torstai 19. joulukuuta 2013

Licence to jump!

Melkein kaksi kuukautta sitten napsitut luustokuvat tulivat kirjaimina takaisin. Gizmon lonkat ja kyynärät ovat A/A ja 0/0, Nipsu siskon B/A ja 0/0. Jatkamme iloisina harjoituksia. Näitä pätkiä olen ottanut joskus syksyllä, mutta ovat jääneet koneelle... 





Voin sanoa, että ennen luustotutkimuksia monesti mietitytti, miltä luusto näyttää. Gizmo remuaa päivittäin aikuisten koirien kanssa, juoksee metsässä niska menosuuntaan päin ja on loikkinut meidän aidan yli edes takaisin alle 5 kuukauden iästä asti. Pentuaitauksesta se mätkähti lattialle, kun kiipesi aidan yli, ollessaan alle 5 viikkoa. Sinnikäs syntymästä asti. Toisten tielle jumiutunut, elvytetty pentu. Olen koko ajan ajatellut, että erilaiset tasapainoilut ja kehonhallintatemput on sille vain turvaksi :)

Tässä vielä meidän joitain viime viikkojen treenejä. Hitaasti mutta varmasti... keppien lähetyksissä olen viime aikoina seisonut vain paikoillani, sillä huomasin alitajuisesti auttavani sisäänmenokulmia. Takaakierto ON vaikea, heti kun tulee minun liikettä yhtään enempää, Gizmo kiertää koko esteen. Serpentiini ON vaikea, kun näkyy putken suut niin ne imaisevat, ensin aivot, ja sitten koko koiran. Teen varmaan jatkossa ilman putkia, kunnes alkaa sujua paremmin. Wrappeja tehdään 50 cm:n korkeudessa, muutoin 45 cm.


Lähestyvä joulu on kieltämättä kuitenkin vähentänyt aikaa koirien kanssa. Tai ei ehkä aikaa koirien kanssa, mutta aikaa tietokoneella videon muokkauksen tai blogittelun merkeissä. Pidän joulun valmistelusta, on kivaa ostaa lahjoja, paketoida, askarrella... vähemmälläkin pääsisi mutta kun vaan tekee mieli väsätä kaikenlaista. Ihmeellinen joulumieli. Ihan pakonomainen.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Mitäs tämä on?




Tästä lisää myöhemmin. Saa toki arvata :) Voin vaikka lahjoittaa oman palasen oikeasta vastauksesta...

Hitaan aamun tunnelmissa harjoittelen iPad minin käyttöä. Pakkasin sen jo muutamaksi viikoksi takaisin laatikkoonsa, kun en omassa arjessa oikein nähnyt sille tilaa. Mutta ehkäpä... Ainakin ruoka- tai leivontaresepti on kätevä ottaa netistä esiin iPadilla, keittiössä. Toki laite on sitten jossain sivupöydällä, ettei saa osaansa rasvaroiskeista ym. Aamupalallakin on ihan näppärä selata uutisia ja tietysti tsekata Facebook. Käteni on löytänyt nopeasti napakan iPad -otteen.
Onneksi pikkurillin viimeinen nivel on hieman taittunut molemmissa käsissä, se auttaa otteessa. Löysin sille tarkoituksen? Käyrä piipparilli on ollut ainakin jo vaarin vaarilla. Sukupolvien jalostus kohti skifiaikaa.


Näissä merkeissä, hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!




lauantai 30. marraskuuta 2013

Kisajännittäjä

Jännitän aina tokokokeita, agikisoja ym. Ja minulla on hieman itseäni rasittava tekniikka välttää jännitystä. Noin viikko ennen kisaa ajattelen, että muutamana päivänä teen viimeistelyjä... no se saattaa olla edellinen ilta. Mitään en pakkaa, ennen kuin pitäisi olla jo menossa. Ja sitten olen myöhässä. Kisakirjatkin on olleet joskus hukassa sun muuta. Voin kertoa, sellaisen voi ostaa uuden ja aloittaa sen käytön suoraan, vaikka olisi aginollia vanhassa. Ja jos se vanha löytyy ja uusi katoaa, voi taas käyttää vanhaa.

Huomaan sulkevani kisat pois mielestäni. Tuskimpa se jää kisakaverilta siltikään huomaamatta. Olen jostain lukenut, että ainakin jo edellisenä päivänä koirat "haistavat" tilanteen, vaikkei itse kokisikaan jännitystä. Haluaisin kovasti kunnostautua lähtövalmistelujen suhteen, koska jos kaikki olisi valmiina aamua varten, olisi vähemmän stressattavaa. Kuulostaa ihan järkevältä kun "pistää paperille".

Usein en edes halua lähteä kisoihin sinä aamuna, kun olen sinne menossa. Lähes aina ajattelen, että pitipä ilmoittautua, voisi tehdä jotain muutakin tänään. Nukkua pitkään, pitkä lenkki tai mukavat treenit, perheen kanssa yhteiseloa, jonkun kotona roikkuvan homman voisi hoitaa jne. Mutta silti aina on kiva ilmoittautua ja enemmänkin haluaisin käydä, jos aika antaisi myöden. Näin ajattelen kaikkina muina ajankohtina. Olen aina iloinen kisapaikalla, ja pääsääntöisesti myös kisan jälkeen olen tyytyväinen, vaikkei läheskään aina mene nappiin, ei edes sinne päin. Negatiivisuutta on havaittavissa vain lähtöaamuina.

Jostain syystä Herkun kanssa kisaaminen on leppoisinta. Se varmaan johtuu siitä, että Herkku on aikuinen koira vs. Gizmo. Se johtuu takuulla myös siitä, etten aseta meidän tekemiselle tavoitteita. Herkun kiinnostus tekemiseen on vaihtelevaa, se on omapäinen ja koulutusvirheitä on tehty, niin minusta olisi epäreilua meille molemmille asettaa suuria tavoitteita. Lisäksi huomioin Herkun kohdalla mahdolliset epilepsian vaikutukset käytökseen. Iloitaan onnistumisista ja huonommat päivät kuitataan huonolla päivällä. Otetaan silti paketista nakkia!



Oli tarkoitus kirjoittaa enemmän viime viikonlopun kokeista ja vähemmän kisajännittämisestä. Maratoniksi menee mutta menköön.


Gizmon olin ilmoittanut aiemmin ja huomioinut asian treenatessa. Herkun sain kisaan edellisenä päivänä, eikä liikkeitä oltu treenailtu, sillä en näe syytä pitää samoja liikkeitä koko aikaa parhaassa tatsissa. Eli illalla vielä molemmille kiva kiva -treenit, innostavat ja palkkaa asenteesta.

Koepaikalla selvisi, että molemmat on viimeisenä, kehät samaan aikaan. Kehien välissä oli kaistale, jossa myyntikojua ja tietysti kisaajat koirineen. Alokkaita 19 kpl ja avoimia 10 kpl. Alokkaat etenivät puolet nopeammin ja olisi tietenkin pitänyt olla kehässä molempien kanssa samaan aikaan. En oikein tiennyt koetta seuratessa, että kumpaa virittelen. Paikallaolot otettiin alussa, siinäkin seisoin jo väärän koiran kanssa odottelemassa...

Se meni sitten niin, että Herkku juuri ehti ensin kehään. Se oli nukuksissa, mutta innolla teki lopuksi noudon, kaukot ja hypyn. En oikein uskaltanut rapsutellen kehua, sillä edellisessä kokeessa se lähti siitä innostuneena rallittamaan häntä putkella pitkin kehän reunoja. Kaukoissa oli muuten käytössä "liikennevalo". Ylhäältä alaspäin oli eri asennoissa koiria, ja valon syttyessä piti käskyttää ko. asento. Oma tapa oli sitkeässä, teki mieli kääntää päätä kohti sivulla olevaa liikkuria. Kun Herkun suoritus oli ohi, näin että alo-kehä oli tyhjänä. Harmitti kun Herkun palkkaus jäi puolitiehen, vein sen pikaisesti seinään ja otin Gizmon.

Gizmolle matkalla pikainen viritys, odotukset ei olleet kovin korkealla enää suorituksen suhteen. Jo alun alkaen ajattelin, että seuraavia kokeita katsotaan johonkin kesälle, sillä vaikka tekniikka on hallussa, niin Gizmo on vielä nuori, utelias ja vilkas. Paikallamakuussakin pää pyöri. Kehä meni kuitenkin minusta kivasti. Ei varmasti katsojan mielestä niinkään, eihän pisteitäkään tullut yhteensä kuin 163.

Mutta minulle itselleni, kisajännittäjälle, juuri ne tärkeimmät asiat toimi. Palkkaus ja liikkeiden välit. Gizmon kanssa oli turvallista olla, sillä se innostui juuri minusta liikkeiden välissä. Palkkaus on kehittynyt asioista, mistä Gizmo pitää: kehumisesta ja pienestä "kurmotuksesta". Eli vatkaan käsillä sen kaulaa reilusti rapsutellen. Se nousee usein minua vasten kehuttavaksi. Koko Gizmon pentue nautti silittelystä, joten olen pyrkinyt sitä vahvistamaan. Nasuahan lääppiminen kesken tekemisen lähinnä ällöttää.

Pisteitä meni siitä, että kesken liikkeen G. ehti haistella jotain. Esim. hypyllä hyppäsi innolla, sitten jo ehti alkaa haistella hyppyä ennen kuin ehdin viereen. Samoin liikkeestä seisominen, hyvä stoppi ja sitten alkoikin haistelu. Näissäkin tilanteissa silti iloitsin, sillä kun palasin viereen ja annoin käskyn, niin koira toimi ihan tikkana. Lisäksi niissä kohdissa, missä koira teki normaalin tapaan, tekeminen oli laadukasta ja innokasta.

