Koira parhaassa iässä, tänään virallisesti 6 vuotta!
Synttärin kunniaksi on luvassa kävelylenkki, sauna, hyvää ruokaa ja löhöilyä.
Ensimmäisestä ei kuulemma ole niin väliksi.
keskiviikko 19. helmikuuta 2014
torstai 13. helmikuuta 2014
Hyvää ystävänpäivää!
Kirjoittelin viime vuoden loppupuolella palaavani aiheeseen: "Mitäs tämä on?"
En voi sanoa olevani käsityöihminen. En omista ompelukonetta, villasukista valmistuu usein vain varsi ja jo ala-asteella valitsin puutyöt. Vaikken osaa mitään, niin silti aina ajoittain toinen minäni (?) astuu esiin ja haluaa ehdottomasti toteuttaa luovuuttaan. Raskas tyyppi.
Se tyyppi on hautonut melkein kymmenen vuoden ajan saippuan valmistusta. Viime syksynä sitten tuli jokin sysäys, ja läheiset saivat joulupaketeissaan aitoa palasaippuaa, lipeästä ja rasvoista valmistettua.
Eikä se jäänyt siihen, teki mieli testailla vähän lisää. Tässä ystävänpäiväksi suunnittelemani suklainen kieputussaippua, vasta kaadettuna muottiin:
Ja tässä se on paloiteltuna, reilun kuukauden kypsyneenä:
Takana näkyy jämämassasta valmistettu "kakku" suklaanokareilla. Saippua on käytössä ihanan kermainen ja suklaantuoksuinen, vesi tulee kielelle!
Ja jottei tämä nyt mene ihan pelkästään "muuta" kategoriaan niin vähän myös koirailuja lopuksi:
Tästä alkaa nyt kontaktikuuri. Tänään teimme 9 toistoa, 6 osuu tavalla tai toisella, 3 ohi, joista 1 ihan ok mutta rajalla, siellä väärällä puolella. Kaikki lähetykset rinnasta kiinni pitäen, palkka on koko ajan samalla sijainnilla, kuollut lelu. Apusilmät reunalla tarkkailee osuuko. Useampi osuma on takatassuilla kontaktialueen yläreunassa, uskoisin että kun vauhtia on enemmän, niin osumat on kunnollisia. Olen tyytyväinen tähän settiin. Videon lopussa on pieni radan pätkä, muuri on minimuuri, rimat ensimmäistä kertaa "radalla" 50cm.
lauantai 8. helmikuuta 2014
Tantratreenailua
Muistan joskus lukeneeni tantrasiivouksesta. Jäi mielikuva, että siivous tehdään hitaasti ja rauhallisesti, "nauttien". Rauhallista imurointia, rauhallisia liikkeitä rätin kanssa. Siinä varmaan sitten sivussa mieli tekee töitä ja rauhoittuu, vähän kuin hölkätessä.
Minusta tuntuu että minun koiran koulutus on nykyisin tantratreeniä. En ehkä hätiköi enää niin paljon kuin ennen. Se on ihan hyvä. Tarkemmin en oikein osaa kuvailla, miksi treenaaminen tuntuu niin tantralta. Olen jotenkin innostunut niistä pienistä paloista ja hinkkaan vailla aikataulua.
Tässä muuten Gizmon keinun tilanne, tässähän kävi niin että ensin on keinu, myöhemmin puomi ja A. Videolla näkyy ensimmäiset koko keinun harjoitteet. Nämä ei tietenkään ole ainoat keinun treenikerrat, leikkailin videolle eri vaiheita.
Minusta bang-tekniikka on ollut kiva, koska koira on saanut koko ajan tehdä innolla ja vauhdilla. Ekoissa koko keinun suoritteissa Gizmo selvästi hakee tasapainoa ja esteen hallintaa, mikä on ihan järkevää. Muutama hyväkin toisto tulee. Näissä palkkailin kädestä, Gizmon on tarkoitus jäädä 4on. Seuraavalla treenikerralla voisin lähetellä putken kautta ja odottaa itse keinun päässä. Ja siitä seuraavalla kerralla voisin taas häivyttää itseni sivummalle etupalkalla ja putkeen vapautuksilla. Ei minulla itseasiassa ole tästä tekniikasta mitään huonoa sanottavaa. Ehkä se on hidas siinä mielessä, että kokonaista estettä ei suoriteta vielä ensimmäisellä treenikerralla, tai kolmannella, tai kymmenennelläkään... mutta edetään minusta koiran ehdoilla.
Minusta tuntuu että minun koiran koulutus on nykyisin tantratreeniä. En ehkä hätiköi enää niin paljon kuin ennen. Se on ihan hyvä. Tarkemmin en oikein osaa kuvailla, miksi treenaaminen tuntuu niin tantralta. Olen jotenkin innostunut niistä pienistä paloista ja hinkkaan vailla aikataulua.
Tässä muuten Gizmon keinun tilanne, tässähän kävi niin että ensin on keinu, myöhemmin puomi ja A. Videolla näkyy ensimmäiset koko keinun harjoitteet. Nämä ei tietenkään ole ainoat keinun treenikerrat, leikkailin videolle eri vaiheita.
Minusta bang-tekniikka on ollut kiva, koska koira on saanut koko ajan tehdä innolla ja vauhdilla. Ekoissa koko keinun suoritteissa Gizmo selvästi hakee tasapainoa ja esteen hallintaa, mikä on ihan järkevää. Muutama hyväkin toisto tulee. Näissä palkkailin kädestä, Gizmon on tarkoitus jäädä 4on. Seuraavalla treenikerralla voisin lähetellä putken kautta ja odottaa itse keinun päässä. Ja siitä seuraavalla kerralla voisin taas häivyttää itseni sivummalle etupalkalla ja putkeen vapautuksilla. Ei minulla itseasiassa ole tästä tekniikasta mitään huonoa sanottavaa. Ehkä se on hidas siinä mielessä, että kokonaista estettä ei suoriteta vielä ensimmäisellä treenikerralla, tai kolmannella, tai kymmenennelläkään... mutta edetään minusta koiran ehdoilla.
maanantai 3. helmikuuta 2014
Toinen vuosi N.Y.T. nyt!
Blogin 1-vee synttärit olivat ja menivät tammikuun alussa. Kovasti olisi voinut muistella edellistä vuotta ja suunnitella tätä uutta, mutta se jäi muiden tekemisten ohessa vain ajatuksen tasolle.
Kasvatit ovat harrastelleet aktiivisesti ja terveystuloksiakin olemme saaneet, mutta monta on tainnut jäädä nyt kehumatta. Iso juttu tietysti on vahvistettu agilityvalio -titteli Nasun ja Retun tyttärelle Islalle, Nasun ekasta pentueesta. Toinen valio siis kasvatteihin, ja ensimmäinen agilityvalio!!
Kirjoitin viime vuoden puolella riitaantuneesta äiti-tytär suhteesta. Niin kuin se riita alkoi, se myös päättyi yllättäen. Joten elämme taas rauhallista arkea siltä osin, onneksi.
Tämän vuoden suunnitelmissa on omalta osaltani opiskella työn ohessa, joten kalenteriin tuli lisää menoja. Koirienkin kanssa on silti suunnitelmia. Jos Herkulle saisin tänä vuonna kolmannen 1-tuloksen tokon avoimesta luokasta, niin luulen että tokot on Herkun osalta siinä. Ehkäpä rally-tokoa?? Agistarttejakin on rauhallisella tahdilla suunnitteilla, katsellaan millaisissa kisoissa vire toimii parhaiten. Toivottavasti toinenkin luva saataisiin, ehkä se nousuunkin oikeuttava nolla... pitää haaveilla jotta pääsee eteenpäin!
Nasun kanssa startteja. Siinäpä yksinkertainen suunnitelma. Ehkä aletaan testailla boxi -menetelmällä Aa:n alastuloja, molemmille, Herkulle ja Nasulle. Kunhan kevät tulee.
