Sisko ja sen sisko

Ajattelin opinnot aloittaessani, että tulee kirjoiteltua opinnoista koirajuttujen lisäksi. Kirjoitin viime vuonna viisi (!) tekstiä ja tämä on tämän vuoden ensimmäinen. Siis toukokuussa. Silti tavoite taitaa täyttyä. Kyllä tämä blogi kertoo hyvin aidosti arjesta, jossa opiskellaan työn ohessa, huolehditaan perheestä ja kodista, harrastetaan ja matkustetaankin.

Koiraharrastaminen on ollut lenkkeilyä koirien kanssa. Viime aikoina olen pohtinut sitäkin, että ehkä koiramaailmasta tuli hetkellinen burn out ja sitten opintojen aloitus osui samaan saumaan ja antoi syyn keskittyä muuhun. Mm. vastoinkäymiset kasvatustyössä latistivat, en voi sitä kieltää. Tietysti opinnotkin oikeasti vievät aikaa ja annan nyt vapaaehtoistyö -panoksen pojan harrastuksiin. Aika aikaa.

Tänään oli kuitenkin kiva, kun tavattiin Gizmon siskoa ulkoilun merkeissä. Oli kiva puhua koirajuttuja ja kasvatusjuttuja. Enne-sisko on Gizmoa isompi, mutta Gizmo istuu hieman alempana kuvassa, hämää siis hieman. Enne on tosi ihana, sellainen sopeutuvainen koira, joka menee monessa tilanteessa mukana. Enne on oppivainen helposti motivoitavissa tekemiseen.

Raitapaita 10 vuotta

Meilläkin on ekat joulupiparit jo leivottu.

Nasu-napero, viettää jo kymppisynttäreitä! Nimen Nasu sai Nalle-Puhista, kun sattui syntymään viirullisessa paidassa. Nasu on terve ja virkeä 10-vuotias, ja viettää opintolomaa Kuusankoskella mummolassa. Onnea myös Nasun sisaruksille, toivon kaikille vielä terveitä vuosia eteenkin päin! Topi veikkaa muistelemme lämmöllä.

Pitkä blogitauko johtuu siitä, että aika ja ajatukset ovat kaikessa muussa. Opiskeluissa ja perheen arjessa. Ensimmäinen työharjoittelu on takana terveyskeskuksen akuutilla osastolla ja se oli samaan aikaan tosi hauskaa ja raskasta, kun kaikki oli uutta. Oli antoisaa olla taas opiskelijan roolissa, on niin kivaa päästä tutustumaan eri paikkoihin, kun työelämässä sitä helposti vakiintuu yhteen paikkaan. Etusijalla jäi kiva mieli, vaikka olenkin ollut ihan poikki sen jälkeen. Olin taannoin myös päivän kouluterveydenhoitajan matkassa. Voi niitä terveydenhoitajan seinällä olevia julisteita ja ihania yläkoululaisia! Se opintopäivä ei helpottanut yhtään päätöstä siitä, mitä minusta tulee isona.
Opiskellessa on viikkoja, kun tuska ja epätoivo hiipii harteille, välillä tuntee itsensä tosi tyhmäksikin, kun ei meinaa muistaa ja oppia. Sitä tietoa tulee koko ajan niin paljon. Epämukavuusalueella siis heilutaan, muodikkaasti.

Koirat "vain" lenkkeilevät. Tai siis Coco lopetti juuri lenkkeilykauden. Tai ainakin harkitsee sen lopettamista. Tossut ei käy, eikä puvut. Vain yksi pusero on toistaiseksi kelvannut, jossa kehtaa liikkua. Muissa tapahtuu muuttuminen patsaaksi. Plaah. Hauska, söpö tyyppi kuitenkin! Leikkisä ja reipas. Toiset juoksut ovat juuri päättyneet. Gizmo on ollut paljon hölkkäkaverina, se on sen mielestä supersiistiä ja tärkeää. Haaste on lähteä suhtkoht rauhallisesti lämmitellen liikkeelle, kun toinen pinkoo nelivetoa alkumatkan, ennen kuin enimmät höyryt helpottaa.

Jalkapallo kuuluu perheen arki -osioon. Sain hienon tunnustuksen taannoin kauden päättäjäisissä :) Vanhakin oppii! Ja arjen kaaosta vaan jaksaa paremmin, kun käy välillä ulkona ja puhuu ihmisille.

Asiat ei mene suunnitelmien mukaan

Coffee, aina iloinen, aina ystävällinen. Onni oli ylitsepursuavaa. Ilman Coffeeta olisin monta kokemusta köyhempi. 

Coffee on asustanut jo useamman vuoden tätini luona maalla, mutta vielä ei olisi ollut lähdön aika. Vakava kohtutulehdus vei Coffeen, eläinlääkärillä ei ollut enää mitään tehtävissä, Coffee oli mennyt nopeasti huonoon kuntoon. 

Ole hyvässä turvassa, pilvien takana on aina valoa.

Kaksi kuvaa

Otin erästä koulutehtävää varten opintojen alussa kuvan kassista:

Kaikki kauniisti järjestyksessä, sävy sävyyn

Kun tällä viikolla tein tehtävää, vastaan tuli totuudenmukaisempi kuva opintojen iloista:

Koti hujanhajan

Järjestyksessä oleva kassikin on vaihtunut isompaan, erittäin painavaan reppuun. Monisteita siellä, monisteita täällä. Kirjapinoja. Pyykkipinoja. Villakoiria paimenkoirien ja chihun lisäksi.

En aiemminkaan ole ollut kovin järjestelmällinen, vaan sellainen "poissa silmistä, poissa mielestä" -siivoaja. Mutta nyt kaikki on näkyvissä... tämä on otettava vastaan itseni kasvatuksena. Henkistä kanttia ei vaadi järjestyksen ylläpito, vaan sekasorron sietäminen. Se taito ei tulevassa ammatissa mene hukkaan! 

Opintokiireitä

Kuten arvelinkin, opintojen aloituksen myötä ei välttämättä löydy aikaa päivittää blogia. Sinällään se, että kalenteri on täynnä, ei ole mitään uutta minulle. Vuosien ajan on ollut viikottain harrastuksia. Muistan että joskus ala-asteella se alkoi. Pianotunnit, klarinetti, jalkapallo, karate, hepostelut, puput, laulutunnit... Olisin aina halunnut harrastaa enemmän kuin viikossa oli tilaa. Yläasteella näistä oli taukoa.

Nyt opintojen alussa energiaa on mennyt paljon sivuaviin asioihin, kuten ohjelmien haltuun ottoon, kirjojen hankintaan, ym. selvittelyyn. Jatkossa on onneksi näiltä osin helpompaa. Tässä parin kuukauden aikana on jo palautettu useampi tehtävä, suoriuduttu anatomian ekasta tentistä ja matikan testistä.

Opintojen aloitus ajan käytön rajoituksineen ei ole kuitenkaan tuntunut kovin pahalta. Työssäkäynnistä voisin kyllä luopua. Mutta toisaalta tilipäivä tukee kivasti elämän eri osa-alueita, ja sitä kautta helpottaa opiskelua. Olisi kiva keskittyä täysillä pelkästään opintoihin, siis jos voittaisi lotossa tms.

Jos jokin tällä hetkellä harmittaa, niin se, että on vaikea löytää sopivaa tokokoepäivää Gizmolle. Eli pienet on harmit.

Gizmo ja Coco

Coco tapaamassa sukua. Taitaa olla tuo eka "mötikkä".

Mangokakkua talvilomalaisille.

Eilen käveltiin Mäntsälän keskustaan, poimittiin vuoden eka kätkö ja ostettiin kaupasta Dumle snacks -pussi. Matkalla bongattiin kiireisiä muurahaisia ja leskenlehden nuppuja. Koirat kuraantuu joka lenkillä, mutta toistaiseksi pellolla on sen verran lunta, että hetken riehumisen jälkeen sieltä tulee onneksi puhtaita koiria pihaan. Samaan päivään kun mahtui aamukahvi vuoteeseen 6-vuotiaan toimesta, leivottiin yhdessä sämpylöitä, useampi jakso lempisarjoja netistä, niin näillä boosteilla voisi avata taas koulukirjoja.

Kätköetappi

Muurahaiset työn touhussa!

-Vähän lämmintä.

