Herkku on omapäinen ja mukavuudenhaluinen. Joskus nenä kuljettelee sitä omille teilleen, eikä korvat kuule. Toisinaan nenä kulkee kintereillä kohdistuen ruokataskulle. Herkku osaa olla iloinen ja sosiaalinen, mutta toisinaan se on vihainen, ärisevä mörökölli. Etenkin väsyneenä, tai silloin kun mielestään omistaa jotain vartioitavaa.
Herkku on ikuisella laihdutuskuurilla. Se ei liiku päättömästi edestakaisin kuten bortsut, vaan lähinnä köpöttelee poluilla perässä. Se ei käytä yhtään ylimääräistä energiaa, jos ei ole ruokaa saatavilla. Etenkin leikkauttamisen jälkeen annoskoko ja energian määrä on pitänyt pitää säälittävän pienenä. Ja se rakastaa ruokaa... syntymäpäivän kunniaksi Herkku saa herkutella aurinkoisen lenkin päälle.
Epilepsiakohtauksen olen nähnyt viimeksi kesällä. Se oli pidempi kuin aiemmat ja pohdin silloin että lisääntyykö tai vaikeutuuko kohtaukset. En ole koskaan nähnyt, että Herkku olisi saanut kohtausta nukkuessaan. Kohtauksia on tullut, kun on ollut jotain väsyttävää (reissu) ja sitten jotain kiihdyttävää (esim. reissun jälkeisenä päivänä agilityä). Olen siis yrittänyt pitää Herkulle makoilupäivän sukulointireissujen jälkeen.
Joten kohtausten osalta tuntuu menevän ihan hyvin, en sitten tiedä mitä muita piirteitä Herkussa on, jotka johtuvat epilepsiasta. Tai onko lyhyitä kohtauksia, joita en bongaa.
Tässä lopuksi on lyhyt jumppavideo. Herkulla on luonnostaan minusta parempi kehonhallinta kuin meidän bortsuilla (ehkä syynä se hidas liikkuminen metsässä?). En siis näitä erityisemmin treenaillut, kunhan kokeilin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti