Sitä ja tätä

Viime viikolla olin loppuviikosta kipeänä ja se tarkoitti koirillekin muutaman päivän vuodelepoa... Muita se ei haitannut, Gizmo alkoi etsiskellä purtavaa. Takkapuiden silppua oli joka puolella ja vessapaperiakin oli silputtu, ei siis mitään arvokasta sentään.

Maanantaina sitten Gizmo ja siskonsa Nipsulainen luustokuvattiin ja nyt odotellaan kennelliiton arvioita. Tämähän myös tarkoittaa kuukauden mittaista doping varoaikaa. Katsotaan, jos vielä tämän vuoden puolella ehdittäisiin tokokokeisiin. Rokotukset laitettiin samalla reissulla kuntoon, painoa oli 13,8kg.

Agin puolella olen keskittynyt Gizmon kanssa keppien "avopuolelle", kun se on vaikeampaa. Eilen testattiin maksirengasta ensimmäistä kertaa, kolme toistoa ja kaikki osui ihan omatoimisesti itse hakien. Eli minirenkaalla on ollut ajatus mukana. Minipöytää ollaan tehty myös pari toistoa, siinä meillä on alustalla nami. Matalalle keinulle loikkaamista myös tehdään silloin tällöin, siitä pitäisi työstää videota. Herkku pääsi taas tekemään motivaatiotuuletukset, samoin Nasu teki pienen radan pätkän.

Tässä Gizmon ohjaustreeniä eiliseltä, foundations -kurssin harjoituksia:

Tuplapulla

Herkun kesän mittainen agikisatauko päättyi eilen Riihimäellä. Toukokuun kaksi starttia oli kuumassa säässä niin väsyneet, että ajattelin pitää suosiolla taukoa ja kisata Herkun kanssa taas kun kelit viilenee. Kesä on treenailtu harvakseltaan ja lyhyesti. Usein Herkun treeni on ollut noin minuutin mittainen motivaatiopyrähdys. Teemana kivaa, nopeaa, hyvällä palkalla. Ehkä mennään oikeaan suuntaan?

Eilisissä kisoissa ekalta radalta (agi) nolla, sijoitus kolmas. Se ei valitettavasti pienessä luokassa riittänyt luvaan. Alku lähti vauhdilla, sitten kesken rataa Herkulta näytti katoavan ajatus jonnekin, ihan kuin se ei enää olisi muistanut, että mitä oltiin tekemässä. Edes kontaktit ei vetänyt, vaikka lupa kiivetä saa aina turbovauhdin päälle. Pyöreällä laukalla, kuitenkin puuhtaasti maaliin. Tuntui taistelunollalta.

Pienen kävelyn jälkeen Herkku pääsi autoon huilimaan ja hakemaan uutta intoa. Tokalle radalle keräsin asennetta. Pitää yrittää ohjata tehokkaasti ja kaikki kohdat niin pitkälle kuin on tarpeen, ja yrittää pienetkin sadasosat rutistaa ajasta pois. Herkku oli ehkä aavistuksen paremmin mukana. Kepeillä olin varpaillani, sillä Herkku oli juuri harkkaesteillä jättänyt jostain syystä vikaa väliä pujottelematta. En oikein sitten kepeiltä ehtinyt seuraavaan valssiin ja olin Herkun tiellä. Keräiltiin kuitenkin vauhtia lisää ja taisteltiin loppuun asti sadasosat mielessä. Kahdella sadasosalla voitettiin toiseksi tullut :)! Taistelulta tuntui tämäkin.

Herkulla on tekniikkaa, mutta motivaatio on vaihtelevaa. Joskus Herkku lähtee katsomaan ratahenkilöitä, joskus on jäänyt vaan haistelemaan tms. Tämähän on suurelta osin varmasti koulutusvirhe. Tietysti se on aina koira- ja ohjaajakohtaista mikä toimii kenellekin, mutta Herkun olisi ensin pitänyt oppia kaahotus, sitä vauhtia kun on vaikeampi tuoda jälkikäteen, joskus mahdotonta. Herkku hidastuu käännöksissä, nekin olisi pitänyt rakentaa superkivoiksi. Ehkä Herkullekin olisi toiminut tapa, jolla Gizmo on nyt opetettu. Oppia ikä kaikki.