Gizmo oli kokeessa ajatuksella läsnä, se ei vaan voi vielä mitään uteliaisuudelle, ja olisi suuri virhe sitä liikaa siitä suitsia. Ajan ja positiivisen treenin kanssa mieli rauhoittuu. Ja tunnistan kyllä laamailun, esim. ohjaajan jännityksestä johtuvan. Sitä olen jännittäjänä nähnyt ja kokenut. Sitä tuo ei ollut. Päinvastoin, olin jopa yllättynyt miten tasaisena vire säilyi. Gizmo oli rento, iloinen ja virkeä läpi kokeen. Liikkurikin kehui jälkikäteen, että on tosi kivanoloinen koira.

Yllätyin kokeen jälkeen että molemmilla on taulussa 1-tulokset, Herkku vielä sijoittui ensimmäiseksi. Molemmissa kehissä tehtiin 3 ykköstä, paljon oli muillakin haisteluongelmia ja tietysti kehien välissä oli aika vilinää. Kun vielä huomioi meidän suoritusvuorojen vaihdot, niin sanoisin ettei ollut meille helpoin koeympäristö. Erittäin tyytyväisenä lähdin siis kotimatkalle.



(Niin joo, muistiinpanoina tähän loppuun vielä. Koetta seuraavana päivänä kävimme kyläilemässä Herkku mukana, ja olin ajatellut maanantaina pitää Herkulle lepopäivän edellisten epilepsiakohtausten opettamana. Kohtaus kuitenkin tuli lepopäivänä, Herkku oli läsnä mutta kroppa kouristi. Kesto alle 5 minuuttia. Tämäkin kohtaus osuu vanhaan kaavaan.)

torstai 14. marraskuuta 2013

Laumaelämää

En osaisi kuvitella, että meillä asustaisi vain yksi koira. Miten paljon koiran elämää rikastuttaakaan lajitoveri! Lisäksi minusta on kiva seurata ja analysoida oman perheen koirien keskinäistä vuorovaikutusta, leikkejä, kilpajuoksuja, ruokailuja ym. Edes kurainen, kylmä ja pimeä syksy karvanvaihtoineen ei muuta mieltäni.

Laumaelämä lisää myös haasteita koiran kanssa elämiseen. Vaikka pennut voivat oppia tärkeitä taitoja perheen aikuisilta koirilta, poimivat pennut myös kaiken huonon käytöksen. Ja sanonta "laumassa tyhmyys tiivistyy" pitää paikkansa. Kun yksi sanoo "vuf" ikkunasta heijastuvalle kuvalle, niin toiset säntäilevät haukkuen sinne tänne. Kun yhden mielestä ohitettava koira on epämääräinen, niin toisetkin, ilman omaa arviointia, ovat tietysti heti samaa mieltä.

Olen joskus kuullut vanhemman koiraihmisen suusta, että kun omistaa yhden koiran, kouluttaa yhtä koiraa. Kun omistaa kaksi, kouluttaa kolmea. Ja niin edelleen. Viisaasti sanottu, niinhän se menee. Koirat pitää opettaa toimimaan yksin, ja yhdessä jokaisen perheen toisen koiran kanssa, ja kaikilla variaatioilla, jos koiria on useampi.

Pohdinta lauman iloista ja haasteista kumpusi oikeastaan siitä harmillisimmasta tilanteesta, kun perheen koirat eivät tulekaan toimeen keskenään. On (mutulla) todennäköisempää saada toimiva lauma aikaan, kun koirilla on riittävät ikäerot ja uusi jäsen saapuu pentuna. Aina sekään ei ole varmaa. Ja toisaalta, usein myös aikuisten koirien lauman vaihdokset onnistuvat.

Meidän lauman ongelmaksi on koitunut viidakon lait (?). Nasu on päättänyt että lauman vanhin, Sippa, saa nyt mielellään poistua. Herkku ja Gizmo tuntuvat olevan tilanteen ulkopuolella. Nasua ja Sippaa ei voi laittaa samaan tilaan, sillä Nasu hyökkää heti, jos saa vapaana palloilla. Käskyn alla väistää ja pysyy nahoissaan, kun valvon tilannetta. Jos käymme lenkeillä, vapaana tai hihnassa, kaikki on kuten ennenkin. Hiillostus alkaa kun mennään sisälle. Minne vain.

Omaan silmään Sippa liikkuu ja elää aika lailla kuten ennenkin. En tiedä mitä Nasun mielestä on muuttunut. Nasulla oli juoksut, hormonit varmasti vaikuttivat käytöksen käynnistymiseen, vaikka ennen ei ole vastaavaa tapahtunut. En usko, että tilanne enää rauhoittuu. Pyrin vaan pitämään Sipan elämän turvallisena, onnellisena ja rauhallisena. Kaikkien muiden myös.



Sippa avustaa nuoren polven keskittymisharjoituksia...
 
 





perjantai 25. lokakuuta 2013

Sitä ja tätä

Viime viikolla olin loppuviikosta kipeänä ja se tarkoitti koirillekin muutaman päivän vuodelepoa... Muita se ei haitannut, Gizmo alkoi etsiskellä purtavaa. Takkapuiden silppua oli joka puolella ja vessapaperiakin oli silputtu, ei siis mitään arvokasta sentään.

Maanantaina sitten Gizmo ja siskonsa Nipsulainen luustokuvattiin ja nyt odotellaan kennelliiton arvioita. Tämähän myös tarkoittaa kuukauden mittaista doping varoaikaa. Katsotaan, jos vielä tämän vuoden puolella ehdittäisiin tokokokeisiin. Rokotukset laitettiin samalla reissulla kuntoon, painoa oli 13,8kg.

Agin puolella olen keskittynyt Gizmon kanssa keppien "avopuolelle", kun se on vaikeampaa. Eilen testattiin maksirengasta ensimmäistä kertaa, kolme toistoa ja kaikki osui ihan omatoimisesti itse hakien. Eli minirenkaalla on ollut ajatus mukana. Minipöytää ollaan tehty myös pari toistoa, siinä meillä on alustalla nami. Matalalle keinulle loikkaamista myös tehdään silloin tällöin, siitä pitäisi työstää videota. Herkku pääsi taas tekemään motivaatiotuuletukset, samoin Nasu teki pienen radan pätkän.

Tässä Gizmon ohjaustreeniä eiliseltä, foundations -kurssin harjoituksia:


sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Tuplapulla

Herkun kesän mittainen agikisatauko päättyi eilen Riihimäellä. Toukokuun kaksi starttia oli kuumassa säässä niin väsyneet, että ajattelin pitää suosiolla taukoa ja kisata Herkun kanssa taas kun kelit viilenee. Kesä on treenailtu harvakseltaan ja lyhyesti. Usein Herkun treeni on ollut noin minuutin mittainen motivaatiopyrähdys. Teemana kivaa, nopeaa, hyvällä palkalla. Ehkä mennään oikeaan suuntaan?

Eilisissä kisoissa ekalta radalta (agi) nolla, sijoitus kolmas. Se ei valitettavasti pienessä luokassa riittänyt luvaan. Alku lähti vauhdilla, sitten kesken rataa Herkulta näytti katoavan ajatus jonnekin, ihan kuin se ei enää olisi muistanut, että mitä oltiin tekemässä. Edes kontaktit ei vetänyt, vaikka lupa kiivetä saa aina turbovauhdin päälle. Pyöreällä laukalla, kuitenkin puuhtaasti maaliin. Tuntui taistelunollalta.

Pienen kävelyn jälkeen Herkku pääsi autoon huilimaan ja hakemaan uutta intoa. Tokalle radalle keräsin asennetta. Pitää yrittää ohjata tehokkaasti ja kaikki kohdat niin pitkälle kuin on tarpeen, ja yrittää pienetkin sadasosat rutistaa ajasta pois. Herkku oli ehkä aavistuksen paremmin mukana. Kepeillä olin varpaillani, sillä Herkku oli juuri harkkaesteillä jättänyt jostain syystä vikaa väliä pujottelematta. En oikein sitten kepeiltä ehtinyt seuraavaan valssiin ja olin Herkun tiellä. Keräiltiin kuitenkin vauhtia lisää ja taisteltiin loppuun asti sadasosat mielessä. Kahdella sadasosalla voitettiin toiseksi tullut :)! Taistelulta tuntui tämäkin.

Herkulla on tekniikkaa, mutta motivaatio on vaihtelevaa. Joskus Herkku lähtee katsomaan ratahenkilöitä, joskus on jäänyt vaan haistelemaan tms. Tämähän on suurelta osin varmasti koulutusvirhe. Tietysti se on aina koira- ja ohjaajakohtaista mikä toimii kenellekin, mutta Herkun olisi ensin pitänyt oppia kaahotus, sitä vauhtia kun on vaikeampi tuoda jälkikäteen, joskus mahdotonta. Herkku hidastuu käännöksissä, nekin olisi pitänyt rakentaa superkivoiksi. Ehkä Herkullekin olisi toiminut tapa, jolla Gizmo on nyt opetettu. Oppia ikä kaikki.

Mutta on meidän tekeminen koko ajan parantunut, eilinen oli taas parempi esitys kuin aikaisemmat. Eikä Herkun kokonaissarja ole huono: 14 starttia/3 hylkyä/5 nollaa/1 yliaikanolla.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Sitä samaa

Kun ei olla tehty mitään erityistä, niin ehkä siitä syystä ei ole tullut blogiinkaan kirjattua mitään.

Lähinnä olen yrittänyt keskittyä (juoksu)kontaktitreeneihin, tai ehkä enemmän energiaa on mennyt tarvittaviin tarvikkeisiin. Melkoisen työlästä on, verrattuna 2o2o treeniin, eikä jää kaivertamaan itsetuntoa jos luovutan jossain kohdassa. Mutta ei nyt vielä :) Haluaisin tosiaan oppia tekniikan.

Lampailla kävimme Gizmon kanssa toissa viikolla, pyöröaitauksessa harjoiteltiin suunnan vaihtoa ym. alkeita. Gizmo ja lampaat on minusta hyvä yhdistelmä tälläiselle aloittelijalle, Gizmolla on ajatus ja korvat (ainakin toistaiseksi) mukana.

