Kaksi kuvaa

Otin erästä koulutehtävää varten opintojen alussa kuvan kassista:

Kaikki kauniisti järjestyksessä, sävy sävyyn

Kun tällä viikolla tein tehtävää, vastaan tuli totuudenmukaisempi kuva opintojen iloista:

Koti hujanhajan

Järjestyksessä oleva kassikin on vaihtunut isompaan, erittäin painavaan reppuun. Monisteita siellä, monisteita täällä. Kirjapinoja. Pyykkipinoja. Villakoiria paimenkoirien ja chihun lisäksi.

En aiemminkaan ole ollut kovin järjestelmällinen, vaan sellainen "poissa silmistä, poissa mielestä" -siivoaja. Mutta nyt kaikki on näkyvissä... tämä on otettava vastaan itseni kasvatuksena. Henkistä kanttia ei vaadi järjestyksen ylläpito, vaan sekasorron sietäminen. Se taito ei tulevassa ammatissa mene hukkaan! 

Opintokiireitä

Kuten arvelinkin, opintojen aloituksen myötä ei välttämättä löydy aikaa päivittää blogia. Sinällään se, että kalenteri on täynnä, ei ole mitään uutta minulle. Vuosien ajan on ollut viikottain harrastuksia. Muistan että joskus ala-asteella se alkoi. Pianotunnit, klarinetti, jalkapallo, karate, hepostelut, puput, laulutunnit... Olisin aina halunnut harrastaa enemmän kuin viikossa oli tilaa. Yläasteella näistä oli taukoa.

Nyt opintojen alussa energiaa on mennyt paljon sivuaviin asioihin, kuten ohjelmien haltuun ottoon, kirjojen hankintaan, ym. selvittelyyn. Jatkossa on onneksi näiltä osin helpompaa. Tässä parin kuukauden aikana on jo palautettu useampi tehtävä, suoriuduttu anatomian ekasta tentistä ja matikan testistä.

Opintojen aloitus ajan käytön rajoituksineen ei ole kuitenkaan tuntunut kovin pahalta. Työssäkäynnistä voisin kyllä luopua. Mutta toisaalta tilipäivä tukee kivasti elämän eri osa-alueita, ja sitä kautta helpottaa opiskelua. Olisi kiva keskittyä täysillä pelkästään opintoihin, siis jos voittaisi lotossa tms.

Jos jokin tällä hetkellä harmittaa, niin se, että on vaikea löytää sopivaa tokokoepäivää Gizmolle. Eli pienet on harmit.

Gizmo ja Coco

Coco tapaamassa sukua. Taitaa olla tuo eka "mötikkä".

Mangokakkua talvilomalaisille.

Eilen käveltiin Mäntsälän keskustaan, poimittiin vuoden eka kätkö ja ostettiin kaupasta Dumle snacks -pussi. Matkalla bongattiin kiireisiä muurahaisia ja leskenlehden nuppuja. Koirat kuraantuu joka lenkillä, mutta toistaiseksi pellolla on sen verran lunta, että hetken riehumisen jälkeen sieltä tulee onneksi puhtaita koiria pihaan. Samaan päivään kun mahtui aamukahvi vuoteeseen 6-vuotiaan toimesta, leivottiin yhdessä sämpylöitä, useampi jakso lempisarjoja netistä, niin näillä boosteilla voisi avata taas koulukirjoja.

Kätköetappi

Muurahaiset työn touhussa!

-Vähän lämmintä.

