perjantai 23. elokuuta 2013

Rautarouva

Sippa on sitkeä sissi. Aina se pyörii eteisessä hännällä huiskien ja haluaa lähteä mukaan.

Tänäkin kesänä se oli yhden yön vaelluksella Repovedellä. Se myös heitti muiden mukana reilun 10 kilometrin hölkkälenkin. Tuumailtiin että eiköhän se ihan hyvin jaksa, kun maasto on pehmeää ja koirat voivat mennä vapaana. Retki taisi olla (oli) allekirjoittaneelle rankempi mäkineen.

Vanhuus on yksilöllistä. Joskus sen jälkeen, kun Sipalle tuli 10 ikävuotta täyteen, aloin ajatella, että mitä vaan voi tapahtua milloin vaan. Viime vuonna luulinkin, että Sippa halvaantui, mutta kyseessä olikin vain korvatulehdus joka oli aiheuttanut tasapaino-ongelmia. Vaikka tiedän että geeneillä on paljon osuutta asiaan, tunnen ylpeyttä Sipan hyvinvoinnista ja terveydestä. Se on melkoinen 15-vuotias!


Karvanlähtö on vaivannut kesän ajan, ja rapsuttelu on lisääntynyt. Käytiin eläinlääkärin luona ottamassa verikoe ja näyte kohdasta, josta Sippa erityisesti rapsutteli. Arvailin kilpirauhasen vajaatoimintaa syyksi huonoon karvaan, joka varmaan monen muun silmiin näytti erinomaiselta 15-vuotiaalle. Ihonäytteessä näkyi vähän hiivaa ja veikkaukseni kilpirauhasen toiminnasta osui oikeaan. Muut arvot olivat raja-arvojen sisällä.

Sippa on hoikka, 14,3 kg näytti eläinlääkärin vaaka. Väsymystä olin huomannut, mutta se lienee normaalia iän huomioiden. Väsymys näkyy, kun koirilla on lepoaikaa, silloin Sippa nukkuu sikeästi. Jatkuva tasainen karvanlähtö ja rapsuttelu oli kuitenkin ainut vinkki ongelman löytymiseen.

Nyt odottelen mielenkiinnolla miten lääkkeet vaikuttavat. Kuulin tuttavalta, että vanha koira oli yöllä seisonut pallo suussa sängyn vieressä, kun sopivaa annostusta haettiin. Luulen, että meillä "Thatcher" laittaa valtion järjestykseen. Vielä ei olekaan pääministerin paikka auki.



Sipan ulottuvuudessa taitaa aika mennä hitaammin?




lauantai 17. elokuuta 2013

Kyllästyminen agilityyn

Kyllä! Aina välillä agility alkaa tökkiä. Minusta tuntuu, että agility on hienoisesti tökkinyt koko kesän. Se on aikaa vievää, se vaatii esteitä ja kentän, usein sen myötä myös auton käyttöä.

Valmennus maksaa yleensä noin 20e/kerta, ja useampi kerta samalla valmentajalla vie eteenpäin. Jos kävisi 40 viikkoa vuodessa valmennuksessa tuohon hintaan, kokonaissumma tekisi 800 euroa (yksi koira). Ja bensat päälle. Enkä edes pidä erityisemmin autolla ajelusta. Hukkaan heitettyä aikaa. Valmennukset ovat usein niin vaikeita (minulle), että harjoitus on lähinnä muistiharjoitus, en aina voi keskittyä kunnolla omaan ja koiran tekemiseen. Toki siinäkin kehittyy.

Kun treeneissä otetaan koirasta ja ohjaajasta kaikki mehut irti, niin koira tarvitsee tietysti huoltoa. Osteopaattia, fysioterapeuttia ja hierontaa. Kotona on muistettava liikuttaa koiraa monipuolisesti, hyötyä on myös jumpasta ja venyttelystä. Ylipainoa ei saa olla tippaakaan. Toki nämä on myös tärkeitä huomioida muissakin lajeissa, lajikohtaisesti, mutta minusta nämä korostuu mm. agilitykoiran kohdalla. Ja hintalappu bensoineen on näilläkin.

Tokoa ja temppuja olen jo pitkään treenannut seuraavalla tekniikalla: mieluummin 3 minuuttia päivässä, kuin tunti 1-2 kertaa viikossa. Se pitää myös koiran innokkaana. Tokoon en tarvitse erityistä kenttää tai välineitä. Miten tätä voisi toteuttaa agilityn kohdalla? Tässä kohdassa on hyötyä useammasta koirasta. On enemmän järkeä treenata useampi koira kerrallaan, jolloin esteiden asettelu ei välttämättä olekaan se treenin pisin osuus. Ja samalla yhden koiran treeniaika pysyy riittävän lyhyenä ja kevyenä. Jotenkin kentille ajeluissa on silloin enemmän järkeä :D? Vai miten se nyt onkaan...

Kotona voi myös useampia asioita treenata, kun näkee vähän vaivaa. Jos on tilaa pitää keppejä pihassa, ja/tai paria hyppyä, saa jo perusasioita vahvistettua. Lankulla tai laatikolla voi harjoitella kontakteja. Kun nurmialueella on sopiva asetelma puita, voi harrastaa puuagilityä.

Summa summarum, agility vaatii välineitä ja paikkoja ja paljon aikaa, ja minusta se on rahallisesti kallis harrastus. Välineitä pitää huoltaa ja ostaa joskus uusia. Kenttiä pitää huoltaa. Ok, myös muiden lajien kenttiä pitää huoltaa. Ilmaisia harrastuksia en tiedä, mutta edullisempia kylläkin. Perheellisenä ihmisenä olen muutenkin nihkeä viettämään useita iltoja viikossa koiraharrastuksissa.

Ja sitten taas raahaudun kentällä. Ja kaikki koirat menee hyvin ja innokkaasti. Siinä sitä taas ollaan, suunnittelemassa seuraavaa treeniä! Toki me pidetään agilitystä, minä sekä koirat.

Pitää myös kehua Mäntsälän koirakerhon treenikenttää lapsiystävälliseksi, sillä siellä on paljon kiviä tutkittavaksi ja "vuoria" valloitettavaksi. Kun käyn vapaavuorolla treenaamassa, poika lähtee aina innolla mukaan. Otetaan esteiden kantaminen sitten vaikka voimailun kantilta. Sydämen ja lihasten rääkkääminen ei liene pahasta silloin tällöin. Mutta on varmaan ihan järkevääkin välillä pohdiskella: "mitä järkeä...?" Vai onko kuitenkaan...

torstai 8. elokuuta 2013

Toko on kivaa!

Viime viikolla tuntui, että kesäloma vaan jatkuu... säät oli helteiset ja lähdettiin taas reissun päälle. Pitäähän koirilla olla treenitaukoja jolloin omaksutaan uusia juttuja... vai miten se nyt meni. Ainakin ne nauttivat järvestä ja vapaudesta siinä missä me ihmisetkin.

Maanantaina tavattiin Gizmon Frei-veli tokoilujen merkeissä. Gizmo oli ihan pirteä, ottaen huomioon että keli oli edelleen painostavan kuuma ja viikonlopun rantariehuminen alla. Alokasliikkeitä, pitkästä aikaa myös vähän ruutua ja noutoa.


Gizmon kehonhallintaa: Leikkiessä ja palkatessa se heittäytyy kuperkeikkoihin ihan holtittomasti. Lähes aina se nappaa pallonkin kyljellään kierien kiinni (?).



Frein mielestä saalistus oli paljon hauskempaa kuin taistelu, ja hakukaarta tarjosi esim. ruudun kanssa. Onneksi namitkin kiinnostaa, niin voi vaihdella palkkaa tehtävän mukaan! Hyvin Frei jaksoi treenailla, ja se odotti aina rauhassa kun me jotain liikettä pohdittiin. Järkevä heppu! Mutta toki 10kk ikäisellä uroksella kiinnostusta oli muuhunkin, kuten olettaa voi. Frei ei aina ollut ihan varma, että kannattaako jotain tehdä, kuten me likat meinattiin.



Se on muutes teidän heiniä miettiä, miten kaikki olis kivaa ja kannattavaa! Terv. nuori herra Frei


Gizmolla on olemassa palaset alokasluokkaa varten, nyt vaan pitäisi yhdistellä, ja testailla eri ympäristöissä. Hyppykin toimi tänään kotipihassa, laitoin Gizmon mukaisen korkeuden ensimmäistä kertaa, ei ongelmaa. Liike oli parempi kuin ennen. Ihmeellisesti oppi syöksähtelee välillä myrskyn lailla eteenpäin. Se on varmaan se kesätaukoilu...!!

Myös Herkku sai tokoilla tänään vakavalla mielellä. Mahdollinen koepäivä pitää käyttää tehokkaasti, molemmat koirat tason tarkistukseen samalla kertaa! Herkulla on liikkeet hallussa, jos sitä sattuu huvittamaan. Se nimenomaan onkin minun tehtäväni tässä vaiheessa. Saada huvittamaan. Esim. kaukokäskyjen maasta-istuminen voi olla nihkeää, jos ei vaan jaksa nousta. Voitte kuvitella.

Tässä minun toko-on-kivaa-ilme:

 

Älkää pelätkö minuu, miä vaan keskityn -perinteinen.