"Puhdistus"

Uudet kujeet

Kun ajattelen viime vuotta niin lähinnä mieleen tulee juoksu, juoksu ja juoksu. Kilometriä toisen perään. Asfaltti, hikiset vaatteet ja tossut. Sports Tracker ei päässyt kaikille lenkeille mukaan, mutta kertyi siihenkin helmikuulta lähtien 371.75 km hölkkää.  Hölkkävuoden huipentuma taisi olla syksyllä testattu 20 kilometriä. Selvisin hengissä. Mutta ei minulla oikeastaan ole hölkkäämisen suhteen mitään tavoitteita. Kunhan liikun, hikoilen, ja syke nousee. Usein siinä tulee bortsujakin lenkitettyä samalla.
Totuuden nimissä, onneksi löysin jalkapallon uudelleen kesällä. Korvaan mielelläni hölkkälenkin hikoilemalla treeneissä ja peleissä. Se on aika paljon hauskempaa tekemistä :)


Vuoteen 2014 mahtui tahmeuden tunteesta huolimatta paljon hauskoja tapahtumia ja paljon lomaa! Ja vuosi ehdottomasti parani vaan loppua kohden. Coco muutti meille ja sain opiskelupaikan Laureasta, minusta tulee isona sairaanhoitaja. Olen harjoitellut opiskelua työn ohessa jo aiemmin, olen suorittanut muutaman avoimen kurssin ja tehnyt merkonomiopintoja. Sitä omaa juttua ei vaan meinannut löytyä. Perhe ja asuntolaina asettaa omat ehdot opiskelulle, osaltaan sekin rajaa mahdollisuuksia. Mutta nyt lopulta on tosi varma olo, juuri tähän minun kuuluikin ajautua.


Aavistelen vuodesta 2015 hiljaista blogivuotta, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Luulen että opinnot vie kaiken innostuksen yhtään mihinkään lukemiseen tai kirjoittamiseen. Toki voi olla että välillä tekee mieli avautua kaiken yhteen sovittamisesta! Viimeiseksi vapaaehtoiseksi kirjaksi taisi jäädä Zlatan, joka ei vielä ole lopussa. Pelkään avata sitä, koska sitä ei voi lukea vain muutamaa sivua. Enkä muutenkaan halua sen päättyvän.


Yritän henkisesti valmistautua siihen, että koiria en aina ehdi lenkittää ja huomioida kuten toivoisin. Herkusta ja Cocosta tulee ilman muuta hyviä opiskelukavereita, kun ovat niin mukavuudenhaluisia. Coco nukkuu nytkin sylissä. Bortsut kaipaa enemmän liikuntaa ja aivojumppaa. Mutta eiköhän väliin mahdu silloin tällöin vapaapäiviäkin ja joskus opinnot myös päättyvät, tämä on vain väliaikaista.


Uuden vuoden tavoitteena on siis pitää itsestään hyvä huoli, koska silloin jaksaa arjen keskellä ja jaksaa myös huolehtia muista.

Gizmon kanssa pidän tavoitteena tokosta avo1-tulosta ennen sääntömuutosta. Siitä on hyvä jatkaa ylempiä luokkia uusilla säännöillä. Kyllähän tokoa vähän täytyy mahduttaa kalenteriin! Ja se on juuri sopiva laji kaiken keskelle, ei vaadi ajallista suurta panostusta, verrattuna moneen muuhun lajiin. 

Cocon tavoitteena on käydä erilaisissa paikoissa ja tavata erilaisia koiria ja ihmisiä. Olemme jo käyneet kaksi kertaa pentujen leikkiryhmässä, Hurttia ja huumoria koirakoulun tiloissa Mäntsälässä. Cocis on heti laittanut villin vaihteen päälle ja rallittanut pitkin tilaa.

Naksuttelin muuten taannoin Cocon tarjoamaan vaa'alla seisomista, kerrankin joku edes vähän hyödyllinen taito. Taitaa olla vuoden alun teema myös monella kaksijalkaisella. Meinaan tuo vaa'alle hakeutuminen.

Koko 2 viikkoa

Eestä, takaa, istuu, makaa

Mikrobi Meksikoa saapui eksoottisesta Monninkylästä melkein kaksi viikkoa takaperin. Chihuahua oli mielessä jo ennen Herkkua, ja nyt se tuntui kivalta rodulta meidän elämään. Millekään hankinnalle tuskin koskaan on parempaa selitystä kuin "mutku mä haluun" - niin ei tällekään :)

Kriteerit pennun valinnassa oli rodusta kiinnostuneet kasvattajat. Kun mielessäni lukitsin kasvattajan, jäin odottelemaan... Onnea oli matkassa, Coco syntyi viiden pennun pentueeseen luomusti. Siinä toteutui toiveeni.

Nimivaihtoehtoja oli useampi.

Kiltistä ilmeestä huolimatta tuli jotenkin mieleen "Brain"

Coco (Chanel) on ollut minulla joskus jo aiemmin mielessä koiran nimeksi. Kun tämän pennun viralliseksi nimeksi tuli Marjoy's Coconut Cocktail (en vaikuttanut asiaan), oli tämän oltava Coco, jos jonkun.



Pientä kulttuurishokkia on ollut ilmoilla, ihan kuin tutustuisi uuteen eläinlajiin. Siinä missä bortsut menee alle luovutusikäisinä pentuaitaus kaulassa, tämä asettuu kiltisti syliin aina kun tilaisuus koittaa.

Ensimmäisenä päivänä katsoin ruokapussin kyljestä ruokintaohjetta ja mittasin kuppiin annoksen, 30-50g. Annoin Cocolle, se söi muutaman nappulan ja häippäsi. Tajusin ettei tuo olekaan kerta-annos vaan koko päivän annos...! Nyt on sovitettu annokset sopiviksi ja ruoka on alkanut kiinnostaa sen verran, että sen eteen voi tehdä tehtäviäkin.



Kuppi livottu tyhjäksi

Kassi piti hommata, se toimii tuttuna nukkumapaikkana kun reissataan.

Mittasuhteet.

Muutama pusero leikeltiin pörrösukista. Ei siksi että näyttäisi kivalta, vaan meillä on hyvä tottua takkeihin jotta tarkenee ulkoilla ympäri vuoden muiden mukana. Lyhytkestoisen halvaantumisen jälkeen puserot on olleet ihan ok.

Cocon koulutustavoitteet ja urasuunnitelmat on arkitottelevaisuuden, seurakoiruuden ja näyttelyiden saralla.

Mutta Coco noutaa tavaroita kun sille heittää! Ja se tapporavistaa leluja! Se ei korjaa otetta, kun se vetää. Se keksi älypelin piiloista namit ekalla yrittämällä. Pentuleikkikoulussa se leikki minun kanssa leluilla ja teki namitemppuja toisista koirista välittämättä. 

Niin jos ihan vaan jotain pientä... Pitäähän sen verran naksutella että toinen oivaltaa oppimisen tekniikan.

 

Ps. Cocon ihana klooniveli etsii vielä omaa kotia:

Nasu 9 vuotta

Nasu sisaruksineen täytti sunnuntaina 9 vuotta!! Onnea myös sisaruksille, ja tassunheilautus Topille!

Viikonloppu meni muissa touhuissa, mutta maanantaina juhlistettiin ulkoilulla ja grillimakkaralla. Arkivapaissa on puolensa! Yleisellä ulkoilureitillä ja nuotiopaikalla saa olla ihan omalla porukalla.

Vielä toiset makkarat, niin riittää sankarillekin.

Nasu näyttää vähän räjähtäneeltä karvanlähdön jäljiltä.

Gizmo

Herkkutokot

TK2 Intopiukan Herkku

Tänäkin vuonna Nasun syntymäpäivä "sivuutetaan" Herkun tokosaavutuksilla.

Iltakoe Vantaalla. Ilmoittautumisessa heti tiedotettiin, että vartin päästä aloitetaan. Sehän sopi meille hyvin, ei liian pitkää odottelua ja valmistautumisaikaa. Kun toin Herkun halliin, huomasin sheltin harjoittelevan noutoa. Ja tajusin että oma kapula jäi kotiin. Luovutin 10 sekunnin ajaksi, kun nouto on haaste muutenkin, ja tuskin Herkku nostaisi kovinkaan hyvin kapulaa joka yllättäin olisi vieras. Eikä se haittaisi mitään, jos muista liikkeistä olisi odotettavissa ysiä ja kymppiä. Mutta tästä meidät pelasti D&C, jonka myyntipöydässä oli pieniä kapuloita. Ja kaiken hyvän lisäksi korttipääte!! Käteistä ei olisi ollut (taaskaan) mukana. Ehdimme hyvin tutustua uuteen kapulaan!