"Puhdistus"

Uudet kujeet

Kun ajattelen viime vuotta niin lähinnä mieleen tulee juoksu, juoksu ja juoksu. Kilometriä toisen perään. Asfaltti, hikiset vaatteet ja tossut. Sports Tracker ei päässyt kaikille lenkeille mukaan, mutta kertyi siihenkin helmikuulta lähtien 371.75 km hölkkää.  Hölkkävuoden huipentuma taisi olla syksyllä testattu 20 kilometriä. Selvisin hengissä. Mutta ei minulla oikeastaan ole hölkkäämisen suhteen mitään tavoitteita. Kunhan liikun, hikoilen, ja syke nousee. Usein siinä tulee bortsujakin lenkitettyä samalla.
Totuuden nimissä, onneksi löysin jalkapallon uudelleen kesällä. Korvaan mielelläni hölkkälenkin hikoilemalla treeneissä ja peleissä. Se on aika paljon hauskempaa tekemistä :)


Vuoteen 2014 mahtui tahmeuden tunteesta huolimatta paljon hauskoja tapahtumia ja paljon lomaa! Ja vuosi ehdottomasti parani vaan loppua kohden. Coco muutti meille ja sain opiskelupaikan Laureasta, minusta tulee isona sairaanhoitaja. Olen harjoitellut opiskelua työn ohessa jo aiemmin, olen suorittanut muutaman avoimen kurssin ja tehnyt merkonomiopintoja. Sitä omaa juttua ei vaan meinannut löytyä. Perhe ja asuntolaina asettaa omat ehdot opiskelulle, osaltaan sekin rajaa mahdollisuuksia. Mutta nyt lopulta on tosi varma olo, juuri tähän minun kuuluikin ajautua.


Aavistelen vuodesta 2015 hiljaista blogivuotta, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Luulen että opinnot vie kaiken innostuksen yhtään mihinkään lukemiseen tai kirjoittamiseen. Toki voi olla että välillä tekee mieli avautua kaiken yhteen sovittamisesta! Viimeiseksi vapaaehtoiseksi kirjaksi taisi jäädä Zlatan, joka ei vielä ole lopussa. Pelkään avata sitä, koska sitä ei voi lukea vain muutamaa sivua. Enkä muutenkaan halua sen päättyvän.


Yritän henkisesti valmistautua siihen, että koiria en aina ehdi lenkittää ja huomioida kuten toivoisin. Herkusta ja Cocosta tulee ilman muuta hyviä opiskelukavereita, kun ovat niin mukavuudenhaluisia. Coco nukkuu nytkin sylissä. Bortsut kaipaa enemmän liikuntaa ja aivojumppaa. Mutta eiköhän väliin mahdu silloin tällöin vapaapäiviäkin ja joskus opinnot myös päättyvät, tämä on vain väliaikaista.


Uuden vuoden tavoitteena on siis pitää itsestään hyvä huoli, koska silloin jaksaa arjen keskellä ja jaksaa myös huolehtia muista.

Gizmon kanssa pidän tavoitteena tokosta avo1-tulosta ennen sääntömuutosta. Siitä on hyvä jatkaa ylempiä luokkia uusilla säännöillä. Kyllähän tokoa vähän täytyy mahduttaa kalenteriin! Ja se on juuri sopiva laji kaiken keskelle, ei vaadi ajallista suurta panostusta, verrattuna moneen muuhun lajiin. 

Cocon tavoitteena on käydä erilaisissa paikoissa ja tavata erilaisia koiria ja ihmisiä. Olemme jo käyneet kaksi kertaa pentujen leikkiryhmässä, Hurttia ja huumoria koirakoulun tiloissa Mäntsälässä. Cocis on heti laittanut villin vaihteen päälle ja rallittanut pitkin tilaa.

Naksuttelin muuten taannoin Cocon tarjoamaan vaa'alla seisomista, kerrankin joku edes vähän hyödyllinen taito. Taitaa olla vuoden alun teema myös monella kaksijalkaisella. Meinaan tuo vaa'alle hakeutuminen.