Päätin jatkaa Trkmanin ryhmässä samojen agilityn alkeiden (Foundations class) parissa kuin keväällä. Kurssi antoi enemmän kuin ehdittiin sisäistää, joten paljon jäi vielä tekemättä. Rimoja nostetaan hitaasti, minusta on hyvä että joku valvoo sitäkin (joku muukin kuin minä). Keppejä ja kontakteja jatketaan kurssin aikana. Olen oikein tyytyväinen että Gizmon alkeet on tehty Silvian opissa, kun koirasta näkyy oma ajattelu, into, itsenäisyys, mutta samalla kuuliaisuus. Tämä tapa tuntuu sopivan meille. Kurssille ehtii vielä mukaan, suosittelen kaiken tasoisille :)! Erittäin antoisaa on taas katsoa toistenkin videoita, siitä saa ideoita ja oppia.

Meidän lähtötaso -video:


Gizmo muuten täyttää lauantaina vuoden... aika on mennyt mielettömän nopeasti! Nyt alkaa jännittää tulevat luustokuvat.

Nasun kanssa juostiin muutama startti, mutta eipä niistä mitään kerrottavaa jälkipolville. Yksi video löytyy FB:stä. Odottelen että minun oma pää joskus kehittyy riittävälle tasolle... Ja yritän sillä aikaa vakuuttaa itseäni kuten usein muille sanon: Jossain vaiheessa "melkein-tulokset" muuttuu tuloksiksi. Onneksi on kasapäin kannustavia suomalaisia sanontoja, kuten... poikkeus vahvistaa säännön...hehehee!

Dobosta sen verran, että jos siihen tökkää terävällä kepillä, se puhkeaa. Rest In Peace. Mutta ihan kiva sillä oli treenailla silloin tällöin vaihteluksi. Täytyy rehellisesti sanoa, että jumppasin yksin niitä juttuja selvästi enemmän, kuin mitä jaksoin koiria siinä pyörittää. Mutta katsotaan nyt saisko sitä vielä paikattua jotenkin... Tilaa se vei, siitä se oli kyllä kieltämättä hyvin epäkäytännöllinen.


tiistai 3. syyskuuta 2013

Ohjattu toko 4/4

Tänään oli Gizmon viimeinen ohjattu toko. Treeni sujui hyvällä vireellä, ensin itsenäisesti noutoja, ruutua ym. pientä. Gizmo kävi jo etsimässä oman tunnarin kasan vierestä, kaksi kertaa, wou! Kasasta kolmisen metrin päässä oli pienissä ämpäreissä lisää tunnareita, Gizmo kävi toisella kerralla tarkistamassa nekin. Koiran nenä on ihmeellinen! Sitten teimme kokeenomaisesti liikkeenohjauksella kehään menon, seuraamisen, liikkeestä maahan, luoksetulo ja liikkeestä seisominen. Palkka vain lopussa, leluriehutusta.

Kokeenomainen meni ihan mielettömän hyvin. Tasainen hyvä vire koko suorituksen ajan, seuraaminen tuntui hyvältä, siis ilme ja tekniikka. Ehkä koekäyntikin lisäsi omaa varmuuttani Gizmon kanssa. Voin luottaa Gizmoon ja meidän osaamiseen rauhallisin mielin, ja toisaalta tiedän mitä vahvistetaan. Joten, kannatti käydä tarkistamassa välillä tasoa ja harjoittelemassa ihan virallisia kokeita.

Herkku pääsi myös lopuksi tekemään palautustreenit. Palkka ensin kaukoista. Sitten luoksetulo jossa painopisteenä oli, vasta, käskystä lähteminen. Ja seuraamista, jossa keskityttiin tarkkuuteen ja sijaintiin. Herkku on helposti kaukana minusta, mutta en ole siihen suuremmin kiinnittänyt huomiota, kunhan on iloinen ja kontakti pysyy.

Herkku olikin iloinen, vielä loppukävelyt ja autolla kaivoin ruokapussin esiin. Ahneena koirana Herkku innostui entisestään ja sitten laukesi epilepsiakohtaus :(. Herkku oli tajuissaan, vääntelehtiminen kesti noin 5 minuuttia. Herkun silmät vettyivät ja näytti kuin se pidättelisi kyyneliä. Kyyneleet tuli myös minun silmiin.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Back in business

Astuin tokokehään kolmen vuoden tauon jälkeen!! Se oli ihan liian jännittävää, mutta selvisin hengissä. Jäi ihan hyvä mieli, vaikka suoritukset meni vähän sinne päin...

Olisi auttanut jännitykseen, jos olisi käynyt katsomassa yhden kokeen ennen osallistumista. Tai jos olisi osallistunut mölleihin. Ettei olisi tarvinut kehän reunalla vakoilla montako käskyä saa antaa, tai että onko siinä alokkaassa jo seuraaminen juosten, hitsiläinen... Muistelen olevani koulutettu liikkeenohjaaja, saman muisti myös tuomari ja intoili josko pääsisin liikkuroimaan...
Vitsit sikseen, ihmeellisesti ne säännöt ja kiemurat siinä päivän mittaan palautuivat mieleen. Lisää kokeita vaan kalenteriin!

Gizmon suoritus meni ihan liian suuressa jännityksessä, mm. edellä mainituista syistä. Ja kun meillä ei ole yhteistä koetaustaa niin jännitti myös koiran valmistelut, ympäristön vaikutus, jännityksen vaikutus, nurmi ym ym. Tuloksena alo2, pisteitä 154, sij.5/16. Sehän oli jopa 6 pistettä alle 1-tuloksen, höh. Onnistuneella hypyllä olisimme olleet 1-tuloksen puolella...no siedetään harjoitella vielä!

Liikkeestä maahanmeno meni nollille, muutoinkaan ei täysiä pisteitä sadellut. Mutta oikeastaan oli paljon hyvää. Seuraamiset oli pitkähköt, mutta paljon laadukkaammat kuin Nasulla aikanaan. Kun Nasun kanssa aloitin kokeissa, en ollut oikein ehkä ajatellut, että pitäisi olla suunnitelma liikkeiden väliinkin. Minulla oli pitkään ongelmia niiden kanssa ja se vaikutti koko keskittymiseen. Gizmon kanssa tehdessä oli itselläni paljon rauhallisempi mieli.

Paikallamakuussa Gizmo pysyi, vaikka epäilin hieman asiaa, kun edellisissä treeneissä innokas uros ampaisi Gizmon ympärille eikä G. erityisemmin ilahtunut asiasta...
Hypyssä sähläsin itse, Gizmo teki eritavalla kuin odotin ja minulta meni pasmat sekaisin. Niin amatööriä, ei kyllä yhtään välähtänyt.
Perusasentoihin Gizmo ei meinannut taipua liikkeiden lopuissa, on varmaan varmisteltu liikaa. Tai sitten se ei vaan kiinnostanut.

Luulen että treeneihin uskallan vähän nostaa virettä ja palkkaamiseen/palkkaamattomuuten kiinnitän nyt paremmin huomion. Täytyy enemmän treenata isolla, mutta harvemmalla palkalla, ja vahvistaa edelleen myös suullista kehua sekä rapsutusta/silitystä.

Herkku oli kuitenkin hyvässä vireessä! En itsekään enää jännittänyt, sekin varmasti vaikutti. Herkku jaksoi ilolla tehdä töitä ja kun kehuin, niin tuuletti häntäputkella liikkeiden välissä, ja meinasi käydä kehänauhojen ulkopuolella! Asia ratkaistiin laittamalla Herkku käskyn alle liikkeiden väleissä...

Pisteet eivät olleet korkeat, 167,5 sij. 4/8, riittää kuitenkin avo1-tulokseen! Ja pisteitä meni vain meidän koe/treenitaustan huomioiden iloisista asioista. Herkku ennakoi aivan kaiken. Se lähti vauhdilla luoksetuloon, noutoon, maasta-istumiseen... hyppyä en enää uskaltanut sille edes kertoa tulevaksi, ja se hetken katseli ympärilleen etsien, kun sanoin "hyppy".

Ennakointi on minusta aina erittäin positiivinen ongelma, sehän vain kertoo että koira osaa ja haluaa. Malttia on pääsääntöisesti helpompi kasvattaa (poikkeuksia on toki).


Täytyy vielä mainita/mainostaa että kävin ostamassa Gizmolle omat valjaat. Nasun tuliaisvaljaat (kiitokset Tampereen osastolle) on osoittautuneet niin kestäviksi ja hyvän mallisiksi, että halusin Gizmolle samanlaiset. Kyseessä Zero DC short. Ei pyöri päällä, sopii kevyeen vetoon ja ihan tavalliseenkin käyttöön. Tässä mainoskuva (meillä on valitettavasti vaan tavalliset punaiset, kun ei ollut värivaihtoehtoja):







perjantai 23. elokuuta 2013

Rautarouva

Sippa on sitkeä sissi. Aina se pyörii eteisessä hännällä huiskien ja haluaa lähteä mukaan.

Tänäkin kesänä se oli yhden yön vaelluksella Repovedellä. Se myös heitti muiden mukana reilun 10 kilometrin hölkkälenkin. Tuumailtiin että eiköhän se ihan hyvin jaksa, kun maasto on pehmeää ja koirat voivat mennä vapaana. Retki taisi olla (oli) allekirjoittaneelle rankempi mäkineen.

Vanhuus on yksilöllistä. Joskus sen jälkeen, kun Sipalle tuli 10 ikävuotta täyteen, aloin ajatella, että mitä vaan voi tapahtua milloin vaan. Viime vuonna luulinkin, että Sippa halvaantui, mutta kyseessä olikin vain korvatulehdus joka oli aiheuttanut tasapaino-ongelmia. Vaikka tiedän että geeneillä on paljon osuutta asiaan, tunnen ylpeyttä Sipan hyvinvoinnista ja terveydestä. Se on melkoinen 15-vuotias!


Karvanlähtö on vaivannut kesän ajan, ja rapsuttelu on lisääntynyt. Käytiin eläinlääkärin luona ottamassa verikoe ja näyte kohdasta, josta Sippa erityisesti rapsutteli. Arvailin kilpirauhasen vajaatoimintaa syyksi huonoon karvaan, joka varmaan monen muun silmiin näytti erinomaiselta 15-vuotiaalle. Ihonäytteessä näkyi vähän hiivaa ja veikkaukseni kilpirauhasen toiminnasta osui oikeaan. Muut arvot olivat raja-arvojen sisällä.