Gizmon kanssa voisi olla tavoitteena tälle vuodelle avo1-tulos. Kaikki liikkeet on kohtuullisesti hallussa, mutta hiotaan ja treenaillaan, katsotaan missä kohdassa ehditään kokeeseen. Agilityn treenaaminen jatkukoon, jos syksyllä vaikka ehtisi muutamiin epiksiin. Kisaamisen aloittamisella en pidä kiirettä, katsotaan sitten ensi vuonna.
Videoita olen kuvannut, mutta en ole ehtinyt enkä jaksanut niitä muokkailla taaskaan julkaistavaksi. Olin viikonloppuna juoksukontaktiseminaarissa, sieltäkin olisi materiaalia, mutta katsotaan saanko niistä koottua mitään järkevää. Lähinnä yritin kuvata itselleni muistiinpanoja. Sieltä jäin pohtimaan juuri tuota boxi-menetelmää ja Gizmonkin kanssa lähdetään nyt eteenpäin puomin kanssa. Muut esteet on jo jollain tavalla tuttuja, kokonaista keinuakin ollaan tehty (siitäkin olisi videomateriaalia), vaan puomi ja A puuttuu täysin :).
Niin, ne Sipan tavoitteet. Kesäkuussa 16- vuotissyntymäpäivät. Lupaavalta ainakin näyttää, viime viikolla se taas vaihteeksi katosi metsässä, hetken päästä tuli peurat ja Sippa kannoilla. Eli edelleen ainakin liikkuu ihan näppärästi ikäisekseen. Ja jotain oletettavasti näkee ja kuulee.
Kasvatit ovat harrastelleet aktiivisesti ja terveystuloksiakin olemme saaneet, mutta monta on tainnut jäädä nyt kehumatta. Iso juttu tietysti on vahvistettu agilityvalio -titteli Nasun ja Retun tyttärelle Islalle, Nasun ekasta pentueesta. Toinen valio siis kasvatteihin, ja ensimmäinen agilityvalio!!
Kirjoitin viime vuoden puolella riitaantuneesta äiti-tytär suhteesta. Niin kuin se riita alkoi, se myös päättyi yllättäen. Joten elämme taas rauhallista arkea siltä osin, onneksi.
Tämän vuoden suunnitelmissa on omalta osaltani opiskella työn ohessa, joten kalenteriin tuli lisää menoja. Koirienkin kanssa on silti suunnitelmia. Jos Herkulle saisin tänä vuonna kolmannen 1-tuloksen tokon avoimesta luokasta, niin luulen että tokot on Herkun osalta siinä. Ehkäpä rally-tokoa?? Agistarttejakin on rauhallisella tahdilla suunnitteilla, katsellaan millaisissa kisoissa vire toimii parhaiten. Toivottavasti toinenkin luva saataisiin, ehkä se nousuunkin oikeuttava nolla... pitää haaveilla jotta pääsee eteenpäin!
Nasun kanssa startteja. Siinäpä yksinkertainen suunnitelma. Ehkä aletaan testailla boxi -menetelmällä Aa:n alastuloja, molemmille, Herkulle ja Nasulle. Kunhan kevät tulee.
Gizmon kanssa voisi olla tavoitteena tälle vuodelle avo1-tulos. Kaikki liikkeet on kohtuullisesti hallussa, mutta hiotaan ja treenaillaan, katsotaan missä kohdassa ehditään kokeeseen. Agilityn treenaaminen jatkukoon, jos syksyllä vaikka ehtisi muutamiin epiksiin. Kisaamisen aloittamisella en pidä kiirettä, katsotaan sitten ensi vuonna.