Mutta on meidän tekeminen koko ajan parantunut, eilinen oli taas parempi esitys kuin aikaisemmat. Eikä Herkun kokonaissarja ole huono: 14 starttia/3 hylkyä/5 nollaa/1 yliaikanolla.

Sitä samaa

Kun ei olla tehty mitään erityistä, niin ehkä siitä syystä ei ole tullut blogiinkaan kirjattua mitään.

Lähinnä olen yrittänyt keskittyä (juoksu)kontaktitreeneihin, tai ehkä enemmän energiaa on mennyt tarvittaviin tarvikkeisiin. Melkoisen työlästä on, verrattuna 2o2o treeniin, eikä jää kaivertamaan itsetuntoa jos luovutan jossain kohdassa. Mutta ei nyt vielä :) Haluaisin tosiaan oppia tekniikan.

Lampailla kävimme Gizmon kanssa toissa viikolla, pyöröaitauksessa harjoiteltiin suunnan vaihtoa ym. alkeita. Gizmo ja lampaat on minusta hyvä yhdistelmä tälläiselle aloittelijalle, Gizmolla on ajatus ja korvat (ainakin toistaiseksi) mukana.

Päätin jatkaa Trkmanin ryhmässä samojen agilityn alkeiden (Foundations class) parissa kuin keväällä. Kurssi antoi enemmän kuin ehdittiin sisäistää, joten paljon jäi vielä tekemättä. Rimoja nostetaan hitaasti, minusta on hyvä että joku valvoo sitäkin (joku muukin kuin minä). Keppejä ja kontakteja jatketaan kurssin aikana. Olen oikein tyytyväinen että Gizmon alkeet on tehty Silvian opissa, kun koirasta näkyy oma ajattelu, into, itsenäisyys, mutta samalla kuuliaisuus. Tämä tapa tuntuu sopivan meille. Kurssille ehtii vielä mukaan, suosittelen kaiken tasoisille :)! Erittäin antoisaa on taas katsoa toistenkin videoita, siitä saa ideoita ja oppia.

Meidän lähtötaso -video:

Gizmo muuten täyttää lauantaina vuoden... aika on mennyt mielettömän nopeasti! Nyt alkaa jännittää tulevat luustokuvat.

Nasun kanssa juostiin muutama startti, mutta eipä niistä mitään kerrottavaa jälkipolville. Yksi video löytyy FB:stä. Odottelen että minun oma pää joskus kehittyy riittävälle tasolle... Ja yritän sillä aikaa vakuuttaa itseäni kuten usein muille sanon: Jossain vaiheessa "melkein-tulokset" muuttuu tuloksiksi. Onneksi on kasapäin kannustavia suomalaisia sanontoja, kuten... poikkeus vahvistaa säännön...hehehee!

Dobosta sen verran, että jos siihen tökkää terävällä kepillä, se puhkeaa. Rest In Peace. Mutta ihan kiva sillä oli treenailla silloin tällöin vaihteluksi. Täytyy rehellisesti sanoa, että jumppasin yksin niitä juttuja selvästi enemmän, kuin mitä jaksoin koiria siinä pyörittää. Mutta katsotaan nyt saisko sitä vielä paikattua jotenkin... Tilaa se vei, siitä se oli kyllä kieltämättä hyvin epäkäytännöllinen.

Ohjattu toko 4/4

Tänään oli Gizmon viimeinen ohjattu toko. Treeni sujui hyvällä vireellä, ensin itsenäisesti noutoja, ruutua ym. pientä. Gizmo kävi jo etsimässä oman tunnarin kasan vierestä, kaksi kertaa, wou! Kasasta kolmisen metrin päässä oli pienissä ämpäreissä lisää tunnareita, Gizmo kävi toisella kerralla tarkistamassa nekin. Koiran nenä on ihmeellinen! Sitten teimme kokeenomaisesti liikkeenohjauksella kehään menon, seuraamisen, liikkeestä maahan, luoksetulo ja liikkeestä seisominen. Palkka vain lopussa, leluriehutusta.

