa aloitin kokeissa, en ollut oikein ehkä ajatellut, että pitäisi olla suunnitelma liikkeiden väliinkin. Minulla oli pitkään ongelmia niiden kanssa ja se vaikutti koko keskittymiseen. Gizmon kanssa tehdessä oli itselläni paljon rauhallisempi mieli.
Paikallamakuussa Gizmo pysyi, vaikka epäilin hieman asiaa, kun edellisissä treeneissä innokas uros ampaisi Gizmon ympärille eikä G. erityisemmin ilahtunut asiasta...
Hypyssä sähläsin itse, Gizmo teki eritavalla kuin odotin ja minulta meni pasmat sekaisin. Niin amatööriä, ei kyllä yhtään välähtänyt.
Perusasentoihin Gizmo ei meinannut taipua liikkeiden lopuissa, on varmaan varmisteltu liikaa. Tai sitten se ei vaan kiinnostanut.
Luulen että treeneihin uskallan vähän nostaa virettä ja palkkaamiseen/palkkaamattomuuten kiinnitän nyt paremmin huomion. Täytyy enemmän treenata isolla, mutta harvemmalla palkalla, ja vahvistaa edelleen myös suullista kehua sekä rapsutusta/silitystä.
Herkku oli kuitenkin hyvässä vireessä! En itsekään enää jännittänyt, sekin varmasti vaikutti. Herkku jaksoi ilolla tehdä töitä ja kun kehuin, niin tuuletti häntäputkella liikkeiden välissä, ja meinasi käydä kehänauhojen ulkopuolella! Asia ratkaistiin laittamalla Herkku käskyn alle liikkeiden väleissä...
Pisteet eivät olleet korkeat, 167,5 sij. 4/8, riittää kuitenkin avo1-tulokseen! Ja pisteitä meni vain meidän koe/treenitaustan huomioiden iloisista asioista. Herkku ennakoi aivan kaiken. Se lähti vauhdilla luoksetuloon, noutoon, maasta-istumiseen... hyppyä en enää uskaltanut sille edes kertoa tulevaksi, ja se hetken katseli ympärilleen etsien, kun sanoin "hyppy".
Ennakointi on minusta aina erittäin positiivinen ongelma, sehän vain kertoo että koira osaa ja haluaa. Malttia on pääsääntöisesti helpompi kasvattaa (poikkeuksia on toki).
Täytyy vielä mainita/mainostaa että kävin ostamassa Gizmolle omat valjaat. Nasun tuliaisvaljaat (kiitokset Tampereen osastolle) on osoittautuneet niin kestäviksi ja hyvän mallisiksi, että halusin Gizmolle samanlaiset. Kyseessä Zero DC short. Ei pyöri päällä, sopii kevyeen vetoon ja ihan tavalliseenkin käyttöön. Tässä mainoskuva (meillä on valitettavasti vaan tavalliset punaiset, kun ei ollut värivaihtoehtoja):
Olisi auttanut jännitykseen, jos olisi käynyt katsomassa yhden kokeen ennen osallistumista. Tai jos olisi osallistunut mölleihin. Ettei olisi tarvinut kehän reunalla vakoilla montako käskyä saa antaa, tai että onko siinä alokkaassa jo seuraaminen juosten, hitsiläinen... Muistelen olevani koulutettu liikkeenohjaaja, saman muisti myös tuomari ja intoili josko pääsisin liikkuroimaan...
Vitsit sikseen, ihmeellisesti ne säännöt ja kiemurat siinä päivän mittaan palautuivat mieleen. Lisää kokeita vaan kalenteriin!
Gizmon suoritus meni ihan liian suuressa jännityksessä, mm. edellä mainituista syistä. Ja kun meillä ei ole yhteistä koetaustaa niin jännitti myös koiran valmistelut, ympäristön vaikutus, jännityksen vaikutus, nurmi ym ym. Tuloksena alo2, pisteitä 154, sij.5/16. Sehän oli jopa 6 pistettä alle 1-tuloksen, höh. Onnistuneella hypyllä olisimme olleet 1-tuloksen puolella...no siedetään harjoitella vielä!
Liikkeestä maahanmeno meni nollille, muutoinkaan ei täysiä pisteitä sadellut. Mutta oikeastaan oli paljon hyvää. Seuraamiset oli pitkähköt, mutta paljon laadukkaammat kuin Nasulla aikanaan. Kun Nasun kanssa aloitin kokeissa, en ollut oikein ehkä ajatellut, että pitäisi olla suunnitelma liikkeiden väliinkin. Minulla oli pitkään ongelmia niiden kanssa ja se vaikutti koko keskittymiseen. Gizmon kanssa tehdessä oli itselläni paljon rauhallisempi mieli.
Paikallamakuussa Gizmo pysyi, vaikka epäilin hieman asiaa, kun edellisissä treeneissä innokas uros ampaisi Gizmon ympärille eikä G. erityisemmin ilahtunut asiasta...
Hypyssä sähläsin itse, Gizmo teki eritavalla kuin odotin ja minulta meni pasmat sekaisin. Niin amatööriä, ei kyllä yhtään välähtänyt.
Perusasentoihin Gizmo ei meinannut taipua liikkeiden lopuissa, on varmaan varmisteltu liikaa. Tai sitten se ei vaan kiinnostanut.
Luulen että treeneihin uskallan vähän nostaa virettä ja palkkaamiseen/palkkaamattomuuten kiinnitän nyt paremmin huomion. Täytyy enemmän treenata isolla, mutta harvemmalla palkalla, ja vahvistaa edelleen myös suullista kehua sekä rapsutusta/silitystä.
Herkku oli kuitenkin hyvässä vireessä! En itsekään enää jännittänyt, sekin varmasti vaikutti. Herkku jaksoi ilolla tehdä töitä ja kun kehuin, niin tuuletti häntäputkella liikkeiden välissä, ja meinasi käydä kehänauhojen ulkopuolella! Asia ratkaistiin laittamalla Herkku käskyn alle liikkeiden väleissä...
Pisteet eivät olleet korkeat, 167,5 sij. 4/8, riittää kuitenkin avo1-tulokseen! Ja pisteitä meni vain meidän koe/treenitaustan huomioiden iloisista asioista. Herkku ennakoi aivan kaiken. Se lähti vauhdilla luoksetuloon, noutoon, maasta-istumiseen... hyppyä en enää uskaltanut sille edes kertoa tulevaksi, ja se hetken katseli ympärilleen etsien, kun sanoin "hyppy".
Ennakointi on minusta aina erittäin positiivinen ongelma, sehän vain kertoo että koira osaa ja haluaa. Malttia on pääsääntöisesti helpompi kasvattaa (poikkeuksia on toki).
Täytyy vielä mainita/mainostaa että kävin ostamassa Gizmolle omat valjaat. Nasun tuliaisvaljaat (kiitokset Tampereen osastolle) on osoittautuneet niin kestäviksi ja hyvän mallisiksi, että halusin Gizmolle samanlaiset. Kyseessä Zero DC short. Ei pyöri päällä, sopii kevyeen vetoon ja ihan tavalliseenkin käyttöön. Tässä mainoskuva (meillä on valitettavasti vaan tavalliset punaiset, kun ei ollut värivaihtoehtoja):
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)