Videoita olen kuvannut, mutta en ole ehtinyt enkä jaksanut niitä muokkailla taaskaan julkaistavaksi. Olin viikonloppuna juoksukontaktiseminaarissa, sieltäkin olisi materiaalia, mutta katsotaan saanko niistä koottua mitään järkevää. Lähinnä yritin kuvata itselleni muistiinpanoja. Sieltä jäin pohtimaan juuri tuota boxi-menetelmää ja Gizmonkin kanssa lähdetään nyt eteenpäin puomin kanssa. Muut esteet on jo jollain tavalla tuttuja, kokonaista keinuakin ollaan tehty (siitäkin olisi videomateriaalia), vaan puomi ja A puuttuu täysin :).
Niin, ne Sipan tavoitteet. Kesäkuussa 16- vuotissyntymäpäivät. Lupaavalta ainakin näyttää, viime viikolla se taas vaihteeksi katosi metsässä, hetken päästä tuli peurat ja Sippa kannoilla. Eli edelleen ainakin liikkuu ihan näppärästi ikäisekseen. Ja jotain oletettavasti näkee ja kuulee.
torstai 19. joulukuuta 2013
Licence to jump!
Melkein kaksi kuukautta sitten napsitut luustokuvat tulivat kirjaimina takaisin. Gizmon lonkat ja kyynärät ovat A/A ja 0/0, Nipsu siskon B/A ja 0/0. Jatkamme iloisina harjoituksia. Näitä pätkiä olen ottanut joskus syksyllä, mutta ovat jääneet koneelle...
Voin sanoa, että ennen luustotutkimuksia monesti mietitytti, miltä luusto näyttää. Gizmo remuaa päivittäin aikuisten koirien kanssa, juoksee metsässä niska menosuuntaan päin ja on loikkinut meidän aidan yli edes takaisin alle 5 kuukauden iästä asti. Pentuaitauksesta se mätkähti lattialle, kun kiipesi aidan yli, ollessaan alle 5 viikkoa. Sinnikäs syntymästä asti. Toisten tielle jumiutunut, elvytetty pentu. Olen koko ajan ajatellut, että erilaiset tasapainoilut ja kehonhallintatemput on sille vain turvaksi :)
Tässä vielä meidän joitain viime viikkojen treenejä. Hitaasti mutta varmasti... keppien lähetyksissä olen viime aikoina seisonut vain paikoillani, sillä huomasin alitajuisesti auttavani sisäänmenokulmia. Takaakierto ON vaikea, heti kun tulee minun liikettä yhtään enempää, Gizmo kiertää koko esteen. Serpentiini ON vaikea, kun näkyy putken suut niin ne imaisevat, ensin aivot, ja sitten koko koiran. Teen varmaan jatkossa ilman putkia, kunnes alkaa sujua paremmin. Wrappeja tehdään 50 cm:n korkeudessa, muutoin 45 cm.
Lähestyvä joulu on kieltämättä kuitenkin vähentänyt aikaa koirien kanssa. Tai ei ehkä aikaa koirien kanssa, mutta aikaa tietokoneella videon muokkauksen tai blogittelun merkeissä. Pidän joulun valmistelusta, on kivaa ostaa lahjoja, paketoida, askarrella... vähemmälläkin pääsisi mutta kun vaan tekee mieli väsätä kaikenlaista. Ihmeellinen joulumieli. Ihan pakonomainen.
perjantai 6. joulukuuta 2013
Mitäs tämä on?
Tästä lisää myöhemmin. Saa toki arvata :) Voin vaikka lahjoittaa oman palasen oikeasta vastauksesta...
Hitaan aamun tunnelmissa harjoittelen iPad minin käyttöä. Pakkasin sen jo muutamaksi viikoksi takaisin laatikkoonsa, kun en omassa arjessa oikein nähnyt sille tilaa. Mutta ehkäpä... Ainakin ruoka- tai leivontaresepti on kätevä ottaa netistä esiin iPadilla, keittiössä. Toki laite on sitten jossain sivupöydällä, ettei saa osaansa rasvaroiskeista ym. Aamupalallakin on ihan näppärä selata uutisia ja tietysti tsekata Facebook. Käteni on löytänyt nopeasti napakan iPad -otteen.
Onneksi pikkurillin viimeinen nivel on hieman taittunut molemmissa käsissä, se auttaa otteessa. Löysin sille tarkoituksen? Käyrä piipparilli on ollut ainakin jo vaarin vaarilla. Sukupolvien jalostus kohti skifiaikaa.
Näissä merkeissä, hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
lauantai 30. marraskuuta 2013
Kisajännittäjä
Jännitän aina tokokokeita, agikisoja ym. Ja minulla on hieman itseäni rasittava tekniikka välttää jännitystä. Noin viikko ennen kisaa ajattelen, että muutamana päivänä teen viimeistelyjä... no se saattaa olla edellinen ilta. Mitään en pakkaa, ennen kuin pitäisi olla jo menossa. Ja sitten olen myöhässä. Kisakirjatkin on olleet joskus hukassa sun muuta. Voin kertoa, sellaisen voi ostaa uuden ja aloittaa sen käytön suoraan, vaikka olisi aginollia vanhassa. Ja jos se vanha löytyy ja uusi katoaa, voi taas käyttää vanhaa.
Huomaan sulkevani kisat pois mielestäni. Tuskimpa se jää kisakaverilta siltikään huomaamatta. Olen jostain lukenut, että ainakin jo edellisenä päivänä koirat "haistavat" tilanteen, vaikkei itse kokisikaan jännitystä. Haluaisin kovasti kunnostautua lähtövalmistelujen suhteen, koska jos kaikki olisi valmiina aamua varten, olisi vähemmän stressattavaa. Kuulostaa ihan järkevältä kun "pistää paperille".
Usein en edes halua lähteä kisoihin sinä aamuna, kun olen sinne menossa. Lähes aina ajattelen, että pitipä ilmoittautua, voisi tehdä jotain muutakin tänään. Nukkua pitkään, pitkä lenkki tai mukavat treenit, perheen kanssa yhteiseloa, jonkun kotona roikkuvan homman voisi hoitaa jne. Mutta silti aina on kiva ilmoittautua ja enemmänkin haluaisin käydä, jos aika antaisi myöden. Näin ajattelen kaikkina muina ajankohtina. Olen aina iloinen kisapaikalla, ja pääsääntöisesti myös kisan jälkeen olen tyytyväinen, vaikkei läheskään aina mene nappiin, ei edes sinne päin. Negatiivisuutta on havaittavissa vain lähtöaamuina.
Jostain syystä Herkun kanssa kisaaminen on leppoisinta. Se varmaan johtuu siitä, että Herkku on aikuinen koira vs. Gizmo. Se johtuu takuulla myös siitä, etten aseta meidän tekemiselle tavoitteita. Herkun kiinnostus tekemiseen on vaihtelevaa, se on omapäinen ja koulutusvirheitä on tehty, niin minusta olisi epäreilua meille molemmille asettaa suuria tavoitteita. Lisäksi huomioin Herkun kohdalla mahdolliset epilepsian vaikutukset käytökseen. Iloitaan onnistumisista ja huonommat päivät kuitataan huonolla päivällä. Otetaan silti paketista nakkia!
Oli tarkoitus kirjoittaa enemmän viime viikonlopun kokeista ja vähemmän kisajännittämisestä. Maratoniksi menee mutta menköön.
Gizmon olin ilmoittanut aiemmin ja huomioinut asian treenatessa. Herkun sain kisaan edellisenä päivänä, eikä liikkeitä oltu treenailtu, sillä en näe syytä pitää samoja liikkeitä koko aikaa parhaassa tatsissa. Eli illalla vielä molemmille kiva kiva -treenit, innostavat ja palkkaa asenteesta.
Koepaikalla selvisi, että molemmat on viimeisenä, kehät samaan aikaan. Kehien välissä oli kaistale, jossa myyntikojua ja tietysti kisaajat koirineen. Alokkaita 19 kpl ja avoimia 10 kpl. Alokkaat etenivät puolet nopeammin ja olisi tietenkin pitänyt olla kehässä molempien kanssa samaan aikaan. En oikein tiennyt koetta seuratessa, että kumpaa virittelen. Paikallaolot otettiin alussa, siinäkin seisoin jo väärän koiran kanssa odottelemassa...
Se meni sitten niin, että Herkku juuri ehti ensin kehään. Se oli nukuksissa, mutta innolla teki lopuksi noudon, kaukot ja hypyn. En oikein uskaltanut rapsutellen kehua, sillä edellisessä kokeessa se lähti siitä innostuneena rallittamaan häntä putkella pitkin kehän reunoja. Kaukoissa oli muuten käytössä "liikennevalo". Ylhäältä alaspäin oli eri asennoissa koiria, ja valon syttyessä piti käskyttää ko. asento. Oma tapa oli sitkeässä, teki mieli kääntää päätä kohti sivulla olevaa liikkuria. Kun Herkun suoritus oli ohi, näin että alo-kehä oli tyhjänä. Harmitti kun Herkun palkkaus jäi puolitiehen, vein sen pikaisesti seinään ja otin Gizmon.
Gizmolle matkalla pikainen viritys, odotukset ei olleet kovin korkealla enää suorituksen suhteen. Jo alun alkaen ajattelin, että seuraavia kokeita katsotaan johonkin kesälle, sillä vaikka tekniikka on hallussa, niin Gizmo on vielä nuori, utelias ja vilkas. Paikallamakuussakin pää pyöri. Kehä meni kuitenkin minusta kivasti. Ei varmasti katsojan mielestä niinkään, eihän pisteitäkään tullut yhteensä kuin 163.
Mutta minulle itselleni, kisajännittäjälle, juuri ne tärkeimmät asiat toimi. Palkkaus ja liikkeiden välit. Gizmon kanssa oli turvallista olla, sillä se innostui juuri minusta liikkeiden välissä. Palkkaus on kehittynyt asioista, mistä Gizmo pitää: kehumisesta ja pienestä "kurmotuksesta". Eli vatkaan käsillä sen kaulaa reilusti rapsutellen. Se nousee usein minua vasten kehuttavaksi. Koko Gizmon pentue nautti silittelystä, joten olen pyrkinyt sitä vahvistamaan. Nasuahan lääppiminen kesken tekemisen lähinnä ällöttää.
Pisteitä meni siitä, että kesken liikkeen G. ehti haistella jotain. Esim. hypyllä hyppäsi innolla, sitten jo ehti alkaa haistella hyppyä ennen kuin ehdin viereen. Samoin liikkeestä seisominen, hyvä stoppi ja sitten alkoikin haistelu. Näissäkin tilanteissa silti iloitsin, sillä kun palasin viereen ja annoin käskyn, niin koira toimi ihan tikkana. Lisäksi niissä kohdissa, missä koira teki normaalin tapaan, tekeminen oli laadukasta ja innokasta.
Gizmo oli kokeessa ajatuksella läsnä, se ei vaan voi vielä mitään uteliaisuudelle, ja olisi suuri virhe sitä liikaa siitä suitsia. Ajan ja positiivisen treenin kanssa mieli rauhoittuu. Ja tunnistan kyllä laamailun, esim. ohjaajan jännityksestä johtuvan. Sitä olen jännittäjänä nähnyt ja kokenut. Sitä tuo ei ollut. Päinvastoin, olin jopa yllättynyt miten tasaisena vire säilyi. Gizmo oli rento, iloinen ja virkeä läpi kokeen. Liikkurikin kehui jälkikäteen, että on tosi kivanoloinen koira.
Yllätyin kokeen jälkeen että molemmilla on taulussa 1-tulokset, Herkku vielä sijoittui ensimmäiseksi. Molemmissa kehissä tehtiin 3 ykköstä, paljon oli muillakin haisteluongelmia ja tietysti kehien välissä oli aika vilinää. Kun vielä huomioi meidän suoritusvuorojen vaihdot, niin sanoisin ettei ollut meille helpoin koeympäristö. Erittäin tyytyväisenä lähdin siis kotimatkalle.
(Niin joo, muistiinpanoina tähän loppuun vielä. Koetta seuraavana päivänä kävimme kyläilemässä Herkku mukana, ja olin ajatellut maanantaina pitää Herkulle lepopäivän edellisten epilepsiakohtausten opettamana. Kohtaus kuitenkin tuli lepopäivänä, Herkku oli läsnä mutta kroppa kouristi. Kesto alle 5 minuuttia. Tämäkin kohtaus osuu vanhaan kaavaan.)
Huomaan sulkevani kisat pois mielestäni. Tuskimpa se jää kisakaverilta siltikään huomaamatta. Olen jostain lukenut, että ainakin jo edellisenä päivänä koirat "haistavat" tilanteen, vaikkei itse kokisikaan jännitystä. Haluaisin kovasti kunnostautua lähtövalmistelujen suhteen, koska jos kaikki olisi valmiina aamua varten, olisi vähemmän stressattavaa. Kuulostaa ihan järkevältä kun "pistää paperille".
Usein en edes halua lähteä kisoihin sinä aamuna, kun olen sinne menossa. Lähes aina ajattelen, että pitipä ilmoittautua, voisi tehdä jotain muutakin tänään. Nukkua pitkään, pitkä lenkki tai mukavat treenit, perheen kanssa yhteiseloa, jonkun kotona roikkuvan homman voisi hoitaa jne. Mutta silti aina on kiva ilmoittautua ja enemmänkin haluaisin käydä, jos aika antaisi myöden. Näin ajattelen kaikkina muina ajankohtina. Olen aina iloinen kisapaikalla, ja pääsääntöisesti myös kisan jälkeen olen tyytyväinen, vaikkei läheskään aina mene nappiin, ei edes sinne päin. Negatiivisuutta on havaittavissa vain lähtöaamuina.
Jostain syystä Herkun kanssa kisaaminen on leppoisinta. Se varmaan johtuu siitä, että Herkku on aikuinen koira vs. Gizmo. Se johtuu takuulla myös siitä, etten aseta meidän tekemiselle tavoitteita. Herkun kiinnostus tekemiseen on vaihtelevaa, se on omapäinen ja koulutusvirheitä on tehty, niin minusta olisi epäreilua meille molemmille asettaa suuria tavoitteita. Lisäksi huomioin Herkun kohdalla mahdolliset epilepsian vaikutukset käytökseen. Iloitaan onnistumisista ja huonommat päivät kuitataan huonolla päivällä. Otetaan silti paketista nakkia!
Oli tarkoitus kirjoittaa enemmän viime viikonlopun kokeista ja vähemmän kisajännittämisestä. Maratoniksi menee mutta menköön.
Gizmon olin ilmoittanut aiemmin ja huomioinut asian treenatessa. Herkun sain kisaan edellisenä päivänä, eikä liikkeitä oltu treenailtu, sillä en näe syytä pitää samoja liikkeitä koko aikaa parhaassa tatsissa. Eli illalla vielä molemmille kiva kiva -treenit, innostavat ja palkkaa asenteesta.
Koepaikalla selvisi, että molemmat on viimeisenä, kehät samaan aikaan. Kehien välissä oli kaistale, jossa myyntikojua ja tietysti kisaajat koirineen. Alokkaita 19 kpl ja avoimia 10 kpl. Alokkaat etenivät puolet nopeammin ja olisi tietenkin pitänyt olla kehässä molempien kanssa samaan aikaan. En oikein tiennyt koetta seuratessa, että kumpaa virittelen. Paikallaolot otettiin alussa, siinäkin seisoin jo väärän koiran kanssa odottelemassa...
Se meni sitten niin, että Herkku juuri ehti ensin kehään. Se oli nukuksissa, mutta innolla teki lopuksi noudon, kaukot ja hypyn. En oikein uskaltanut rapsutellen kehua, sillä edellisessä kokeessa se lähti siitä innostuneena rallittamaan häntä putkella pitkin kehän reunoja. Kaukoissa oli muuten käytössä "liikennevalo". Ylhäältä alaspäin oli eri asennoissa koiria, ja valon syttyessä piti käskyttää ko. asento. Oma tapa oli sitkeässä, teki mieli kääntää päätä kohti sivulla olevaa liikkuria. Kun Herkun suoritus oli ohi, näin että alo-kehä oli tyhjänä. Harmitti kun Herkun palkkaus jäi puolitiehen, vein sen pikaisesti seinään ja otin Gizmon.
Gizmolle matkalla pikainen viritys, odotukset ei olleet kovin korkealla enää suorituksen suhteen. Jo alun alkaen ajattelin, että seuraavia kokeita katsotaan johonkin kesälle, sillä vaikka tekniikka on hallussa, niin Gizmo on vielä nuori, utelias ja vilkas. Paikallamakuussakin pää pyöri. Kehä meni kuitenkin minusta kivasti. Ei varmasti katsojan mielestä niinkään, eihän pisteitäkään tullut yhteensä kuin 163.
Mutta minulle itselleni, kisajännittäjälle, juuri ne tärkeimmät asiat toimi. Palkkaus ja liikkeiden välit. Gizmon kanssa oli turvallista olla, sillä se innostui juuri minusta liikkeiden välissä. Palkkaus on kehittynyt asioista, mistä Gizmo pitää: kehumisesta ja pienestä "kurmotuksesta". Eli vatkaan käsillä sen kaulaa reilusti rapsutellen. Se nousee usein minua vasten kehuttavaksi. Koko Gizmon pentue nautti silittelystä, joten olen pyrkinyt sitä vahvistamaan. Nasuahan lääppiminen kesken tekemisen lähinnä ällöttää.
Pisteitä meni siitä, että kesken liikkeen G. ehti haistella jotain. Esim. hypyllä hyppäsi innolla, sitten jo ehti alkaa haistella hyppyä ennen kuin ehdin viereen. Samoin liikkeestä seisominen, hyvä stoppi ja sitten alkoikin haistelu. Näissäkin tilanteissa silti iloitsin, sillä kun palasin viereen ja annoin käskyn, niin koira toimi ihan tikkana. Lisäksi niissä kohdissa, missä koira teki normaalin tapaan, tekeminen oli laadukasta ja innokasta.
Gizmo oli kokeessa ajatuksella läsnä, se ei vaan voi vielä mitään uteliaisuudelle, ja olisi suuri virhe sitä liikaa siitä suitsia. Ajan ja positiivisen treenin kanssa mieli rauhoittuu. Ja tunnistan kyllä laamailun, esim. ohjaajan jännityksestä johtuvan. Sitä olen jännittäjänä nähnyt ja kokenut. Sitä tuo ei ollut. Päinvastoin, olin jopa yllättynyt miten tasaisena vire säilyi. Gizmo oli rento, iloinen ja virkeä läpi kokeen. Liikkurikin kehui jälkikäteen, että on tosi kivanoloinen koira.
Yllätyin kokeen jälkeen että molemmilla on taulussa 1-tulokset, Herkku vielä sijoittui ensimmäiseksi. Molemmissa kehissä tehtiin 3 ykköstä, paljon oli muillakin haisteluongelmia ja tietysti kehien välissä oli aika vilinää. Kun vielä huomioi meidän suoritusvuorojen vaihdot, niin sanoisin ettei ollut meille helpoin koeympäristö. Erittäin tyytyväisenä lähdin siis kotimatkalle.
(Niin joo, muistiinpanoina tähän loppuun vielä. Koetta seuraavana päivänä kävimme kyläilemässä Herkku mukana, ja olin ajatellut maanantaina pitää Herkulle lepopäivän edellisten epilepsiakohtausten opettamana. Kohtaus kuitenkin tuli lepopäivänä, Herkku oli läsnä mutta kroppa kouristi. Kesto alle 5 minuuttia. Tämäkin kohtaus osuu vanhaan kaavaan.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)