Koko 2 viikkoa

Eestä, takaa, istuu, makaa

Mikrobi Meksikoa saapui eksoottisesta Monninkylästä melkein kaksi viikkoa takaperin. Chihuahua oli mielessä jo ennen Herkkua, ja nyt se tuntui kivalta rodulta meidän elämään. Millekään hankinnalle tuskin koskaan on parempaa selitystä kuin "mutku mä haluun" - niin ei tällekään :)

Kriteerit pennun valinnassa oli rodusta kiinnostuneet kasvattajat. Kun mielessäni lukitsin kasvattajan, jäin odottelemaan... Onnea oli matkassa, Coco syntyi viiden pennun pentueeseen luomusti. Siinä toteutui toiveeni.

Nimivaihtoehtoja oli useampi.

Kiltistä ilmeestä huolimatta tuli jotenkin mieleen "Brain"

Coco (Chanel) on ollut minulla joskus jo aiemmin mielessä koiran nimeksi. Kun tämän pennun viralliseksi nimeksi tuli Marjoy's Coconut Cocktail (en vaikuttanut asiaan), oli tämän oltava Coco, jos jonkun.



Pientä kulttuurishokkia on ollut ilmoilla, ihan kuin tutustuisi uuteen eläinlajiin. Siinä missä bortsut menee alle luovutusikäisinä pentuaitaus kaulassa, tämä asettuu kiltisti syliin aina kun tilaisuus koittaa.

Ensimmäisenä päivänä katsoin ruokapussin kyljestä ruokintaohjetta ja mittasin kuppiin annoksen, 30-50g. Annoin Cocolle, se söi muutaman nappulan ja häippäsi. Tajusin ettei tuo olekaan kerta-annos vaan koko päivän annos...! Nyt on sovitettu annokset sopiviksi ja ruoka on alkanut kiinnostaa sen verran, että sen eteen voi tehdä tehtäviäkin.



Kuppi livottu tyhjäksi

Kassi piti hommata, se toimii tuttuna nukkumapaikkana kun reissataan.

Mittasuhteet.

Muutama pusero leikeltiin pörrösukista. Ei siksi että näyttäisi kivalta, vaan meillä on hyvä tottua takkeihin jotta tarkenee ulkoilla ympäri vuoden muiden mukana. Lyhytkestoisen halvaantumisen jälkeen puserot on olleet ihan ok.

Cocon koulutustavoitteet ja urasuunnitelmat on arkitottelevaisuuden, seurakoiruuden ja näyttelyiden saralla.

Mutta Coco noutaa tavaroita kun sille heittää! Ja se tapporavistaa leluja! Se ei korjaa otetta, kun se vetää. Se keksi älypelin piiloista namit ekalla yrittämällä. Pentuleikkikoulussa se leikki minun kanssa leluilla ja teki namitemppuja toisista koirista välittämättä. 

Niin jos ihan vaan jotain pientä... Pitäähän sen verran naksutella että toinen oivaltaa oppimisen tekniikan.

 

Ps. Cocon ihana klooniveli etsii vielä omaa kotia:

Nasu 9 vuotta

Nasu sisaruksineen täytti sunnuntaina 9 vuotta!! Onnea myös sisaruksille, ja tassunheilautus Topille!

Viikonloppu meni muissa touhuissa, mutta maanantaina juhlistettiin ulkoilulla ja grillimakkaralla. Arkivapaissa on puolensa! Yleisellä ulkoilureitillä ja nuotiopaikalla saa olla ihan omalla porukalla.

Vielä toiset makkarat, niin riittää sankarillekin.

Nasu näyttää vähän räjähtäneeltä karvanlähdön jäljiltä.

Gizmo

Herkkutokot

TK2 Intopiukan Herkku

Tänäkin vuonna Nasun syntymäpäivä "sivuutetaan" Herkun tokosaavutuksilla.