Kokeenomainen meni ihan mielettömän hyvin. Tasainen hyvä vire koko suorituksen ajan, seuraaminen tuntui hyvältä, siis ilme ja tekniikka. Ehkä koekäyntikin lisäsi omaa varmuuttani Gizmon kanssa. Voin luottaa Gizmoon ja meidän osaamiseen rauhallisin mielin, ja toisaalta tiedän mitä vahvistetaan. Joten, kannatti käydä tarkistamassa välillä tasoa ja harjoittelemassa ihan virallisia kokeita.

Herkku pääsi myös lopuksi tekemään palautustreenit. Palkka ensin kaukoista. Sitten luoksetulo jossa painopisteenä oli, vasta, käskystä lähteminen. Ja seuraamista, jossa keskityttiin tarkkuuteen ja sijaintiin. Herkku on helposti kaukana minusta, mutta en ole siihen suuremmin kiinnittänyt huomiota, kunhan on iloinen ja kontakti pysyy.

Herkku olikin iloinen, vielä loppukävelyt ja autolla kaivoin ruokapussin esiin. Ahneena koirana Herkku innostui entisestään ja sitten laukesi epilepsiakohtaus :(. Herkku oli tajuissaan, vääntelehtiminen kesti noin 5 minuuttia. Herkun silmät vettyivät ja näytti kuin se pidättelisi kyyneliä. Kyyneleet tuli myös minun silmiin.

Back in business

Astuin tokokehään kolmen vuoden tauon jälkeen!! Se oli ihan liian jännittävää, mutta selvisin hengissä. Jäi ihan hyvä mieli, vaikka suoritukset meni vähän sinne päin...

Olisi auttanut jännitykseen, jos olisi käynyt katsomassa yhden kokeen ennen osallistumista. Tai jos olisi osallistunut mölleihin. Ettei olisi tarvinut kehän reunalla vakoilla montako käskyä saa antaa, tai että onko siinä alokkaassa jo seuraaminen juosten, hitsiläinen... Muistelen olevani koulutettu liikkeenohjaaja, saman muisti myös tuomari ja intoili josko pääsisin liikkuroimaan...
Vitsit sikseen, ihmeellisesti ne säännöt ja kiemurat siinä päivän mittaan palautuivat mieleen. Lisää kokeita vaan kalenteriin!

Gizmon suoritus meni ihan liian suuressa jännityksessä, mm. edellä mainituista syistä. Ja kun meillä ei ole yhteistä koetaustaa niin jännitti myös koiran valmistelut, ympäristön vaikutus, jännityksen vaikutus, nurmi ym ym. Tuloksena alo2, pisteitä 154, sij.5/16. Sehän oli jopa 6 pistettä alle 1-tuloksen, höh. Onnistuneella hypyllä olisimme olleet 1-tuloksen puolella...no siedetään harjoitella vielä!

Liikkeestä maahanmeno meni nollille, muutoinkaan ei täysiä pisteitä sadellut. Mutta oikeastaan oli paljon hyvää. Seuraamiset oli pitkähköt, mutta paljon laadukkaammat kuin Nasulla aikanaan. Kun Nasun kanssa aloitin kokeissa, en ollut oikein ehkä ajatellut, että pitäisi olla suunnitelma liikkeiden väliinkin. Minulla oli pitkään ongelmia niiden kanssa ja se vaikutti koko keskittymiseen. Gizmon kanssa tehdessä oli itselläni paljon rauhallisempi mieli.

Paikallamakuussa Gizmo pysyi, vaikka epäilin hieman asiaa, kun edellisissä treeneissä innokas uros ampaisi Gizmon ympärille eikä G. erityisemmin ilahtunut asiasta...
Hypyssä sähläsin itse, Gizmo teki eritavalla kuin odotin ja minulta meni pasmat sekaisin. Niin amatööriä, ei kyllä yhtään välähtänyt.
Perusasentoihin Gizmo ei meinannut taipua liikkeiden lopuissa, on varmaan varmisteltu liikaa. Tai sitten se ei vaan kiinnostanut.

Luulen että treeneihin uskallan vähän nostaa virettä ja palkkaamiseen/palkkaamattomuuten kiinnitän nyt paremmin huomion. Täytyy enemmän treenata isolla, mutta harvemmalla palkalla, ja vahvistaa edelleen myös suullista kehua sekä rapsutusta/silitystä.

Herkku oli kuitenkin hyvässä vireessä! En itsekään enää jännittänyt, sekin varmasti vaikutti. Herkku jaksoi ilolla tehdä töitä ja kun kehuin, niin tuuletti häntäputkella liikkeiden välissä, ja meinasi käydä kehänauhojen ulkopuolella! Asia ratkaistiin laittamalla Herkku käskyn alle liikkeiden väleissä...

Pisteet eivät olleet korkeat, 167,5 sij. 4/8, riittää kuitenkin avo1-tulokseen! Ja pisteitä meni vain meidän koe/treenitaustan huomioiden iloisista asioista. Herkku ennakoi aivan kaiken. Se lähti vauhdilla luoksetuloon, noutoon, maasta-istumiseen... hyppyä en enää uskaltanut sille edes kertoa tulevaksi, ja se hetken katseli ympärilleen etsien, kun sanoin "hyppy".

Ennakointi on minusta aina erittäin positiivinen ongelma, sehän vain kertoo että koira osaa ja haluaa. Malttia on pääsääntöisesti helpompi kasvattaa (poikkeuksia on toki).


Täytyy vielä mainita/mainostaa että kävin ostamassa Gizmolle omat valjaat. Nasun tuliaisvaljaat (kiitokset Tampereen osastolle) on osoittautuneet niin kestäviksi ja hyvän mallisiksi, että halusin Gizmolle samanlaiset. Kyseessä Zero DC short. Ei pyöri päällä, sopii kevyeen vetoon ja ihan tavalliseenkin käyttöön. Tässä mainoskuva (meillä on valitettavasti vaan tavalliset punaiset, kun ei ollut värivaihtoehtoja):

Rautarouva

Sippa on sitkeä sissi. Aina se pyörii eteisessä hännällä huiskien ja haluaa lähteä mukaan.

Tänäkin kesänä se oli yhden yön vaelluksella Repovedellä. Se myös heitti muiden mukana reilun 10 kilometrin hölkkälenkin. Tuumailtiin että eiköhän se ihan hyvin jaksa, kun maasto on pehmeää ja koirat voivat mennä vapaana. Retki taisi olla (oli) allekirjoittaneelle rankempi mäkineen.

Vanhuus on yksilöllistä. Joskus sen jälkeen, kun Sipalle tuli 10 ikävuotta täyteen, aloin ajatella, että mitä vaan voi tapahtua milloin vaan. Viime vuonna luulinkin, että Sippa halvaantui, mutta kyseessä olikin vain korvatulehdus joka oli aiheuttanut tasapaino-ongelmia. Vaikka tiedän että geeneillä on paljon osuutta asiaan, tunnen ylpeyttä Sipan hyvinvoinnista ja terveydestä. Se on melkoinen 15-vuotias!


Karvanlähtö on vaivannut kesän ajan, ja rapsuttelu on lisääntynyt. Käytiin eläinlääkärin luona ottamassa verikoe ja näyte kohdasta, josta Sippa erityisesti rapsutteli. Arvailin kilpirauhasen vajaatoimintaa syyksi huonoon karvaan, joka varmaan monen muun silmiin näytti erinomaiselta 15-vuotiaalle. Ihonäytteessä näkyi vähän hiivaa ja veikkaukseni kilpirauhasen toiminnasta osui oikeaan. Muut arvot olivat raja-arvojen sisällä.

Sippa on hoikka, 14,3 kg näytti eläinlääkärin vaaka. Väsymystä olin huomannut, mutta se lienee normaalia iän huomioiden. Väsymys näkyy, kun koirilla on lepoaikaa, silloin Sippa nukkuu sikeästi. Jatkuva tasainen karvanlähtö ja rapsuttelu oli kuitenkin ainut vinkki ongelman löytymiseen.

Nyt odottelen mielenkiinnolla miten lääkkeet vaikuttavat. Kuulin tuttavalta, että vanha koira oli yöllä seisonut pallo suussa sängyn vieressä, kun sopivaa annostusta haettiin. Luulen, että meillä "Thatcher" laittaa valtion järjestykseen. Vielä ei olekaan pääministerin paikka auki.