Sippa on hoikka, 14,3 kg näytti eläinlääkärin vaaka. Väsymystä olin huomannut, mutta se lienee normaalia iän huomioiden. Väsymys näkyy, kun koirilla on lepoaikaa, silloin Sippa nukkuu sikeästi. Jatkuva tasainen karvanlähtö ja rapsuttelu oli kuitenkin ainut vinkki ongelman löytymiseen.

Nyt odottelen mielenkiinnolla miten lääkkeet vaikuttavat. Kuulin tuttavalta, että vanha koira oli yöllä seisonut pallo suussa sängyn vieressä, kun sopivaa annostusta haettiin. Luulen, että meillä "Thatcher" laittaa valtion järjestykseen. Vielä ei olekaan pääministerin paikka auki.



Sipan ulottuvuudessa taitaa aika mennä hitaammin?




lauantai 17. elokuuta 2013

Kyllästyminen agilityyn

Kyllä! Aina välillä agility alkaa tökkiä. Minusta tuntuu, että agility on hienoisesti tökkinyt koko kesän. Se on aikaa vievää, se vaatii esteitä ja kentän, usein sen myötä myös auton käyttöä.

Valmennus maksaa yleensä noin 20e/kerta, ja useampi kerta samalla valmentajalla vie eteenpäin. Jos kävisi 40 viikkoa vuodessa valmennuksessa tuohon hintaan, kokonaissumma tekisi 800 euroa (yksi koira). Ja bensat päälle. Enkä edes pidä erityisemmin autolla ajelusta. Hukkaan heitettyä aikaa. Valmennukset ovat usein niin vaikeita (minulle), että harjoitus on lähinnä muistiharjoitus, en aina voi keskittyä kunnolla omaan ja koiran tekemiseen. Toki siinäkin kehittyy.

Kun treeneissä otetaan koirasta ja ohjaajasta kaikki mehut irti, niin koira tarvitsee tietysti huoltoa. Osteopaattia, fysioterapeuttia ja hierontaa. Kotona on muistettava liikuttaa koiraa monipuolisesti, hyötyä on myös jumpasta ja venyttelystä. Ylipainoa ei saa olla tippaakaan. Toki nämä on myös tärkeitä huomioida muissakin lajeissa, lajikohtaisesti, mutta minusta nämä korostuu mm. agilitykoiran kohdalla. Ja hintalappu bensoineen on näilläkin.

Tokoa ja temppuja olen jo pitkään treenannut seuraavalla tekniikalla: mieluummin 3 minuuttia päivässä, kuin tunti 1-2 kertaa viikossa. Se pitää myös koiran innokkaana. Tokoon en tarvitse erityistä kenttää tai välineitä. Miten tätä voisi toteuttaa agilityn kohdalla? Tässä kohdassa on hyötyä useammasta koirasta. On enemmän järkeä treenata useampi koira kerrallaan, jolloin esteiden asettelu ei välttämättä olekaan se treenin pisin osuus. Ja samalla yhden koiran treeniaika pysyy riittävän lyhyenä ja kevyenä. Jotenkin kentille ajeluissa on silloin enemmän järkeä :D? Vai miten se nyt onkaan...

Kotona voi myös useampia asioita treenata, kun näkee vähän vaivaa. Jos on tilaa pitää keppejä pihassa, ja/tai paria hyppyä, saa jo perusasioita vahvistettua. Lankulla tai laatikolla voi harjoitella kontakteja. Kun nurmialueella on sopiva asetelma puita, voi harrastaa puuagilityä.

Summa summarum, agility vaatii välineitä ja paikkoja ja paljon aikaa, ja minusta se on rahallisesti kallis harrastus. Välineitä pitää huoltaa ja ostaa joskus uusia. Kenttiä pitää huoltaa. Ok, myös muiden lajien kenttiä pitää huoltaa. Ilmaisia harrastuksia en tiedä, mutta edullisempia kylläkin. Perheellisenä ihmisenä olen muutenkin nihkeä viettämään useita iltoja viikossa koiraharrastuksissa.

Ja sitten taas raahaudun kentällä. Ja kaikki koirat menee hyvin ja innokkaasti. Siinä sitä taas ollaan, suunnittelemassa seuraavaa treeniä! Toki me pidetään agilitystä, minä sekä koirat.

Pitää myös kehua Mäntsälän koirakerhon treenikenttää lapsiystävälliseksi, sillä siellä on paljon kiviä tutkittavaksi ja "vuoria" valloitettavaksi. Kun käyn vapaavuorolla treenaamassa, poika lähtee aina innolla mukaan. Otetaan esteiden kantaminen sitten vaikka voimailun kantilta. Sydämen ja lihasten rääkkääminen ei liene pahasta silloin tällöin. Mutta on varmaan ihan järkevääkin välillä pohdiskella: "mitä järkeä...?" Vai onko kuitenkaan...

torstai 8. elokuuta 2013

Toko on kivaa!

Viime viikolla tuntui, että kesäloma vaan jatkuu... säät oli helteiset ja lähdettiin taas reissun päälle. Pitäähän koirilla olla treenitaukoja jolloin omaksutaan uusia juttuja... vai miten se nyt meni. Ainakin ne nauttivat järvestä ja vapaudesta siinä missä me ihmisetkin.

Maanantaina tavattiin Gizmon Frei-veli tokoilujen merkeissä. Gizmo oli ihan pirteä, ottaen huomioon että keli oli edelleen painostavan kuuma ja viikonlopun rantariehuminen alla. Alokasliikkeitä, pitkästä aikaa myös vähän ruutua ja noutoa.


Gizmon kehonhallintaa: Leikkiessä ja palkatessa se heittäytyy kuperkeikkoihin ihan holtittomasti. Lähes aina se nappaa pallonkin kyljellään kierien kiinni (?).



Frein mielestä saalistus oli paljon hauskempaa kuin taistelu, ja hakukaarta tarjosi esim. ruudun kanssa. Onneksi namitkin kiinnostaa, niin voi vaihdella palkkaa tehtävän mukaan! Hyvin Frei jaksoi treenailla, ja se odotti aina rauhassa kun me jotain liikettä pohdittiin. Järkevä heppu! Mutta toki 10kk ikäisellä uroksella kiinnostusta oli muuhunkin, kuten olettaa voi. Frei ei aina ollut ihan varma, että kannattaako jotain tehdä, kuten me likat meinattiin.



Se on muutes teidän heiniä miettiä, miten kaikki olis kivaa ja kannattavaa! Terv. nuori herra Frei


Gizmolla on olemassa palaset alokasluokkaa varten, nyt vaan pitäisi yhdistellä, ja testailla eri ympäristöissä. Hyppykin toimi tänään kotipihassa, laitoin Gizmon mukaisen korkeuden ensimmäistä kertaa, ei ongelmaa. Liike oli parempi kuin ennen. Ihmeellisesti oppi syöksähtelee välillä myrskyn lailla eteenpäin. Se on varmaan se kesätaukoilu...!!

Myös Herkku sai tokoilla tänään vakavalla mielellä. Mahdollinen koepäivä pitää käyttää tehokkaasti, molemmat koirat tason tarkistukseen samalla kertaa! Herkulla on liikkeet hallussa, jos sitä sattuu huvittamaan. Se nimenomaan onkin minun tehtäväni tässä vaiheessa. Saada huvittamaan. Esim. kaukokäskyjen maasta-istuminen voi olla nihkeää, jos ei vaan jaksa nousta. Voitte kuvitella.

Tässä minun toko-on-kivaa-ilme:

 

Älkää pelätkö minuu, miä vaan keskityn -perinteinen.
 




perjantai 26. heinäkuuta 2013

"Elävässä elämässä kiinni"

Arki on usein yötyöläisenä yksinäistä ja elämä on melko virtuaalista. Lomalla piti tarttua reaalimaailmaan ja imeä sitä ihan varastoon asti. Blogi oli tauolla ja netissä kävin lähinnä vain sen verran kuin oli pakko (maksettava laskuja, vastattava kiireelliseen postiin tms.). Loman ajan elämä oli niin sanotusti matkalaukuissa.

Hauskoja hetkiä oli mm. Tampereen reissulla, kaupungissa johon silloin tällöin ikävöin. Siellä kaikki bussit vie Roomaan ja silti luonto ja rauha on lähellä. Kaikille on tilaa. Tampereella Särkkispäivän lisäksi treffattiin kavereita. Ylöjärvellä meni viikonlopun päätteeksi agirotu neitsyys. Nyt vasta! Ensi vuonna on pakko päästä uudelleen!

Muistona kuva meidän joukkueesta (Nasu ja tyttäret):
 
 
 
 
Ja tässä vielä videoituna joukkueen suoritus:
 
 
               Sukuvika



Sosiaalisesti aktiivisen loman viimeisenä kohokohtana ennen töihin paluuta oli buukattuna Iron Maiden -keikka. Se oli fyysistä. Lähellä lavaa oli kuuma tunnelma, hevipoikien maiharit talloivat varpaat kipeiksi ja kun käden kerran nosti pystyyn, sitä ei mahtunut laskemaan alas. Mutta niin hauskaa!!

Koirat ovat lenkkeilleet ja lepäilleet, treeneistä olen pitänyt taukoa. Foundations class päättyi lomallani ja viimeisen tehtävän olinkin vain lukijaroolissa, kun harjoitusmahdollisuuksia ei reissun päällä ollut. Muutamia temppuja tuli koostettua kontaktikurssia varten ja vähän tehtiin tokoa. Gizmo aloitti ensimmäiset juoksut, mikä olikin ihan hyvä ajoitus, kun olen taas ilmoittanut meidät Riitan tokokurssille. Pennut kasvaa liian nopeasti, 10kk, eli se tokoikä -paalu, tulee täyteen elokuun puolessa välissä.

Nyt siis akut ladanneena yritän taas jaksaa yksinäistä arkea. Kuuntelen paljon musiikkia ja viime yönä rakastuin David Bowieen. Noloa myöntää että vasta nyt, mutta parempi minulle myöhään kuin ei milloinkaan. Pidän koruttomista esityksistä, ja laitan tähän yhden hittikappaleen. Siinä on jotain freesiä, nokkelaa ja nykyaikaista, mutta samalla se huokuu mennyttä. Se on kiinnostava ja kuulijalle helppo, silti monitasoinen. Olipas kliseisesti sanottu, mutta ei kait tässä tarvitse pyörää keksiä. Nerokas mieheksi tuo Bowie!

Space Oddity, julkaistu -69:


sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Haukkavuorella

Toiset kisasivat ja/tai kannustivat viikonloppuna agilityn SM-kisoissa Kirkkonummella, itselleni oli osunut työvuorot tälle viikonlopulle.

Koska muu kotiväki häipyi viikonloppureissuun, kävin pitkästä aikaa lauantai-iltana kiertämässä Haukkavuoren perintömetsän luontopolun. Reitti sijaitsee vanhan Lahdentien varressa, Keravan vankilan vieressä. Tätä tuli tallottua monta kertaa kun asuimme Keravalla. Jalkoja saa nostella ja katsoa mihin astuu, minusta ihan mukavaa maastoa. Reitti ei ole pitkä, taittui monesti myös 3-vuotias ja eväät matkassa. Tällä kertaa oli vain kännykkä ja koirat mukana.


Lähtö:


 

 Reitiltä löytyy aktiviteettia kiipeilyharrastajalle ja oksasilppurille:
 

 
 

Koirien on mahdollista uida reitin varrella, veden tarjoaa Keravanjoki (kelpasi Nasulle ja Gizmolle):
 

 
 
 Reitti on ollut aina hiljainen, vastaan tuli tällä kertaa yksi iso koira omistajineen, ja kaksi nuorta miestä näin istuskelemassa vuoren huipulla. Saattaa tosin olla, että olen liikkunut tuolla usein arkipäivisin, jolloin iso osa ihmisistä on töissä.
 
Toiseen aiheeseen...
Herkulla oli valitettavasti tänään epilepsiakohtaus. En sano taas, koska edellisen olen nähnyt noin vuosi sitten. Tämäkin vain vahvisti näkemystäni kohtauksen laukaisevista tekijöistä. Koira on väsynyt (takana jotain väsyttävää, reissu, valvomista tms.), ja sitten ehkä jotain kivaa ja innostavaa (tässä tapauksessa oma ruoka-annos Doboillen (5 min.). Kun Herkku asettui ruokalevolle niin kohtaus alkoi, ensin osittaisena takapäätä kouristavana, josta yleistyi. Kohtauksen jälkeen, alle 10 minuutissa, Herkku oli jo oma itsensä. Normaalisti ennakoin näitä tilanteita, esimerkiksi viikonloppureissun jälkeen Herkku on päivän tai pari lyhyellä hihnalenkityksellä, kotona lepäillen. Tämä oli minulle muistutus, että näin toimitaan jatkossakin. Toivottavasti vältymme taas pitkään kohtauksilta!
 
 
Ps. minulla alkaa huomenna loma.


tiistai 11. kesäkuuta 2013

Sytyttelyä pentutreffien merkeissä

Aurinkoinen lauantai 8.6. meni hyvässä seurassa Lopella. Nasu x Ennis -pennuista 6 oli paikalla, ja Nasukin pääsi muistelemaan lampaiden hallintaa. Pennuista Sheri ja meidän Gizmo oli käynyt lampailla aiemmin, muut olivat ensimmäistä kertaa. Myös useammalle omistajalle tämä oli ensimmäinen kosketus rodun alkuperäiskäyttöön.

Pennut kiinnostuivat lampaista ja selvästi niitä tarvittavia palikoitakin tuli esille. Gizmo yllätti minut hallittavuudellaan! Lopuksi Gizmo kulki jo ihan mukavasti isolla laumalla ja ohjaus pelasi. Se oli aika rentona, asenne vaikutti hyvältä. Nasukin oli oikein pätevä, vaikka taukoa edellisestä kerrasta on kertynyt. Ne oli tavallaan samalla tasolla :D

Tietenkin taas herää kiinnostus treenata vähän enemmän, kun näkee että koirat haluavat tehdä ja ovat ohjattavissa. Mutta mahdollisuudet on rajalliset, harjoituspaikkoihin on matkaa ja se vie aikaa ja rahaa. Eli todennäköisesti emme ainakaan tänä vuonna pääse harjoittelemaan säännöllisesti.

Tein pienen koosteen, johon yritin saada kaikkien pentujen sytyttelystä pätkän (Gizmo ja Nasu on lopussa):


torstai 6. kesäkuuta 2013

RC#4

Edelleen omat klikkaukset tulee vähän jäljessä. Kun keskittyy niin paljon siihen kontaktialueeseen ja koko tapahtumaan, unohtuu helposti myös "jackpotata" erittäin hyvät suoritukset. Jää vain pohdiskelemaan... Mutta eiköhän harjoitus tee mestarin tässä, meistä molemmista.

Toistoja olen joka tuokiossa tehnyt max. 10, ja sillä kriteerillä jatketaan. Toistaiseksi haluan myös kuvata joka ainoan suorituksen, jotta voin analysoida tekemisiäni, ja toisaalta palata alkuunpäin jos ongelmia ilmenee. Videoiden perusteella on varmaan hyvä myöhemmin arvioida, missä virheitä alkoi tulla ja mistä syystä, tai että missä kohdassa meni vielä hyvin. Pelkkä videokameran sijoittaminenkin on harjoituksen alla...

Eilen teimme uudessa paikassa 7 toistoa, joista tässä 5 viimeistä (ja parasta). Edelliset askelmerkit eivät osuneet ja siirsin merkkiäni hieman kauemmas. Jatkamme siis sopivien lähetyspaikkojen hakua/testailua, yritän parantaa omaa klikkaamista ja palkkaamista. Olemme myös saaneet luvan siirtyä pian matolta pois, joten ehkäpä muutaman tuokion jälkeen...



sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Talviturkki heitetty!

Koirathan ovat jo Herkkua lukuunottamatta uineet monta kertaa, mutta me käytiin eilen Herkun kanssa uimassa! Olen kesälläkin villasukissa, eilinen oli siis täysin poikkeavaa käytöstä. Vesi oli lämmintä ja sää muutenkin helteinen. Ei tarvinut edes nopeasti pyrähtää, vaan pystyi uimaan nautinnolla.




Vapailla olisi taas tarkoitus koota FC -treenivideot kasaan. Osioon 4 kuuluu serpentiinitreeniä, pieni rataharjoitus ja tietysti niitä vanhoja tuttuja juttuja... kepit, kontaktit, keinu, käännökset...

Meidän RC on nyt sillä tasolla, että jatkamme lähetyspaikan testailua, niin että saadaan osumia "alastulolle". Ja tavoitteena on minun osaltani oppia tarkkailemaan oikeaa tekniikkaa, oikeita osumia, ja mikä ehkä vaikeinta tällä hetkellä, klikkaamaan oikeaan aikaan! Kun tuijottaa että osuuko, ja sitten näkee että osuu, niin sitten tulee klikkaus... koira ehkä on jo mennyt pari metriä eteenpäin. Eli pitää varmaan oppia katsomaan jo niitä aiempia osumia, arvioida niiden perusteella, jotta viesti päästä kulkee käteen riittävän nopeasti.

Kolmannen mattotreenin aikana sain itselleni askelmitan ylös, josta kokeillaan lähetyksiä myös ensikerralla.
Kukat varmasti häiritsevät harjaantumatonta silmää, ainakin itselleni oli hieman vaikea nähdä jälkeenpäin videolta, että meneekö oikein. Olennaisessa osassa on siis takajalkojen väli maahan osuessaan. Oranssi tötterö ihan vieressäni merkkaa alastulon alueen alkamista (matossa myös merkit).





tiistai 28. toukokuuta 2013

Vika pentutoko

Pentukurssi on jo takana. Mihin se aika oikein katosi? Kirjoitin ekasta kerrasta, ja nyt kirjoitan vikasta kerrasta... FC vie aika paljon energiaa, sillä se on minulle paljolti uutta asiaa. Tokokurssin asioitakin ollaan toki treenailtu, vaikken olekaan kokenut tarpeelliseksi niin paljon pureskella tekemäämme. Olen pitänyt kotitreenit vaihtelevina ja lyhyinä. Yleensä meidän sisätuokiot koostuu tempuista ja tokosta, yhdistellen. Kotipihassa yhdistyy agi ja toko.

Mutta nyt tulee pohdintaa. Mitä olemme tehneet, ja mitä teemme jatkossa!

Kurssin aikana teimme...

-perusasentoja, seuraamista, seuraamista, ja vielä seuraamista
-ruutua
-kaukoja
-tunnaria
-noutoa
-hyppyä
-jääviä

Missä me olemme...?

-Olen viime viikkoina vahvistellut seuraamisen liikkeellelähtöjä, täyskäännöstä oikeaan ja käännöstä vasempaan. Yritän jatkossa hieman pidentää seuraamispätkää/tehdä eripituisia seuraamisia, laadusta kuitenkaan tinkimättä.

-Olemme tehneet ruutunlähetyksiä noin puolesta välistä, ruudussa lelu. Näillä jatketaan harvakseltaan, pidennetään lähetysmatkaa ja vahvistetaan paikkaa. Toistaiseksi mennään leluruuduilla...

-Kaukojen liikeradat on kivasti jo hallussa. Olen koiran edessä enkä enää käsi kuonossa vie vaihtoja, vaan Gizmo tarjoaa niitä itsenäisesti. Takajalat pysyy kauniisti paikoillaan. Pikkuhiljaa lisäillään matkaa, pääpaino kuitenkin oikeissa liikeradoissa ja innokkuudessa.

-Tunnaria ollaan piiloteltu nurmikkoon, nenällä löytyy hyvin. Pari kertaa Gizmo on päässyt katsomaan ja nuuskimaan tyhjää tunnaririvistöä, väleissä nameja. Jatketaan näin, ja pikkuhiljaa sitten laittelen omaa lähemmäs tyhjää rivistöä.

-Vauhtinoudoilla jatketaan, kokeillaan erilaisia kapuloita, vieraita aina kuin mahdollista. Metalli on ollut koko ajan mukana.

-Hyppyä otetaan harvakseltaan, alohyppy on ihan mallikas jo. Voisin ehkä miettiä ylempien luokkien hyppyjen harjoittelua kesän aikana.

-Jäävien sanoja on vahvisteltu sisällä ja nyt varmaan enenevissä määrin aletaan niitä vahvistella ulkonakin. Ja kesän aikana yhdistellään seuraamiseen.

Paikallaolot? Kai ne tulee itsestään??

Jos ylläolevista vielä erittelee, niin evl-liikkeet voisivat olla treenissä nyt alkuun kerran viikossa tai kahdessa. Seuraamista kerran päivässä tai kahdessa. Kaukoja, noutoa ja jääviä pari kertaa viikossa tai tilanteen ja tason mukaan usemmin tai harvemmin.

Jos ei mitään mutkia tule matkaan, niin realistisena tavoitteena voisi olla syksylle alo1. Kurssin aikana tuli esille, että Gizmo keskittyy hyvin ja tekee hyvällä intensiteetillä. Nyt tietysti tarvitaan treeniä erilaisissa paikoissa ja erilaisilla alustoilla, ja työstetään liikkeet ja liikkeiden välit (!) kasaan!


perjantai 24. toukokuuta 2013

Lesson 3, part 2

Jatkoimme saman harjoituksen parissa. Yritin työstää vähän tiukempia käännöksiä ja liikkua itse paremmin. Kotona katsottuna, olisi pitänyt palkata kahden hypyn välissä, niissä kohdissa kun vauhtia on otettu putkesta. Silloin se väli levisi, ja pari palkkaamista olisi kyllä auttanut...!

Samalla videolla on myös osia toisesta harjoituksesta, pääsemme ihan selvästi menemään suoraa!

Lesson 3, part 2

Kontakteja on tietysti pohdittu jo paljon ennen Gizmoa. Mutta Gizmon kasvun myötä olen oppinut taas lisää itsestäni. Koska pidän itseäni kömpelönä kokonaisuuksien kanssa, mutta hyvänä hinkkaajana, niin olen päätynyt kontaktien osalta seuraavaan: (tietysti luotan myös etävalkun ohjeisiin prosessin aikana)

Kontaktitreeniä

Nasun kanssa käytiin eläinlääkärillä, kun epäilin korvatulehdusta, ja samalla punnitsin sekä Gizmon, että Nasun. Painot olivat hauskasti 16,2 kg ja 12,6 kg. Saman korkuiselta näyttävät. Hauskat punnitukset kategoriaan menee myös se, että olen kaksi kertaa punninnut minut ja Herkun, tuloksella 666 :).


tiistai 21. toukokuuta 2013

Lesson 3

 Harjoiteltavaa on enemmän kuin viikossa tunteja. Mutta onneksi näitä voi jatkaa ja jalostaa kehityksen myötä itsenäisestikin.

Kolmannen harjoituksen aiheena on kaksi pientä "rataa", joissa käännösten lisäksi tehdään myös suoria, venytettyjä hyppyjä. Koiran mukaan rimat, este-etäisyydet ja käännösten määrä. Käännöksiä siis enemmän niille, joilla ne tahtovat levitä. Näiden lisäksi tietysti jatketaan vanhoja juttuja, este-erottelua, cik/cap, multi-wrap (<-mikähän olisi hyvä suomennos...?), lähetysetäisyyden kasvatusta, kontakteja, keppejä... eli treenattavaa on yllin kyllin. Pennun kanssa on vielä treenattava ihan perusjuttujakin, leikkimistä ym.

Ekassa videossa vähän vaikeutetaan keppien sisäänmenoja, tehdään sana erottelua, aiheena kepit/sik/sak ja multi-wrappeja uudessa korkeudessa. Tokassa videossa keinua ja toinen rataharjoituksista, sen parissa jatkamme vielä. Ns. vastaanottava puoli tarvitsee vielä paljon treeniä, huomasin sen myös multi-wrapissa.


kepit/sik/sak


keinu ym.

torstai 16. toukokuuta 2013

Kesä!

Kai sen nyt voi jo julkistaa alkaneeksi? Ainakin tänään tuntui kovasti kesältä.

Kesässä on ehkä sata parasta puolta, verrattuna muihin vuodenaikoihin! Voi mennä ulos törkäten liparit jalkapohjien suojaksi. Ei toppatakkia, huivia, hanskoja, hattuja, villasukkia (paitsi ehkä koleina päivinä)...! Kaikki vaan on niin helppoa. Liikunta monipuolistuu, hihna- ja metsälenkkien lisäksi voi pyöräillä, juosta (ehkä olen mukavuudenhaluinen, mutta edellämainitut ei houkuta pakkasella), ja...


...UIDA!!!


(Herkkuhan tonki vaan rannassa jotain syötäväksi kelpaavaa, ja omaa kissamaisen asenteen uimiseen)



http://www.youtube.com/watch?v=_SlEjKr9OS4

(Ps. youtube ja blogger ei halunnut tänään tehdä yhteistyötä, katsotaan korjaantuuko asia huomenna...)

tiistai 14. toukokuuta 2013

Kaksi tahmeaa

Herkku ja Gizmo.
Helatorstaina kisasin Vantaalla sekä Nasun että Herkun kanssa kaksi starttia. Herkku oli todella nihkeässä vireessä meidän normista virittelystä huolimatta. Agiradalla rakkaat kontaktit saivat Herkkua innostumaan, muutoin oli aika taistelua saada se pysymään liikkeessä. Hyppyradalle laitoin Herkun aitaan odottelemaan ja otin sen siitä mukaan juuri ennen lähtöä. Parempi. Ihan siisti rata ja suht kevyttä menoa. Sitten keppien jälkeen nenä veti maahan, kuten edelliselläkin suorittajalla.  Houkuttelu eteenpäin vei aikansa... tuloksena radoilta oli 5 ja yliaika 0.

Tietysti sitten olen pohdiskellut virettä... meillä on ollut nyt hyvä vauhti ja into, viimeisimmissä kisoissa ja treenatessa. Vähän mietin säätä, ehkä oli yllättäen lämmintä Herkulle. Olinko itse jotenkin erilainen? Varmaan olinkin, kisa on eri tilanne kuin treenit. Toisaalta, minulla oli ihan varma olo lähteä Herkun kanssa tekemään. Viime aikaisten treenien perusteella en odottanut tätä, vaikka tiedän että H. käy tuulella. Se että H. käy tuulella (motivaatio ei aina kohdillaan), on varmasti seurausta puutteellisesta pohjatyöstä. Jatkamme harjoituksia!

Nasun kanssa ei tarvinut taistella motivaation kanssa. Radat kivat, haastavia yksityiskohtia, osasta selvittiin ja osasta ei. En vielä ole valmis, mutta harjoittelen. Toisaalta ihan lupaavia yrityksiä, ehkä saan vielä kokonaisuuksiakin joskus kasaan. Parissa kohdassa unohtui taas se huolellinen ohjaus, kun ajatukset oli seuraavassa tilanteessa. Joissain kohdissa mielestäni onnistuin ihan kauniisti.

Ja sitten se tahmea Giisseli, 7kk. Viime aikoina olen huomannut, että Gizmoa kiinnostaa helposti ihan hänen omat juttunsa. Haistelu on hyvin korkealla sijalla tekemisessä. Ja kaverit, ne ovat isompi häiriö kuin hetki sitten. Kun kutsun Gizmoa, se voi seisoa ja katsoa minua, ja käydä maahan lojumaan. Namitkaan ei ole mikään superjuttu, joskaan en sanoisi että Gizmo on koskaan ollut kovinkaan ahne. Minusta se tuntuu kaikessa tekemisessä tällä hetkellä vähän tahmealta. Vanhat tutut jutut sytyttävät sen nopeasti, esim. cik/cap (jossa palkkaankin lelulla). Keittiötreenit on samanlaiset innokkaat kuin ennenkin. Mutta esim. ulkona namitokot ei sytytä sitä. Se tekee kyllä, mutta jotenkin tunnen että se on tahmaista. Ei niin virkeää kuin toivoisin ja olen nähnyt. Ei ulkopuolinen varmaan edes huomaisi. Ehkä murkkuoireita... Vahtiminen ja epäluuloisuushan alkoi jo varhain.

Siispä pitäydymme erityisen kivoissa ja helpoissa jutuissa nyt hetken. Ja ehkä teemme jälkeä ja piilotamme tunnarikapulaa. Tunnarikapulan etsiminen oli nimittäin tämän päiväisten tokotreenien paras ja kiinnostavin juttu! Leikitään paljon ja palkkaan paljon. Annoskokoakin voisi taas tarkistaa, Gizmohan on syönyt kaksinkertaisia annoksia verrattuna Nasuun ja Sippaan.

Trkmanin Foundations class etenee. Kurssi on luova, sieltä voi poimia niitä juttuja, joihin oma koira tarvitsee treenausta. Me olemme tehneet viime aikoina kasia kahdella hypyllä ja putkella, cik/cap sanojen erottelua, este-erottelua, lähetystä ja kerran kujakeppejä. Koostan videota kun taas ehdin. Uusimmassa tehtävänannossa pääsemme harjoittelemaan suoraan etenemistä!

Vapaapäiviä odotellessa!

lauantai 4. toukokuuta 2013

Tokokurssilla

En edes muista milloin olen viimeksi ollut tokoryhmässä!!

