perjantai 26. heinäkuuta 2013

"Elävässä elämässä kiinni"

Arki on usein yötyöläisenä yksinäistä ja elämä on melko virtuaalista. Lomalla piti tarttua reaalimaailmaan ja imeä sitä ihan varastoon asti. Blogi oli tauolla ja netissä kävin lähinnä vain sen verran kuin oli pakko (maksettava laskuja, vastattava kiireelliseen postiin tms.). Loman ajan elämä oli niin sanotusti matkalaukuissa.

Hauskoja hetkiä oli mm. Tampereen reissulla, kaupungissa johon silloin tällöin ikävöin. Siellä kaikki bussit vie Roomaan ja silti luonto ja rauha on lähellä. Kaikille on tilaa. Tampereella Särkkispäivän lisäksi treffattiin kavereita. Ylöjärvellä meni viikonlopun päätteeksi agirotu neitsyys. Nyt vasta! Ensi vuonna on pakko päästä uudelleen!

Muistona kuva meidän joukkueesta (Nasu ja tyttäret):
 
 
 
 
Ja tässä vielä videoituna joukkueen suoritus:
 
 
               Sukuvika



Sosiaalisesti aktiivisen loman viimeisenä kohokohtana ennen töihin paluuta oli buukattuna Iron Maiden -keikka. Se oli fyysistä. Lähellä lavaa oli kuuma tunnelma, hevipoikien maiharit talloivat varpaat kipeiksi ja kun käden kerran nosti pystyyn, sitä ei mahtunut laskemaan alas. Mutta niin hauskaa!!

Koirat ovat lenkkeilleet ja lepäilleet, treeneistä olen pitänyt taukoa. Foundations class päättyi lomallani ja viimeisen tehtävän olinkin vain lukijaroolissa, kun harjoitusmahdollisuuksia ei reissun päällä ollut. Muutamia temppuja tuli koostettua kontaktikurssia varten ja vähän tehtiin tokoa. Gizmo aloitti ensimmäiset juoksut, mikä olikin ihan hyvä ajoitus, kun olen taas ilmoittanut meidät Riitan tokokurssille. Pennut kasvaa liian nopeasti, 10kk, eli se tokoikä -paalu, tulee täyteen elokuun puolessa välissä.

Nyt siis akut ladanneena yritän taas jaksaa yksinäistä arkea. Kuuntelen paljon musiikkia ja viime yönä rakastuin David Bowieen. Noloa myöntää että vasta nyt, mutta parempi minulle myöhään kuin ei milloinkaan. Pidän koruttomista esityksistä, ja laitan tähän yhden hittikappaleen. Siinä on jotain freesiä, nokkelaa ja nykyaikaista, mutta samalla se huokuu mennyttä. Se on kiinnostava ja kuulijalle helppo, silti monitasoinen. Olipas kliseisesti sanottu, mutta ei kait tässä tarvitse pyörää keksiä. Nerokas mieheksi tuo Bowie!

Space Oddity, julkaistu -69: