Eräänä kauniina päivänä...

En voi sille mitään, mutta tästä kuvasta tulee mieleen muistokirjoitus,
kuva vanhainkodin kotisivuilta tms.

Tämä kaveri onnistui säikäyttämään polulla, maastoutuu erittäin hyvin.
Oli onneksi jo aika jähmeä.

Halloweenia!

Oli pakko antaa karkki. Sympaattinen ilme on suurta valhetta.

Meillä on kotona yksi pyhäinpäivän nimpparisankari, johon uppoaa halloweenteema!
Arvelin että Jackin päänsisältö olisi jotain oranssia.

Bortsujen mielipide leipomiseen ym. askarteluun:

Tylsää. Vieläkö jotain?

Kuvasta voi kuulla huokauksen.



Ja sitten vielä tämä. Halloween aiheesta hieman sivuraiteelle. Viime viikonlopun kiipeilyreissu tuli kalliiksi, kun poikettiin verkkokauppaan. Olen pohdiskellut tätä ostosta ehkä jo parin vuoden ajan, ja nyt en tiedä miten olen voinut olla ilman! Tämä ei ole edes tehokkain malli, mutta pärjää meidän raskaansarjan testilaboratoriossa hienosti, en ole turbotehoakaan vielä tarvinnut. Akku riittää hyvin meidän pienen asunnon pikaimurointiin. Ja tekee mieli imuroida joka päivä...!!


Dyson DC45 Up Top

Suulakkeissa löytyy valinnanvaraa.

Gizmo 2 vuotta!

Kaksi vuotta takaperin, pennut vuorokauden iässä.

Gizmo 2-vuotias!

Nasu 2014

Gizmon harrastuksiin kuuluu edelleen temput. 

Alla treenaillaan kehon hallintaa:

Koiran lihaton lokakuu

Madventuresin pojat haastoivat suomalaiset viime vuonna viettämään lihatonta lokakuuta. Nyt "lihaton" on taas täällä!

Lihaton lokakuu 2014/facebook

Suomalaiset syövät kansana liikaa lihaa ja sillä on sekä terveydellisiä, että ympäristöllisiä seurauksia. Myös tuotantoeläinten olot kuuluvat tähän comboon aiheita, joilla jokaisen tulisi vähintäänkin vaivata älynystyröitään. Ja me pystymme kyllä enempäänkin.

Lihaton lokakuu sai minut pohtimaan myös lemmikkien ekologista jalanjälkeä. Kennelliiton mukaan Suomessa on 650 000 koiraa. Nykytiedon valossa koiran ravitsemukseen kuuluu liha, sillä ruoansulatusjärjestelmä on erilainen kuin esimerkiksi ihmisellä, eikä koira hyödy samalla tavalla kaikista samoista ravintoaineista kuin ihminen. Eli käytännössä koira ei voi viettää lihatonta elämää, mutta ravinnon ekologisuuteen voimme vaikuttaa.

Jos mennään siitä kysymyksestä ohi, että onko oikein tai järkevää pitää lemmikkejä, niin listaan kysymyksiä, joita lemmikin omistaja voisi ruokinnan osalta pohtia. Ehkä tapoja vaikuttaa on vielä lisääkin, mutta nämä tulivat nopeasti mieleen:

• Missä maassa ruoka valmistetaan? Ainahan lähempänä tuotettu ei välttämättä ole ekologisin vaihtoehto, vrt. suomalaiset ja ulkolaiset kasvikset ja hedelmät talvella. Toisaalta, asiat kehittyvät siltäkin osin. Mitä haluat tukea?

• Millaiset raaka-aineet? Miten ne on tuotettu?

• Kuinka ruoka saapuu Suomeen, jos se tulee ulkomailta?

• Mistä ja millä itse haet ruoan?

• Sopiva annoskoko. Ylipainohan on myös lemmikeille tätä päivää. Ruokaa annetaan liikaa ja/tai se on liian energiapitoista suhteessa aktiivisuuteen.

• Barf, kotiruoka, vai teollisesti valmistettu kuivaruoka? Vai jokin yhdistelmä näitä?

Törmäsin muuten mm. näihin sivustoihin surffatessani aiheesta. Kannattaa kurkata:

Kissa tai koira vegaanin perheessä – mitä ruoaksi lemmikille?

Vegaanihaaste
Mm. kasvisruokareseptejä kaksijalkaisille

Makutestissä kuiva savi.

Kisakuulumiset



Me vaan ulkoillaan ja elellään, eikä treeni- tai kisakuulumisia ole kerrottavana.

On se syksy.

Olen yrittänyt katsella tokokoekalenteria, olisipa ilmoittautuminen yhtä helppoa kuin agilitykisoihin tai näyttelyihin! Selvennykseksi heille, jotka ei näissä karkeloissa käy, että tokokokeisiin otetaan rajattu, pieni (vs. agility) määrä osallistujia ja nopeat syövät hitaat. Ilmoittautuminen tapahtuu soittamalla ja/tai sähköpostilla varmistamalla koepaikka. Esim. agilityn puolella on jo pitkään toiminut sähköinen ilmoittautumisjärjestelmä.

Mutta kasvatit ovat olleet taas tehokkaita!

Iiris ohjailee agilityssä hienosti pian kaksi vuotiasta Enneä (NasuxEnnis), joka on Iiriksen ensimmäinen bc. Pari on vain yhtä nollaa vajaa 3-luokkalaisia! Voisi erehtyä luulemaan, että yhteistyötä on takana useampikin vuosi. Ilolla seuraan heidän menoa, minne he vielä ehtivätkään! Iiris on löytänyt nopeasti Ennelle sopivan rytmin ja tyylin.

Myös Nasun ja Retun poika Viisel laittoi terveiset, että tokon ylin luokka kutsuu! Tunnarista nolla pistettä, kun piti vielä tehdä tarkistus ja nostaa välissä väärä kapula. Sehän on vain järkevää :) Muut liikkeet olivat ysiä ja kymppiä, ja yhteensä pisteitä 272. Kaukojen ja luoksetulon kympeistä olen henk.koht. aika kade. Ei ole helppoja liikkeitä!

Kuva: Tanja Pitkänen

Kuva: Tanja Pitkänen



Herkun rokotukset hoidettiin taannoin taas kuntoon ja samalla juteltiin eläinlääkärin kanssa epilepsiasta. Herkku sai tarvittaessa käytettäväksi kohtauksen rauhoittavan lääkkeen, Stesolidin, jota myös ihmisillä käytetään. Kohtaukset ovat venyneet noin kymmenen minuuttisiksi kokonaisuudessaan, mutta eivät onneksi ole kovin rajuja eikä niitä ole usein. Stesolid on kuitenkin nyt hyvä ensiapu myös siltä kantilta, jos kohtaus ei joskus päätykään. Korvassa Herkulla on ollut viime aikoina märkää, en oikein ole varma että mikä ruoka-aine sen aiheuttaa. Royal Canin on testattu pari kertaa ja aiheuttanut saman. Nyt ei olla sitä ainakaan annettu...

Pieniä juttuja Herkulle. Suurempi iljetys on kylmenevät ja märät säät kuin nämä yllä mainitut, jos Herkulta kysytään.

Jos vaan saa majailla peittojen seassa koko päivän,
niin syksykin on ihan jees.







Sattumien sunnuntai

Sunnuntain ensimmäinen etappi oli Porvoon koiranäyttely. Edellisestä näyttelystä oli ehkä kulunut liikaa aikaa, kun portilla todettiin että eihän meillä ole käteistä mukana. Auto oli aika kaukana parkissa, pankkiautomaatista puhumattakaan. Onni oli tuttu työntekijä sisäänpääsyssä. Hänelle jäimme kiitollisuudenvelkaan, myös rahallisesti velkaa.

Näyttelyvierailun jälkeen suuntasimme Nuuksion kansallispuistoon.

Ostimme matkalta grillattavaa ja kahvi oli termarissa. Tulentekoon tarvittavat välineet tietysti unohdimme. Onneksi matkalla oli vielä Luontokeskus Haltia, josta poimimme tikut. Itse reitillä oli arvatenkin niin paljon väkeä, ettei luonnonääniä tarvinut kuunnella. Eli ei me niitä tikkujakaan tarvittu, nuotio toimi non-stop. Onneksi jätimme bordercolliet kotiin, ne eivät olisi nauttineet yhtälöstä metsä ja hihnat. Eikä mekään oltaisi nautittu siitä.

Iltaa kohti hiljeni ja nuotiolla saimme olla jo hiljaisuudessa, vain Herkku yritti komentaa itselleen ruokaa. Kahvi maistui tiskiaineelle. Mietin, että olinkohan unohtanut huuhdella termarin kun sitä aamulla tiskailin.

Herkku valvoo grillausta

Sunnuntain pienet sattumukset laitan turnausväsymyksen piikkiin. Siitä on todisteena näin söpö mitalikin :) Ja onnekas sunnuntaihan meillä oli. Pääsimme näyttelyyn, pääsimme Nuuksioon ulkoilemaan ja saimme grillattua. Vaikka vähän väsyneeltä päivä tuntuikin.

Maanantaina vietiin myös bortsut metsään, kätköilyretkelle. Taas löytyi boksi, tällä kertaa tutkimalla todennäköisiä piiloja lähellä nollapistettä. Kelit on suosineet ulkoilua!

Herkku taas kytiksellä

Syystuulia

Vaikka aurinko lämmittää, ilmassa tuoksuu syksy. Arki on käynnistynyt tavalliseen tapaan yövuorojen putkella, mutta onneksi töissä jo odotti talvilomien toivelista :)

Elokuun viimeinen viikko lomailtiin Kreetalla. Se toi ihanasti jatkoa helteisiin. Eläinihmisen kannalta kulttuuriero näkyi rannalla vapaana liikkuvina koirina ja ravintoloissa kulkevina kissoina. Molemmat ryhmät näyttivät hyvinvoivilta ja yleisesti hyväksytyiltä. Pöydistä tipahteli kissoille ruokaa ja koiratkin vaikuttivat olevan ruoan suhteen yltäkylläisiä, kun pojan kinkkukroisantti ei saavuttanut suurta suosiota varjossa lepäilevässä porukassa.

Hämärässä heiluvasta kissanpennusta oli vaikea saada tarkkaa otosta.

Mereneläviä. Nämä kaverit pääsivät vapauteen sylittelyn jälkeen

Koirilla oli hyvät hoitopaikat meidän reissun ajan. Herkku kuitenkin odotetusti sai epilepsiakohtauksen hakupäivänä. Se on tyypillinen aika, Herkku on väsynyt ja kohtaamisessa on varmasti tunnelatausta. Mutta muuten kesä selvittiin parilla kohtauksella reissaamisesta huolimatta.

Loman viimeisenä päivänä lähdettiin koirien kanssa metsäretkelle kätköilyn merkeissä. Kätköreitillä olevalla sillalla silmiini osui teksti. Voisikohan se jotenkin liittyä armeijaan... KONEK voisi viitata konekomppaniaan (?), Koriallahan on entinen varuskunta-alue. Itse kätköreitti sijaitsee Mäntsälässä.

Itse tarkastelin vielä nollapistettä, kun purkki jo löytyi!

Kesän aikana tulin siihen tulokseen, että agilitytauko jatkuu määrittelemättömän ajan. Ei niin, etteikö se innostaisi, mutta en kai osaa harrastaa sitä "vain vähän" (onko se edes mahdollista, kun treenin lisäksi tulee suunnittelutyötä, talkoita, ajokilometrejä, lisääntynyttä lihashuoltoa ja kisaamista?). Ja on niin paljon muutakin tosi kiinnostavaa, mitä haluaisi mahduttaa kalenteriin. Gizmon kanssa ei ole mikään kiire, sillä on pohjataidot ja temppuja hallussa, joista jalostaa eteenpäin mitä vaan. Ja tokon saralla hommaa!

Myös kasvattamisen osalta tuntuu olevan seinä pystyssä, mutta eteenpäin sanoi mummo lumessa. Kun toinen ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu. Ihan positiivisin mielin siis odotellaan tulevaa talvea :) Ja luntakin jo. Vaikka edes tykkilunta ;)