Avoimen luokan koiria oli noin kaksikymmentä, olimme viimeisenä suoritusvuorossa. Ensin paikallaolot, jonka jälkeen odoteltiin, ja odoteltiin, ja odoteltiin... Onneksi Hakunilan halli on mukava, siisti ja siellä on sopiva lämpötila. Odotellessa fiilikset vaan ehti mennä laidasta laitaan. Yritin kuitenkin asennoitua niin, että mennään vaan treenaamaan.

Paikallaolosta saimme kympin, niillä taidoilla mitkä on joskus opittu. Edellisen kerran kokeenomaista paikallaoloa on harjoiteltu edellisessä kokeessa, Nasun edellisenä synttäripäivänä tasan vuosi sitten! Kaikista muistakin liikkeistä tuli pisteitä, yhtään ei mennyt nollille. Tapaturmia, unohtui perusasento, noudon palautusasento vinossa, kaukoissa ei noussut ekalla... yleisvaikutelma kuitenkin 9, oli kuulemma iloisen näköistä ja koiralla hyvä ilme, miten katsoo minua...  Mietin suorituksen jälkeen, että taitaa jäädä pisteet vähän alle tarvittavan. Mutta saimme pisteitä tasan 160/200, sehän riitti!

Herkku tosiaankin tokoilee ilolla. Se katsoo minua kuin suurta HK:n sinistä silmät loistaen. Se on jopa yli-innokas välillä, pomppii vierellä. Suorastaan pelottaa kehässä, että se lähtee heittämään häntä putkella kunniakierroksia ja ajautuu kehän ulkopuolelle. Tähän on nyt hyvä jäädä virallisten kokeiden osalta, olemme erittäin tyytyväisiä! Neljä alon koetta ja neljä avon koetta. Ihan hienosti!

Päivityksiä blogiin

Olen lisännyt koirille omat sivut, linkit löytyy tuosta otsikkokuvan alta. Kuvailin kaikkia pienen tekstin verran, yritin pohtia niitä persoonallisia juttuja, millä tavalla jokainen on oma yksilönsä. Havahduin, että Herkkua luonnehdin helposti sen arjen tapojen kautta ja Nasua ja Gizmoa väkisin harrastusominaisuuksien kautta.


Yritin arkeistaa myös bortsujen kuvauksia, mutta ne hakevat vielä muotojaan. Tokihan harrastukset on se, mistä bortsut nauttivat ja harrastuskoiraa on helppo arvioida ja kuvailla harrastusten kautta. Kotona aktiivinen koira lepäilee, kun se on saanut liikuntaa ja virkistävää aivotyötä. Silti olisi kiva osata nähdä ja kuvailla se oikea persoona, oikeassa elämässä harrastusten ulkopuolella. Riisua ne kovasti vahvistetut ja koulutetut piirteet.


Myös kasvatus tulee saamaan oman osionsa yläpalkkiin. Kotisivut ovat ilmoitelleet virheestä ja toimineen vaihtelevasti. En ole myöskään jaksanut niitä päivittää enää, kun tämä blogi on niin näppärä. Epäilen että minun sähköpostilaatikolla ja kotisivuilla saattaa olla jotain yhteistä ongelmataustaa...!

Mutta tälläistä kuuluu meille siis tällä hetkellä. Blogin rakentelua. Vähän myös joulun rakentelua :) Ja ehkä jotain jännittävämpääkin on luvassa...!

Eräänä kauniina päivänä...

En voi sille mitään, mutta tästä kuvasta tulee mieleen muistokirjoitus,
kuva vanhainkodin kotisivuilta tms.

Tämä kaveri onnistui säikäyttämään polulla, maastoutuu erittäin hyvin.
Oli onneksi jo aika jähmeä.

Halloweenia!

Oli pakko antaa karkki. Sympaattinen ilme on suurta valhetta.

Meillä on kotona yksi pyhäinpäivän nimpparisankari, johon uppoaa halloweenteema!
Arvelin että Jackin päänsisältö olisi jotain oranssia.

Bortsujen mielipide leipomiseen ym. askarteluun:

Tylsää. Vieläkö jotain?

Kuvasta voi kuulla huokauksen.