Pitihän Gizmo toki ilmoittaa penturyhmään, ja nyt on ensimmäinen kerta takana. Repussa oli nameja, leluja... ja kaikenlaista roinaa agitreenien tiimoilta. Hieman jopa jännitti! Mitähän me oikein tokotunnilla tehdään, jaksaakohan Gizmo, malttaakohan Gizmo, osaankohan minä... ihan tuntui, niin kuin olisi vieraalla maalla. Mehän ollaan treenailtu vain yksikseen, omassa keittiössä!!

Mutta jostain syvältä pulppuaa innostus ja jostain putkahtelee mieleen asioita... "näinhän se menikin". Gizmoakin jännitti ensin vieraat koirat, mutta ei ne suuremmin häirinneet tekemistä. Minusta Gizmo teki jopa samantasoisesti kuin kotona. Toki se välillä vilkuili muiden touhuja (etenkin velipoika kiinnosti), mutta niitä vieraita koiria ei olekaan koskaan meidän keittiötreeneissä.

Tunnilla tsekattiin kontakti, perusasento, seuraamisen alkeita, luoksetulo, leikkiminen ja kosketusalusta. Gizmon kanssa on tosi leppoisaa treenailla. Yritän aina harjoitella lyhyesti ja laadulla, ja palkkailen pääsääntöisesti sitä edelleen omalla ruoalla ja leluilla. Tokoryhmässä meillä toki oli lihapullat mukana. Gizmon palkkausta on helppo vaihtaa lelusta namiin ja namista leluun.


Innostuin taas kokeilemaan tokohyppyä, ja tässä tämän hetkinen suoritus:


 
 
 
Olemme myös tehneet foundations class-treenejä, uusimmat löytyy taas meidän videoista. Teki mieli videolta kellottaa Nasun ja Gizmon ajat samalla harkkapätkällä, eroa tuli tasan sekunti, Gizmon hyväksi.

Milloin Gizmo on kasvanut noin aikuisen näköiseksi??? Vaikka pieni kirppuhan se on edelleen, jopa kutistunut, jos meidän vaakaan on luottaminen. Se näytti Gizmon painoksi 11,7kg. Noin 5kg vähemmän kuin Nasun paino. Mutta ne alkavat olla suht saman korkuisia ja pituisia. Toki ulkoisesti näkee, että hyvinkin eroa voi olla 5kg.

Gizmon veli valitettavasti odottaa leikkausta olkien ocd-muutosten vuoksi. Nämä on niitä kasvattamisen surkeita puolia. Terveysasioita kun ei voi parantaa kouluttamalla. Terveysongelmat saa aina mielen matalaksi joksikin aikaa. Joitain asioita ei halua liikaa ajatella edes parin vuoden kuluttua. Niitä pohtii lyhyesti silloin, kun on sopiva hengähdystauko. Ne itkettää joskus salaa.
Sellainen pistää miettimään, mikä järki on yhtään missään koiratouhuissa. Jos harrastaisi vaikka tanssia, seinäkiipeilyä tai postimerkkeilyä... jotain henkisesti turvallista. Eikä tarvisi mennä aina likaisissa lenkkitakeissa, auto ihan koirankarvassa...

Pahin suru ja harmistus kyllä laantuu ajan kanssa, vaikkei asiat unohdu. Kävin tänään kevään ensimmäisellä pyörälenkillä Herkun ja Nasun kanssa, seurailin niiden rentoa ja kaunista ravia, kun ne saivat määrätä niille sopivan tahdin. (Kyllä, niille löytyy yhteinen sopiva vauhti.) Sellaisena hetkenä rakastaa elämää koirien kanssa. Ainakin sitä tavallista arkea, siellä omassa kuplassa.

Mutta sitten minua hemmoteltiin myös agilitytuloksilla ja oli tultava pois kuplasta! Nasu x Retu -pentueesta Isla teki tänään 3 nollaa ja yhden vitosen neljästä startista, ansaiten samalla menolipun agilityn SM-kisoihin! Ekana meidän kasvateista! Onnea Laura ja Isla, ihan parhautta!!

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Tahdon tuloksia!

Myönnetään, olen se kasvattaja joka haluaa kasvateilleen tuloksia.

Koekäynti on pitkän, pennun kotiutumisesta alkaneen yhteistyön tulos. Harjoituksia on useita takana. Niissä on ollut hauskaa, ja välillä on puitu vaikeita harjoituksia, ja ehkä turhautumista. Treeneissä on tutkailtu koiraa, pohdittu mikä sopii parhaiten tälle kaverille, ja meille tiiminä. On tallattu polkuja, kilometrejä, ja taas kilometrejä. Ajatustyötä on takana paljon.

Ilmoittautumislomakkeen lähettäminen saa jo jännityksen pintaan. Sitten sitä yrittää ajatella muita asioita...
Syöminen päättyy viimeistään koeaamuna. Vatsaa on kipristellyt ehkä jo edellisestä illasta lähtien. Viimeisen viikon treenit ovat onnistuneet vaihtelevasti.

Minullakin on paljon kokemusta koejännityksestä, ja myös siitä, kuinka se voi pilata suorituksen. Se pelko epäonnistumisesta saa jännittämään sitä, että epäonnistuu... vaikka niitä harjoituksia on niin paljon takana. Ja vaikka se epäonnistuminen ei edes ole kovin vakavaa.

Se olisi vaan kolaus ihmiseen itseensä. Epäonnistuminen masentaisi. Itsensä keräilyyn saattaisi mennä muutama päivä.

Mutta sitä suuremmalla syyllä se on niin hienoa kun tiimi toimii! Olkoon tulokset pieniä tai suuria, mistä tahansa tasolta. Ohjaaja on taidoillaan osannut kouluttaa koiran tarvittavalle tasolle. Hän on pitänyt hauskaa koiran kanssa! Ohjaaja on tehnyt myös itsensä kanssa ison työn, katsonut sisälleen ja kasvattanut itsetuntemusta. Ilman sitä on vaikea onnistua. Koe ei kävele vastaan, siinä on astuttava epämukavuusalueelle ja laitettava itsensä likoon. Kilpailuun osallistuminen on aina itsensä ylittämistä ja on niin mahtavaa silloin kun se onnistuu! Se on koukuttavaa!


Ja mitäpä hyvää ei ystäville ja kavereille toivoisi! Niitähän kaikki kasvatin omistajat tavalla tai toisella ovat, olenhan heidät itse valinnut :)



Onnea alokasluokan 1-tuloksesta, Moona ja Axel!






lauantai 20. huhtikuuta 2013

"Wax on, wax off"

Saitteko juuri mielikuvan autoa kiillottavasta Karate Kid:istä? On muuten sattumalta syntymävuonnani ilmestynyt elokuva. Tiedätte varmasti mikä tarkoitus otsikolla on. Foundations, foundations...

Siitä päästinkin taas nettikurssini pariin! En tiedä osaanko tarpeeksi hyvin pukea sanoiksi kurssin antia, mutta otsikko antaa minusta parhaan mielikuvan.

Etukäteen tiesin Trkmanin tavaramerkiksi tietysti juoksukontaktit, cik/cap -käännökset ja temput. Nyt lisäisin tavaramerkkeihin myös huolellisen pohjatyön ja itsenäisyyden opettamisen. Olen kurssin myötä löytänyt agilitystä hiomisen hienouden. Agility on ehkä näyttäytynyt minulle tähän asti enemmän ohjaajan taitojen hiomisena, nyt siis on löytynyt se koiran kouluttamisen osuus. Näen paremmin niitä pieniä työstettäviä paloja.

Kurssilla koettua:

  • Koiralla pitää olla HALU lähteä suorittamaan itsenäisesti.
  • Koiran pitää OSATA tehdä itsenäisesti.
  • Harjoitukset ovat yksinkertaisia ja niitä voi tehdä parilla siivekkeellä ja putkella.
  • Esim. jos koira ei irtoa yhdelle siivekkeelle riittävän matkan päästä itsenäisesti (ei lelua/kippoa houkuttimena), pysytään siinä harjoituksessa.
  • Harjoitusta pitää aina muokata hieman, ei toisteta samaa.
  • Häiriöesteet heti alusta lähtien.
  • Hitaammin on nopeammin. Ei edetä ennen kuin koiralla on tarpeeksi taitoa.
  • Tehdään kisamaisessa vireessä
  • Toistaiseksi aloitellaan vain "hetsauksista"

Minua ei turhauta "wax on, wax off" laisinkaan, itseasiassa päin vastoin. Tämä sopii minulle!


Kaikkia treenejä en FC:n osalta kuvaa, tai työstä julkaistavaksi asti. Kurssilla tulee valtavasti hyviä ideoita muokata muutaman esteen pätkiä. Opettelen treenaamaan lyhyemmin ja lyhyemmin koiraa kohti. Videointi auttaa suunnittelemaan huolellisesti harjoituksen, ja pitämään sen lyhyenä.

Kun katselee muiden videoita, alkaa nähdä kehitettäviä asioita. Sitten tekee oman videon ja näkee siellä ne ihan samat asiat. Kait se on hieman kuin pyörällä ajo? Kun katsoo muiden pyöräilevän, voi saada vinkkejä, mutta käytännönharjoitus on tarpeen, jotta oppii itse ajamaan.


Tässä meidän lyhyt "Lesson 1, part 2", ennen kuin seuraavat harjoitukset tulevat. Alussa keinun kolistelua, välissä kasia häiriöesteillä. Työnnän mielestäni koiran "leviämään" vasemmalle käännöksessä, liikkuvan kuvan perusteella. Luulen että tarvitaan paljon enemmän etäisyyttä siivekkeiden välille, jotta pystyn pitämään liikkeen yllä, mutta samaan aikaan lähtemään ajoissa pois babysittaamasta käännöstä. Tai siis tässä tapauksessa häiritsemästä käännöstä. Lopussa ihan vaan oman vuoron odotus -harjoitus, Herkkuahan ketutti huolella, kun ei päässyt koko ajan mukaan... not.




maanantai 15. huhtikuuta 2013

6 kk

Perjantaina Gizmo täytti 6 kuukautta. Painoa on noin 12 kg. Gizmo on vauhdikas, energinen ja utelias. Oikein hauska pikku raketti. Ei se aina kuuntele, se hyppää aidan yli pihasta pois ja seikkailee vaikka kuinka kaukana. Se pureskelee kaikkea sallittua ja ei sallittua, eikä se vielä ole sisäsiisti (pitänee katsoa peiliin). Se on siis tavallinen toimelias ja rakas pentu!

Gizmon alkeisoppeja oli nenäkosketus, tassun antaminen ja erilaisten tavaroiden ottaminen suuhun. Niillä kolmella taidolla on ollut helppo opettaa miljoona muuta asiaa. Yleensä hyödynnän naksutinta ja eri tasoista houkuttelua, sekä targetteja (käsi, alusta, jokin laatikko, tuoli tms.). Opinpolku on opettanut sen oppimaan ja tekemään asioita palkan eteen.

Nouto on ollut ehkä yksi puhtaimpia naksuttelutemppuja. Ensin vahvistin minua kohti palauttamista, sitten käteen asti palauttamista, seuraavaksi nousin hiljalleen lattiatasosta kyykyn kautta kumaraan ja siitä seisomaan. Sivuharkkana naksuttelin myös kapula suussa liikkumista keittiössä, ja kapula suussa istumaan käymistä (sijainti mikä vaan). Näistä sitten on alkanut muodostua palautusasento. Videolla näkyy tekniikan harjoittelua ja ekat vauhtinoudot. Alku tuntuu ihan hyvältä, saa nähdä mikä on lopputulos näitä yhdistelemällä.



torstai 11. huhtikuuta 2013

Lesson 1

FC-kurssi on nyt virallisesti käynnistynyt. Pelkistä esitehtävistä foorumille tuli 1,219 kommenttia. Ne pitivät sisällään videoita esitehtävistä, esittelyitä ja Silvian ohjeita videoiden ja kysymysten perusteella. Tehtävä nro 1 avattiin maanantaina 8.4. ja viestejä on kertynyt jo 268.

Kurssin asioita tulee siis pohdittua päivittäin, jotta pysyy perässä. Toisten videot on parasta antia, ja lisänä jokaiseen videoon Silvian jatko-ohjeet. Videoista saa itselleen hyviä vinkkejä ja ainakin verkkokalvolle (jos ei vielä selkärankaan asti) palaa kaikki käännökset ja lähetykset :D

Ensimmäisen oppitunnin aiheet olivat yksinkertaisia. Lähetyksiä putkeen pidättäen koiraa ensin, sama cik/cap -käännöksiin. Tavoitteena kasvattaa hiljalleen lähetysetäisyyttä. Erottelu "menemene" vs. "tässätässä". Itse toteutin tuota näissä videoissa putkien kanssa. Silvia suosittelee erilaisia häiriöesteitä heti alussa, hyvin lähellekin. Yksinkertaisissa harjoituksissa on siis työtä joka päivälle, sillä etäisyyttä ei kasvateta yhdessä harjoituksessa, vaan tarvitaan lyhyitä treenipätkiä usein.

Putkeen Gizmo irtoaa jo innolla, cik/cap vaatii lähetyksen lähempää. Kädessä tuntuvaan vetoon olen tyytyväinen.




Herkku ja Nasu tekee samoja treenejä. Herkun kohdalla nämä on erinomaista kiihkon nostattamista, lyhyet ja nopeat harjoitukset. Nasun kanssa myös on hyvä harjoitella pohjia, hallintaa ja käännöksiä.



tiistai 9. huhtikuuta 2013

Halpaa huvia!



Luontopolkuja ym. tulee kulutettua melko usein. Tänään arkivapaalla suuntasimme ensimmäistä kertaa Orimattilaan Kairessuo-Mieliäissuo luontopolulle, jonka pituus on reilut 3 kilometriä. Aikaa meillä meni noin kolme tuntia, kun mukana oli myös 4-vuotias ja tietysti eväät.

Ready, steady, go:



Isoja kiviä ja kuusen alusia on valloitettu! Pojan ja Herkun lempipuuhaa:



Reitti oli hyvin merkitty ja ihan hyvä kulkea, vaikka lumi oli paikoittain tamppaantunut ja välillä vähän jalka upposi, vuodenajasta johtuen.





Reittiä hallitsi kaksi suoaluetta: 





Kohokohta oli ilman muuta lintutorni jyrkkine rappuineen! Koiria ei huimannut, kaikki tulivat uteliaina perässä torniin. Myös Sippa, joka edelleen kulkee innokkaana tälläiset retket.




Bongattu joutsenen ääniä ja ylilentävä laivue. Ja paaaljooon naavaa!



Tälle reitille menemme varmasti keväällä tai kesällä uudelleen! Olisi kiinnostavaa nähdä maisemat myös lumen alta ja sijaintikin on meille hyvä.

Loppuun on pakko narista eräästä aiemmasta reissusta. Netin perusteella suuntasimme Saaren kartanon tuntumassa olevalle luontopolulle (Haukan kierros). Mukana koko perhe, mukaan lukien tietysti koirat. Ja eväät repussa. Netissä oli tieto myös nuotiopaikasta ja kodasta. Noin kahdenkymmenen metrin kävelyn jälkeen eteen tuli leveä latu!! Hieman otti päähän. Eihän sinne ole asiaa koirien kanssa, eikä sitä reunaa ole itsekään kiva kulkea, varoen ettei vaan vahingoita latuja. Eikä laduissa ja hiihtäjissä ole mitään vikaa, lähinnä vika oli tässä tapauksessa infossa. Olisimme jättäneet väliin jos olisimme tienneet.



perjantai 5. huhtikuuta 2013

Nasuaksaa!

Pääsiäisenä kävin Nasun kanssa ATD:n kisoissa Purinalla, kolme starttia:




Minulla oli tunne juoksemisesta, mutta liikkuva kuva kertoo taas totuuden perässä roikkuvasta kivireestä. Ekat kaksi rataa oli naurettavan helppoja ja olisi pitänyt pystyä parempaan. Eli ei ne sitten tainneet olla minulle naurettavan helppoja. Tuomarina niissä oli Leena Rantamäki-Lahtinen. Vika rata oli hauska ja kimurantti, Nybergin Johannan käsialaa. Radalta tuli yhteensä 13 tulosta, koirakoita 56. Meidän rata kosahti esteelle nro 9, putkesta piti mennä suoraan kepeille, mutta Nasu kävi hypyn kautta. Agilityssä onnistuminen on niin yksinkertaista. Pidä katse koirassa ja JUOKSE! Vain 30-40 sekuntia... Nasu hoiti kyllä oman tonttinsa erinomaisesti joka radalla.

Nämä oli muuten ekat pätkät minun ja Nasun agilityä, jotka julkaisen!! Syynä on se kameran jalusta. Varmasti jatkossa kuvaan enemmänkin treenejä ja kisoja, myös Herkusta.


Gizmon kasvu on hidastunut tai pysähtynyt, en tosin tiedä voiko meidän vaakaankaan luottaa. Painoa oli tänään punnittuna 11,1kg, 200g enemmän kuin kaksi viikkoa sitten! Toivoisin vielä muutamaa kiloa ja senttiä lisää :)

Puhina ja haukkuminen kohdistuu erityisesti toisiin koiriin tällä hetkellä, mutta myös esim. tummiin pukeutunut (Gizmon mielestä) oudosti käyttäytyvä ihminen voi käynnistää haukun. Eilen Gizmo haukkui meidän tiellä olevaa lasten rekka-autoa, kun palasimme kävelyltä. Häntä pystyssä ja haukkuen se veti rekkaa kohti ja tarkistettuaan sen juttu unohtui. Vahtihaukkua kuuluu välillä sisälläkin, joten siinä Gizmo eroaa Nasusta ja Sipasta.

Purinalla oli samanikäisiä pentuja, jotka olivat ihan pentuja myös mieleltään. Gizmo suhtautui niihin äkäisesti irvistiäen jos ne tulivat sen "alueelle", eli liian lähelle. Toiset olivat vielä innokkaita ja tulivat iloisina moikkaamaan ja leikkikaveria hakemaan. Ei tietysti paras tilanne muutenkaan kohdata ketään, kun ollaan hihnojen kanssa ahtaassa paikassa. Mutta edelleen, toiset olivat iloisia, Gizmo määräävä. Leikkikaveriksi Gizmo kelpuutti aikuisen bortsun, joka odotti rauhallisesti ja antoi Gizmon tehdä aloitteen. Sen kanssa oli saman tien leikit pystyssä.

Kirjaan Gizmon käytöstä ylös, koska monesti nämä pentuajan tapahtumat unohtuvat. Mörköilyihin olen tuumannut että "höpö höpö", vähän matalaan äänen sävyyn, ja ohjannut mielenkiinnon muuhun hommaan. Toisten koirien kanssa olen nyt yrittänyt tehdä niin, että sanon etteivät saa lähestyä, Gizmo on hitaasti lämpenevä. Lenkillä me ei kyllä ketään tavatakaan, vaan harjoitellaan ohitusta. Kotona Gizmo on aika reipas aikuisten koirien kanssa. Se ei niitä hirveästi kumarra, ja sitä vähän seurailenkin... Pentuesisarusten kanssa leikit kuitenkin meni kivasti tapaamisessa!

FC:n esitehtävistä palautteena oli tehdä pidempiä heittoja, ja jatkossa käyttää lelua cik/cap:issä. Vähän mutisin että tahtoo mennä korvat, mutta vastaus oli, että nyt on helppoja harjoituksia, lelu on helpompi tuoda nyt kuin myöhemmin. Paikallaoloonkin sain ohjeeksi käyttää jatkossa lelua. Ihan hyvä idea. Ja maanantaina saadaan kurssin ekat oikeat tehtävät, jee!!

Loppuun laitan esimerkkivideon. Koiran innostava lähetys ja oikea-aikainen (ja -suuntainen)palkkaus:





Niinpä niin. Kouluttaminen on lapsellisen helppoa! Joku pöljä tosin näyttäisi sijoittaneen pussin suoraan päin tolppaa, näin videolta katsottuna.