Sipan ulottuvuudessa taitaa aika mennä hitaammin?

Kyllästyminen agilityyn

Kyllä! Aina välillä agility alkaa tökkiä. Minusta tuntuu, että agility on hienoisesti tökkinyt koko kesän. Se on aikaa vievää, se vaatii esteitä ja kentän, usein sen myötä myös auton käyttöä.

Valmennus maksaa yleensä noin 20e/kerta, ja useampi kerta samalla valmentajalla vie eteenpäin. Jos kävisi 40 viikkoa vuodessa valmennuksessa tuohon hintaan, kokonaissumma tekisi 800 euroa (yksi koira). Ja bensat päälle. Enkä edes pidä erityisemmin autolla ajelusta. Hukkaan heitettyä aikaa. Valmennukset ovat usein niin vaikeita (minulle), että harjoitus on lähinnä muistiharjoitus, en aina voi keskittyä kunnolla omaan ja koiran tekemiseen. Toki siinäkin kehittyy.

Kun treeneissä otetaan koirasta ja ohjaajasta kaikki mehut irti, niin koira tarvitsee tietysti huoltoa. Osteopaattia, fysioterapeuttia ja hierontaa. Kotona on muistettava liikuttaa koiraa monipuolisesti, hyötyä on myös jumpasta ja venyttelystä. Ylipainoa ei saa olla tippaakaan. Toki nämä on myös tärkeitä huomioida muissakin lajeissa, lajikohtaisesti, mutta minusta nämä korostuu mm. agilitykoiran kohdalla. Ja hintalappu bensoineen on näilläkin.

Tokoa ja temppuja olen jo pitkään treenannut seuraavalla tekniikalla: mieluummin 3 minuuttia päivässä, kuin tunti 1-2 kertaa viikossa. Se pitää myös koiran innokkaana. Tokoon en tarvitse erityistä kenttää tai välineitä. Miten tätä voisi toteuttaa agilityn kohdalla? Tässä kohdassa on hyötyä useammasta koirasta. On enemmän järkeä treenata useampi koira kerrallaan, jolloin esteiden asettelu ei välttämättä olekaan se treenin pisin osuus. Ja samalla yhden koiran treeniaika pysyy riittävän lyhyenä ja kevyenä. Jotenkin kentille ajeluissa on silloin enemmän järkeä :D? Vai miten se nyt onkaan...

Kotona voi myös useampia asioita treenata, kun näkee vähän vaivaa. Jos on tilaa pitää keppejä pihassa, ja/tai paria hyppyä, saa jo perusasioita vahvistettua. Lankulla tai laatikolla voi harjoitella kontakteja. Kun nurmialueella on sopiva asetelma puita, voi harrastaa puuagilityä.

Summa summarum, agility vaatii välineitä ja paikkoja ja paljon aikaa, ja minusta se on rahallisesti kallis harrastus. Välineitä pitää huoltaa ja ostaa joskus uusia. Kenttiä pitää huoltaa. Ok, myös muiden lajien kenttiä pitää huoltaa. Ilmaisia harrastuksia en tiedä, mutta edullisempia kylläkin. Perheellisenä ihmisenä olen muutenkin nihkeä viettämään useita iltoja viikossa koiraharrastuksissa.

Ja sitten taas raahaudun kentällä. Ja kaikki koirat menee hyvin ja innokkaasti. Siinä sitä taas ollaan, suunnittelemassa seuraavaa treeniä! Toki me pidetään agilitystä, minä sekä koirat.

Pitää myös kehua Mäntsälän koirakerhon treenikenttää lapsiystävälliseksi, sillä siellä on paljon kiviä tutkittavaksi ja "vuoria" valloitettavaksi. Kun käyn vapaavuorolla treenaamassa, poika lähtee aina innolla mukaan. Otetaan esteiden kantaminen sitten vaikka voimailun kantilta. Sydämen ja lihasten rääkkääminen ei liene pahasta silloin tällöin. Mutta on varmaan ihan järkevääkin välillä pohdiskella: "mitä järkeä...?" Vai onko kuitenkaan...