Ja sitten vielä tämä. Halloween aiheesta hieman sivuraiteelle. Viime viikonlopun kiipeilyreissu tuli kalliiksi, kun poikettiin verkkokauppaan. Olen pohdiskellut tätä ostosta ehkä jo parin vuoden ajan, ja nyt en tiedä miten olen voinut olla ilman! Tämä ei ole edes tehokkain malli, mutta pärjää meidän raskaansarjan testilaboratoriossa hienosti, en ole turbotehoakaan vielä tarvinnut. Akku riittää hyvin meidän pienen asunnon pikaimurointiin. Ja tekee mieli imuroida joka päivä...!!


Dyson DC45 Up Top

Suulakkeissa löytyy valinnanvaraa.

Gizmo 2 vuotta!

Kaksi vuotta takaperin, pennut vuorokauden iässä.

Gizmo 2-vuotias!

Nasu 2014

Gizmon harrastuksiin kuuluu edelleen temput. 

Alla treenaillaan kehon hallintaa:

Koiran lihaton lokakuu

Madventuresin pojat haastoivat suomalaiset viime vuonna viettämään lihatonta lokakuuta. Nyt "lihaton" on taas täällä!

Lihaton lokakuu 2014/facebook

Suomalaiset syövät kansana liikaa lihaa ja sillä on sekä terveydellisiä, että ympäristöllisiä seurauksia. Myös tuotantoeläinten olot kuuluvat tähän comboon aiheita, joilla jokaisen tulisi vähintäänkin vaivata älynystyröitään. Ja me pystymme kyllä enempäänkin.

Lihaton lokakuu sai minut pohtimaan myös lemmikkien ekologista jalanjälkeä. Kennelliiton mukaan Suomessa on 650 000 koiraa. Nykytiedon valossa koiran ravitsemukseen kuuluu liha, sillä ruoansulatusjärjestelmä on erilainen kuin esimerkiksi ihmisellä, eikä koira hyödy samalla tavalla kaikista samoista ravintoaineista kuin ihminen. Eli käytännössä koira ei voi viettää lihatonta elämää, mutta ravinnon ekologisuuteen voimme vaikuttaa.

Jos mennään siitä kysymyksestä ohi, että onko oikein tai järkevää pitää lemmikkejä, niin listaan kysymyksiä, joita lemmikin omistaja voisi ruokinnan osalta pohtia. Ehkä tapoja vaikuttaa on vielä lisääkin, mutta nämä tulivat nopeasti mieleen:

• Missä maassa ruoka valmistetaan? Ainahan lähempänä tuotettu ei välttämättä ole ekologisin vaihtoehto, vrt. suomalaiset ja ulkolaiset kasvikset ja hedelmät talvella. Toisaalta, asiat kehittyvät siltäkin osin. Mitä haluat tukea?

• Millaiset raaka-aineet? Miten ne on tuotettu?

• Kuinka ruoka saapuu Suomeen, jos se tulee ulkomailta?

• Mistä ja millä itse haet ruoan?

• Sopiva annoskoko. Ylipainohan on myös lemmikeille tätä päivää. Ruokaa annetaan liikaa ja/tai se on liian energiapitoista suhteessa aktiivisuuteen.

• Barf, kotiruoka, vai teollisesti valmistettu kuivaruoka? Vai jokin yhdistelmä näitä?

Törmäsin muuten mm. näihin sivustoihin surffatessani aiheesta. Kannattaa kurkata:

Kissa tai koira vegaanin perheessä – mitä ruoaksi lemmikille?

Vegaanihaaste
Mm. kasvisruokareseptejä kaksijalkaisille

Makutestissä kuiva savi.

Kisakuulumiset



Me vaan ulkoillaan ja elellään, eikä treeni- tai kisakuulumisia ole kerrottavana.

On se syksy.

Olen yrittänyt katsella tokokoekalenteria, olisipa ilmoittautuminen yhtä helppoa kuin agilitykisoihin tai näyttelyihin! Selvennykseksi heille, jotka ei näissä karkeloissa käy, että tokokokeisiin otetaan rajattu, pieni (vs. agility) määrä osallistujia ja nopeat syövät hitaat. Ilmoittautuminen tapahtuu soittamalla ja/tai sähköpostilla varmistamalla koepaikka. Esim. agilityn puolella on jo pitkään toiminut sähköinen ilmoittautumisjärjestelmä.

Mutta kasvatit ovat olleet taas tehokkaita!

Iiris ohjailee agilityssä hienosti pian kaksi vuotiasta Enneä (NasuxEnnis), joka on Iiriksen ensimmäinen bc. Pari on vain yhtä nollaa vajaa 3-luokkalaisia! Voisi erehtyä luulemaan, että yhteistyötä on takana useampikin vuosi. Ilolla seuraan heidän menoa, minne he vielä ehtivätkään! Iiris on löytänyt nopeasti Ennelle sopivan rytmin ja tyylin.

Myös Nasun ja Retun poika Viisel laittoi terveiset, että tokon ylin luokka kutsuu! Tunnarista nolla pistettä, kun piti vielä tehdä tarkistus ja nostaa välissä väärä kapula. Sehän on vain järkevää :) Muut liikkeet olivat ysiä ja kymppiä, ja yhteensä pisteitä 272. Kaukojen ja luoksetulon kympeistä olen henk.koht. aika kade. Ei ole helppoja liikkeitä!

Kuva: Tanja Pitkänen

Kuva: Tanja Pitkänen



Herkun rokotukset hoidettiin taannoin taas kuntoon ja samalla juteltiin eläinlääkärin kanssa epilepsiasta. Herkku sai tarvittaessa käytettäväksi kohtauksen rauhoittavan lääkkeen, Stesolidin, jota myös ihmisillä käytetään. Kohtaukset ovat venyneet noin kymmenen minuuttisiksi kokonaisuudessaan, mutta eivät onneksi ole kovin rajuja eikä niitä ole usein. Stesolid on kuitenkin nyt hyvä ensiapu myös siltä kantilta, jos kohtaus ei joskus päätykään. Korvassa Herkulla on ollut viime aikoina märkää, en oikein ole varma että mikä ruoka-aine sen aiheuttaa. Royal Canin on testattu pari kertaa ja aiheuttanut saman. Nyt ei olla sitä ainakaan annettu...

Pieniä juttuja Herkulle. Suurempi iljetys on kylmenevät ja märät säät kuin nämä yllä mainitut, jos Herkulta kysytään.

Jos vaan saa majailla peittojen seassa koko päivän,
niin syksykin on ihan jees.







Sattumien sunnuntai

Sunnuntain ensimmäinen etappi oli Porvoon koiranäyttely. Edellisestä näyttelystä oli ehkä kulunut liikaa aikaa, kun portilla todettiin että eihän meillä ole käteistä mukana. Auto oli aika kaukana parkissa, pankkiautomaatista puhumattakaan. Onni oli tuttu työntekijä sisäänpääsyssä. Hänelle jäimme kiitollisuudenvelkaan, myös rahallisesti velkaa.

Näyttelyvierailun jälkeen suuntasimme Nuuksion kansallispuistoon.

Ostimme matkalta grillattavaa ja kahvi oli termarissa. Tulentekoon tarvittavat välineet tietysti unohdimme. Onneksi matkalla oli vielä Luontokeskus Haltia, josta poimimme tikut. Itse reitillä oli arvatenkin niin paljon väkeä, ettei luonnonääniä tarvinut kuunnella. Eli ei me niitä tikkujakaan tarvittu, nuotio toimi non-stop. Onneksi jätimme bordercolliet kotiin, ne eivät olisi nauttineet yhtälöstä metsä ja hihnat. Eikä mekään oltaisi nautittu siitä.

Iltaa kohti hiljeni ja nuotiolla saimme olla jo hiljaisuudessa, vain Herkku yritti komentaa itselleen ruokaa. Kahvi maistui tiskiaineelle. Mietin, että olinkohan unohtanut huuhdella termarin kun sitä aamulla tiskailin.

Herkku valvoo grillausta

Sunnuntain pienet sattumukset laitan turnausväsymyksen piikkiin. Siitä on todisteena näin söpö mitalikin :) Ja onnekas sunnuntaihan meillä oli. Pääsimme näyttelyyn, pääsimme Nuuksioon ulkoilemaan ja saimme grillattua. Vaikka vähän väsyneeltä päivä tuntuikin.

Maanantaina vietiin myös bortsut metsään, kätköilyretkelle. Taas löytyi boksi, tällä kertaa tutkimalla todennäköisiä piiloja lähellä nollapistettä. Kelit on suosineet ulkoilua!

Herkku taas kytiksellä