Iltakoe Vantaalla. Ilmoittautumisessa heti tiedotettiin, että vartin päästä aloitetaan. Sehän sopi meille hyvin, ei liian pitkää odottelua ja valmistautumisaikaa. Kun toin Herkun halliin, huomasin sheltin harjoittelevan noutoa. Ja tajusin että oma kapula jäi kotiin. Luovutin 10 sekunnin ajaksi, kun nouto on haaste muutenkin, ja tuskin Herkku nostaisi kovinkaan hyvin kapulaa joka yllättäin olisi vieras. Eikä se haittaisi mitään, jos muista liikkeistä olisi odotettavissa ysiä ja kymppiä. Mutta tästä meidät pelasti D&C, jonka myyntipöydässä oli pieniä kapuloita. Ja kaiken hyvän lisäksi korttipääte!! Käteistä ei olisi ollut (taaskaan) mukana. Ehdimme hyvin tutustua uuteen kapulaan!

Avoimen luokan koiria oli noin kaksikymmentä, olimme viimeisenä suoritusvuorossa. Ensin paikallaolot, jonka jälkeen odoteltiin, ja odoteltiin, ja odoteltiin... Onneksi Hakunilan halli on mukava, siisti ja siellä on sopiva lämpötila. Odotellessa fiilikset vaan ehti mennä laidasta laitaan. Yritin kuitenkin asennoitua niin, että mennään vaan treenaamaan.

Paikallaolosta saimme kympin, niillä taidoilla mitkä on joskus opittu. Edellisen kerran kokeenomaista paikallaoloa on harjoiteltu edellisessä kokeessa, Nasun edellisenä synttäripäivänä tasan vuosi sitten! Kaikista muistakin liikkeistä tuli pisteitä, yhtään ei mennyt nollille. Tapaturmia, unohtui perusasento, noudon palautusasento vinossa, kaukoissa ei noussut ekalla... yleisvaikutelma kuitenkin 9, oli kuulemma iloisen näköistä ja koiralla hyvä ilme, miten katsoo minua...  Mietin suorituksen jälkeen, että taitaa jäädä pisteet vähän alle tarvittavan. Mutta saimme pisteitä tasan 160/200, sehän riitti!

Herkku tosiaankin tokoilee ilolla. Se katsoo minua kuin suurta HK:n sinistä silmät loistaen. Se on jopa yli-innokas välillä, pomppii vierellä. Suorastaan pelottaa kehässä, että se lähtee heittämään häntä putkella kunniakierroksia ja ajautuu kehän ulkopuolelle. Tähän on nyt hyvä jäädä virallisten kokeiden osalta, olemme erittäin tyytyväisiä! Neljä alon koetta ja neljä avon koetta. Ihan hienosti!

Päivityksiä blogiin

Olen lisännyt koirille omat sivut, linkit löytyy tuosta otsikkokuvan alta. Kuvailin kaikkia pienen tekstin verran, yritin pohtia niitä persoonallisia juttuja, millä tavalla jokainen on oma yksilönsä. Havahduin, että Herkkua luonnehdin helposti sen arjen tapojen kautta ja Nasua ja Gizmoa väkisin harrastusominaisuuksien kautta.


Yritin arkeistaa myös bortsujen kuvauksia, mutta ne hakevat vielä muotojaan. Tokihan harrastukset on se, mistä bortsut nauttivat ja harrastuskoiraa on helppo arvioida ja kuvailla harrastusten kautta. Kotona aktiivinen koira lepäilee, kun se on saanut liikuntaa ja virkistävää aivotyötä. Silti olisi kiva osata nähdä ja kuvailla se oikea persoona, oikeassa elämässä harrastusten ulkopuolella. Riisua ne kovasti vahvistetut ja koulutetut piirteet.


Myös kasvatus tulee saamaan oman osionsa yläpalkkiin. Kotisivut ovat ilmoitelleet virheestä ja toimineen vaihtelevasti. En ole myöskään jaksanut niitä päivittää enää, kun tämä blogi on niin näppärä. Epäilen että minun sähköpostilaatikolla ja kotisivuilla saattaa olla jotain yhteistä ongelmataustaa...!

Mutta tälläistä kuuluu meille siis tällä hetkellä. Blogin rakentelua. Vähän myös joulun rakentelua :) Ja ehkä jotain jännittävämpääkin on luvassa...!